Asuinhuoneistojen vihreät vuokrasopimukset -diplomityö - Suomen ...

Energian hinnoittelu ja energian tarjoajat ovat tärkeässä asemassa energiatehokkuudenkannustimien luomisessa. Mitä suurempi osuus asukkaiden tuloista kuluu energiakustannuksiin,sitä enemmän asukkaat arvostavat energiatehokasta asumista ja ovat valmiita vähentämäänenergiankulutustaan. Tämän vuoksi tulisi luoda toimiva energian hinnoittelujärjestelmäja poistaa kiinteähintainen energiankäyttö. Tämä taas vaatii todellisen energiankulutuksentuntemista ja sen mukaista laskutusta. (Golubchikov 2009: 42.)Suomessa asumisen ympäristöystävällisyyttä haittaavat erityisesti energian ja veden hinnoitteluunja laskutukseen liittyvät ongelmat. Säästäminen ei ole aina asukkaalle kannattavaa:esimerkiksi kaukolämmön tariffirakenne ei motivoi kulutuksen vähentämiseen. Kaukolämmönvuosittainen kiinteä perusmaksu saattaa olla yhtä suuri tai jopa suurempi kuinkulutuksen mukaiset kustannukset. (Haakana & Sillanpää 1996: 62.) Energian ja vedenhinnoittelun tulisi siis olla sellainen, että säästötoimenpiteillä saavutettaisiin taloudellistahyötyä.Energian ja veden hinnoittelun rakenteeseen liittyvien ongelmien lisäksi haasteita luovatmyös uusien, energiatehokkaampien laitteiden hinnoittelu. Energiatehokkaiden laitteidenhankintahinnat ovat yleensä korkeampia kuin vähemmän energiatehokkaiden laitteiden,mutta elinkaarikustannukset ovat taas monissa tapauksissa pienemmät energiatehokkaidenlaitteiden kohdalla (Gynther et al. 2007: 21). Kotitaloussähkön säästämisen esteenä onmuun muassa se, että kuluttajat eivät kiinnitä ensisijaisesti huomiota sähkölaitteiden energiatehokkuuteenvaan niiden hankintahintaan.Kotitalouksien sähkönsäästön kannattavuuteen vaikuttavat sähkön hinta, laitetta vaihtamallasaavutettavan säästön suuruus sekä laitteen vaihtamisen kustannukset. Säästön suuruusriippuu siitä, kuinka suuri uuden laitteen sähkönkulutus on verrattuna vanhaan laitteeseen.Uuden laitteen määräävänä valintakriteerinä ei ole yleensä sähkönsäästö, vaan valinta perustuulaitteen muihin ominaisuuksiin. (Korhonen et al. 2002: 131.) Eräs energiatehokkuudeneste on myös se, ettei vanhaa, toimivaa laitetta ole aina taloudellisesti kannattavaavaihtaa uuteen energiatehokkaampaan vaihtoehtoon (Korhonen et al. 2002: 134).Aiemmin mainittujen keinojen lisäksi kansainvälinen yhteistyö ja osaaminen jakaminenhyödyttäisi asumisen energiatehokkuuden parantamista. Kansainvälisten organisaatioidentulisi kerätä ja vaihtaa tietoa sekä kokemuksia ja kehittää esimerkiksi konkreettinen toimintamallilisäämään tiedonkulkua eri maiden välillä. (Golubchikov 2009: 44.)Vaikka asumisen energiatehokkuutta voidaan parantaa useilla keinoilla, vuokra-asumiseensoveltuu vain osa edellä esitellyistä toimenpiteistä. Päämies–toimija -ongelmaa ei voidaratkaista yksittäisellä toimenpiteellä, vaan ratkaisuun vaaditaan useita erilaisia keinoja.Näihin kuuluvat muun muassa sopimukset ja tietoisuuden lisääminen. Sopimukset tuleetehdä siten, että energiankulutuksella ja sen hinnalla on merkitystä molemmille osapuolille.Toisaalta on myös tärkeää, että sekä vuokralaisilla että vuokranantajilla on tarpeeksi tietoaenergiaan liittyvistä seikoista. (IEA 2007: 192.) Tämän vuoksi tässä työssä vuokraasumisenympäristöystävällisyyttä pyritään edistämään sopimukseen liittyvillä järjestelyilläsekä informaatio-ohjauksella. Nykyistä vuokrasopimusmallia kehitetään siten, että se kannustaasopimuksen osapuolia ympäristöystävällisyyteen. Lisäksi vuokra-asumista vartentehdään ohjeistus, jolla lisätään asukkaiden tietämystä asumisen ympäristövaikutuksista janiiden vähentämisestä. Tavoitteena on, että vuokrasopimusmalli ja ohjeistus tukevat toisiaanja motivoivat osapuolia ympäristöystävällisempään toimintaan.42