Suomen geologinen kartta 1:100 000 Kallioperäkarttojen selitykset ...
Suomen geologinen kartta 1:100 000 Kallioperäkarttojen selitykset ...
Suomen geologinen kartta 1:100 000 Kallioperäkarttojen selitykset ...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Suomen</strong> <strong>geologinen</strong> <strong>kartta</strong> 1:<strong>100</strong> <strong>000</strong>, <strong>Kallioperäkarttojen</strong> <strong>selitykset</strong>, lehdet 3331 ja 3242<br />
Siilinjärven ja Kuopion <strong>kartta</strong>-alueiden kallioperä<br />
Siilinjärven <strong>kartta</strong>-alueen pohjoisreunassa, vastaavat rakenteeltaan ja mineralogialtaan<br />
esim. alueen pohjoispuolella sijaitsevan Lapinlahden <strong>kartta</strong>-alueen arkeeisia pohjagneissejä,<br />
joiden ikä on 2 700–3 200 Ma (Paavola 1988, s. 41). Kuopion <strong>kartta</strong>-alueella osa<br />
pohjagneisseistä on doomimaisesti tai linssimäisesti paleoproterotsooisten kivien ympäröiminä.<br />
Siilinjärven <strong>kartta</strong>-alueen itäreunassa (3331 11, 12) sijaitsee arkeeisessa pohjagneississä<br />
paksuimmillaan 500–600 m leveä, pohjois-eteläsuuntainen apatiittia sisältävä<br />
karbonatiitti-glimmeriittikiviesiintymä, jota reunustaa syeniittis-feniittinen alkalikivi<br />
(Puustinen 1971, Härmälä 1981, Puustinen & Kauppinen 1989). Yhdessä ne muodostavat<br />
tässä selityksessä kuvatun alkalikivikompleksin, joka on nimetty myös Siilinjärven<br />
karbonatiittikompleksiksi. Kompleksin kokonaisleveys on leveimmillään noin 1,5 kilometriä.<br />
Se alkaa välittömästi Siilinjärven kuntakeskuksen itäpuolelta ja ulottuu Lapinlahden<br />
<strong>kartta</strong>-alueelle (Paavola 1988, s. 13). Sen pituus nykyisessä eroosiotasossa on<br />
noin 16 km.<br />
Paleoproterotsooiset suprakrustiset eli pintasyntyiset kivilajit ovat epikontinentaalisten<br />
sedimenttien metamorfoituneita vastineita: arkosiitteja, kvartsiitteja, karbonaatti- ja<br />
kalkkisilikaattikiviä, mustaliuskeita sekä mantereisen repeämän metavulkaniitteja ja<br />
merenpohjalle kerrostuneista savensekaisista hiekoista metamorfoituneita kiilleliuskeita<br />
ja kiillegneissejä.<br />
Litostratigrafisesti alimpana on arkosiiteiksi metamorfoituneita kvartsi- ja maasälpäpitoisia<br />
hiekkoja. Paikoin esiintymissä on konglomeraattivälikerroksia. Arkosiittisia<br />
muunnoksia on myös kvartsiiteiksi merkityilläkin alueilla.<br />
Nykyisiksi kvartsiiteiksi metamorfoituneet kvartsihiekat reunustavat pohjagneissejä<br />
ja sijoittuvat litostratigrafisesti arkosiittien päälle tai ovat suoraan pohjagneissien päällä.<br />
Laajimmat esiintymät sijaitsevat Siilijärven <strong>kartta</strong>-alueella Kasurilassa (3331 11A,<br />
C), Räimänkoskella (3331 08C, 11A, 10B) ja Laivonsaaressa (333107C, 3242 09D).<br />
Kuopion <strong>kartta</strong>-alueella laajimmat kvartsiittiesiintymät sijoittuvat <strong>kartta</strong>-alueen koillisnurkkaan<br />
Puijon (3331 10A, 3242 12B), Neulamäen (3242 09D, 12B), Jynkänvuoren<br />
(3242 12A), Pienen Neulamäen (3331 12A) ja Vanuvuoren (3242 11B) rinteille. Läntisimmät<br />
esiintymät löytyvät Kallaveden länsipuolelta Niemisjärven ja Hirvilahden kylien<br />
alueelta (3331 04B, 05A). Metamorfisen uudelleen kiteytymisen vuoksi kvartsiiteissa<br />
on harvoin nähtävissä primaarirakenteita.<br />
Litostratigrafisesti kvartsiittien päällä olevat karbonaattikivet ovat pääasiassa joko<br />
dolomiitteja tai kalsiittisia dolomiitteja, kun taas kalsiittiset karbonaattikivet ovat vähemmistönä.<br />
Karbonaattikivien välikerroksina on kalkkisilikaattikiveä eli karsikiveä ja<br />
serttiä. Uraania sisältäviä fosfaattisia välikerroksia karbonaattikivistä on löydetty pienialaisista<br />
Siilinjärven Kuivasteenmäen (3331 08D), Toson ja Vironniemen (3331 09C)<br />
esiintymistä. Merkittävimmät karbonaattikivi- ja kalkkisilikaattikiviesiintymät sijaitsevat<br />
Kuopion <strong>kartta</strong>-alueen Jynkässä (3242 12A) ja Korsumäessä (3242 11B, 08D). Karbonaattikiviä<br />
on 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alkupuolella hyödynnetty niin<br />
tehokkaasti, että muutamista esiintymistä on nykyisin nähtävissä enää louhosmontun<br />
kasvillisuuden peittämät seinämät. Osa esiintymistä on jäänyt myös asutuksen alle. Tiedot<br />
niistä perustuvat Wilkmanin (1923, 1938) kuvauksiin. Paikoin karbonaattikivien<br />
yhteydessä on kiisu- ja grafiittirikkaita mustaliuskeita, ja Laivonsaaren (3331 07C) esiintymässä<br />
oli 1900-luvun alussa kaivostoimintaa.<br />
Kartta-alueiden vulkaaniset kivet sijoittuvat litostratigrafisesti karbonaattikivien päälle.<br />
Metavulkaniitit ovat pääasiassa alkuperältään laavoja, ja paikoin niissä on nähtävissä<br />
erittäin hyvin säilyneitä primaarirakenteita. Koostumukseltaan metavulkaniitit ovat<br />
21
Change language