Kuluttajien arkipäivän riskit ja turvallisuus - Kuluttajatutkimuskeskus
Kuluttajien arkipäivän riskit ja turvallisuus - Kuluttajatutkimuskeskus
Kuluttajien arkipäivän riskit ja turvallisuus - Kuluttajatutkimuskeskus
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
yhteen ryhmään, ei välttämättä kiinnosta toista<br />
ryhmää millään tavoin.<br />
Kuluttajille suunnatussa yleisessä riskiviestinnässä<br />
tarvitaan kaiken kaikkiaan erilaisia toimenpiteitä<br />
<strong>ja</strong> lähestymistapo<strong>ja</strong>.<br />
• Viestinnässä pitäisi ensinnäkin kiinnittää<br />
huomiota eri riskien suhteeseen toisiinsa<br />
(vrt. Posner 2004): kulutta<strong>ja</strong>t kauhistelevat<br />
riskejä, joita tapahtuu hyvin harvoin, mutta<br />
joissa kerralla kuolee paljon ihmisiä, sen<br />
si<strong>ja</strong>an paljon vähemmän kiinnitetään huomiota<br />
niihin onnettomuuksiin, jossa kuolee<br />
tai loukkaantuu yksittäisiä henkilöitä joka<br />
päivä tai joka viikko. Suhteuttamisen helpottamiseksi<br />
eri <strong>riskit</strong> voitaisiin esimerkiksi<br />
tuoda samalle aika<strong>ja</strong>nalle, jotta kulutta<strong>ja</strong>t<br />
itse voisivat nähdä, missä <strong>arkipäivän</strong> vaarat<br />
piilevät <strong>ja</strong> mihin kannattaa kiinnittää<br />
vähemmän huomiota.<br />
• Riskiviestinnän tulisi alkaa jo peruskoulussa<br />
valistamalla <strong>ja</strong> valmentamalla erilaisiin uhkatilanteisiin<br />
(kts. Palukka <strong>ja</strong> Salminen 2003).<br />
Myös aikuisille on tarjolla erilaisia kursse<strong>ja</strong> <strong>ja</strong><br />
turvaoppaita niin kir<strong>ja</strong>llisesti kuin sähköisten<br />
tiedotusvälineiden kautta. Osa riskien<br />
eliminoinnista on annettu julkisen vallan<br />
vastuulle <strong>ja</strong> näistä turvallisuutta lisäävistä<br />
toimenpiteistä olisikin syytä tiedottaa kansalaisille<br />
määräajoin. Nurmi (2006) siteeraa<br />
sosiaalipsykologisia tutkimuksia, joiden<br />
mukaan ihmisiä ei saa pelotella, mutta ei saa<br />
jättää tietotyhjiöönkään. Tiedottaminen on<br />
kuitenkin kuin kaksiteräinen miekka. Liiallinen<br />
tiedottaminen <strong>ja</strong> varoittelu turruttavat<br />
kulutta<strong>ja</strong>t <strong>ja</strong> suhtautuminen turvallisuuden<br />
edistämiseen muuttuu välinpitämättömäksi.<br />
Toisaalta ripeä tiedottaminen on tarpeen,<br />
sillä viranomaisia syytetään usein jälkikäteen<br />
vitkastelusta <strong>ja</strong> vähättelystä. (vrt. Nurmi<br />
2006)<br />
• Vaaratilanteiden varalta tehtävä etukäteissuunnittelu<br />
<strong>ja</strong> -tiedottaminen ovat tärkeä<br />
osa riskiviestintää, koska ihmiset reagoivat<br />
uhkaavissa vaara- <strong>ja</strong> hätätilanteissa vaistonvaraisesti.<br />
Luonnollisinta on välttää vaara<br />
väistämällä tai pakenemalla, mutta osa<br />
ihmisistä reagoi lamaantumalla paikoilleen<br />
jähmettyen. Nurmi (2006) listaa seuraavat<br />
reagointityypit: 1) mielekkäästi käyttäytyvät<br />
(12–25 %), 2) alkushokkiin joutuvat,<br />
mutta pian toipuvat (50–75 %) <strong>ja</strong> 3) voi-<br />
makkaasti reagoivat (10–25 %). Jokaista<br />
näistä ryhmistä on vaaratilanteissa oh<strong>ja</strong>ttava<br />
eri tavoin <strong>ja</strong> ryhmien erilainen reagointitapa<br />
tulisi huomioida turvallisuuteen <strong>ja</strong> erilaisiin<br />
vaaratilanteisiin liittyvässä viestinnässä.<br />
• Liikenne<strong>turvallisuus</strong>työssä on tärkeää pyrkiä<br />
tunnistamaan erilaisia kohonneen <strong>turvallisuus</strong>riskin<br />
aiheuttavia ryhmiä (VALT<br />
2006b) sekä kohdentamaan viestintä juuri<br />
näille ryhmille mahdollisimman tehokkaasti.<br />
Toisaalta liikenneturvallisuuteen liittyy<br />
paljon tilannekohtaisia uhkia. Esimerkiksi<br />
liukkaan kelin ajomalli voi toimia vain<br />
jos sitä on riittävästi harjoiteltu. Liikkuvan<br />
poliisin ajo-opetuksessa noudatetaan professori<br />
Esko Keskisen kehittämää mallia, jonka<br />
mukaan yksinomaan ajoneuvon hallinta ei<br />
riitä turvalliseen liikennekäyttäytymiseen,<br />
vaan siihen vaaditaan myös liikennetilanteiden<br />
hallintaa, a<strong>ja</strong>misen tavoitteiden tiedostamista<br />
sekä yleisiä elämän <strong>ja</strong> itsensä hallinnan<br />
taito<strong>ja</strong>. (Rantala 2007, luento)<br />
• Vaikka eri vakavuusasteisten onnettomuuksien<br />
arviointia varten sekä etu- että jälkikäteen<br />
on kehitetty lukuisia laskentamenetelmiä,<br />
ei ole järkevää ryhtyä esittelemään<br />
niitä kuluttajille. Ne ovat asiantuntijoiden<br />
työkalu<strong>ja</strong>. Sen si<strong>ja</strong>an olisi mahdollista viestittää<br />
erilaisista ranking-listoista <strong>ja</strong> niiden<br />
avulla kiinnittää kuluttajien huomio arkielämän<br />
riskeihin <strong>ja</strong> niiden välttämiseen.<br />
Vielä tärkeämpää olisi suunnitella erilaiset<br />
pelastus-, suojeluprosessit <strong>ja</strong> organisaatiot<br />
onnettomuuksien <strong>ja</strong> vaaratilanteiden varalle<br />
etukäteen sekä kouluttaa niitä varten riittävästi<br />
resursse<strong>ja</strong>, jotta oh<strong>ja</strong>us pystytään tositilanteessa<br />
hoitamaan <strong>ja</strong> seuraukset minimoimaan.<br />
(ks. esim. Adams 2006; White 2006)<br />
Viranomaiset käyttävät myös varta vasten<br />
vaaratilanteisiin kehitettyä viestintäteknologiaa,<br />
mm. myrskyjen, tulvien, ydinlaskeumien<br />
ym. uhkia kohdattaessa.<br />
Viestinnässä toimivat myös epäviralliset ryhmät.<br />
Useimmilla kuluttajilla on ympärillään tukiverkosto,<br />
johon kuuluu perhe, ystävät, sukulaiset,<br />
työtoverit, omien harrastuspiirien jäsenet <strong>ja</strong> muut<br />
tuttavat. Tukiverkoston on todettu olevan turvallisuuteen<br />
liittyvissä uhkatilanteissa huomattavasti<br />
tehokkaampi sekä parempiin tuloksiin johtava<br />
kuin viranomaisten tarjoama tuki. (vrt. Landau <strong>ja</strong><br />
Mackenzie Weaver 2006) Toisaalta tukiverkostossa<br />
77
Change language