Suomen geologinen kartta 1:100 000 Kallioperäkarttojen selitykset ...
Suomen geologinen kartta 1:100 000 Kallioperäkarttojen selitykset ...
Suomen geologinen kartta 1:100 000 Kallioperäkarttojen selitykset ...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Suomen</strong> <strong>geologinen</strong> <strong>kartta</strong> 1:<strong>100</strong> <strong>000</strong>, <strong>Kallioperäkarttojen</strong> <strong>selitykset</strong>, lehdet 3331 ja 3242<br />
Siilinjärven ja Kuopion <strong>kartta</strong>-alueiden kallioperä<br />
(3331 11A) on tuon ajan kalkin louhinnasta kertova monttu, josta tosin kesällä 1982 oli<br />
nähtävissä enää kasvillisuuden peittämiä seinämiä. Karbonaatti- ja karsikiveä tavataan<br />
vyöhykkeessä, joka on itä-länsisuuntaisesti noin kilometrin matkalla Kourulahden ja<br />
Kourulammen välissä. Kourulammessa olevan pohjois-eteläsuuntaisen siirroksen jälkeen<br />
kalkkisilikaattisia kiviä on lammen itäpuolella vielä noin 400 m. Vyöhykkeen leveys on<br />
<strong>100</strong>–150 m. Siinä olevat kivilajiyksiköt ja mahdollinen kerroksellisuus ovat pystyasentoisia.<br />
Vyöhykkeen ja ympäristön kiviä on kuvannut Åker (1985, s. 21) Kehvon alueen<br />
geologiaa käsittelevässä tutkimuksessaan. Myös Lohja Oy teki alueella kallioperäkartoitusta<br />
ja geofysikaalisia mittauksia (magneettinen ja VLF-R). Vyöhykkeen pohjoispuolella<br />
on kvartsiittia, jonka kontakti karbonaattikiveen on löydetty yhdestä paljastumasta,<br />
tosin siinäkin karbonaattikiven ja kvartsiitin välissä on kalkkisilikaattikiveä (Åker<br />
1985, s. 21). Vyöhykkeen eteläpuoleinen kivi on amfiboliittia, joka on tulkittu emäksiseksi<br />
laavaksi. Vyöhykkeen puhtain karbonaattikiviesiintymä on Kourulammen länsipuolella,<br />
mutta siinäkin dolomiittiset ja kalkkisilikaattiset kerrokset vuorottelevat keskenään.<br />
Kivet, varsinkin karret ovat yleensä karkearakeisia ja asultaan raitaisia. Karsikivet<br />
ovat diopsidivaltaisia. Dolomiitin lisäksi Räimänkosken esiintymän päämineraaleja<br />
ovat kvartsi, serpentiini, kalimaasälpä ja diopsidi.<br />
Räimänkosken esiintymän kanssa samaan tektoniseen hierto- ja siirrossaumaan kuuluva<br />
kalkkisilikaattiesiintymä Ranta-Toivalassa (3331 10C) sijaitsee kahdessa paljastumassa<br />
kvartsiitin ja amfiboliitin välissä. Kivi on pääasiassa diopsidipitoista kalkkisilikaattikiveä,<br />
jota pegmatiittinen graniittiaines breksioi. Varsinaista dolomiittista karbonaattikiveä<br />
on hyvin vähän, ja sekin on graniittisen aineksen breksioimaa. Esiintymä on<br />
suurimmaksi osaksi asutuksen alla.<br />
Laivonsaaressa, Laivonmäen länsirinteessä (3331 07C) on karbonaattikiviä useassa<br />
paljastumassa. Pohjois-eteläsuuntainen vyöhyke päättyy eteläpäässä hieman ennen <strong>kartta</strong>lehden<br />
eteläreunaa. Pohjoispäässä vyöhyke häviää pienen rantapaljastuman jälkeen<br />
Kallaveden Mustalahteen. Välissä on pitkäkin paljastumaton osa, joten karbonaattikiven<br />
yhtenäisestä jatkuvuudesta ei ole tietoa. Rehevä kasvillisuus on yksi esiintymän sijainnin<br />
osoitin, esim. lehtokuusamaa kasvaa karbonaattikivipaljastumilla, ja sitä löytyy myös<br />
vyöhykkeen paljastumattomiltakin osilta. Esiintymä koostuu vaaleanharmaasta tai kellertävästä<br />
dolomiittikivestä, vihertävästä karsikivestä, karbonaattipitoisesta kiillegneissistä<br />
ja sarvivälkepitoisesta kiillegneissistä. Esiintymä on itäpuolen kvartsiitin ja länsipuolen<br />
emäksisen metalaavan välissä. Vyöhyke on 20–30 m leveä.<br />
Aeromagneettisen anomalian perusteella Laivonsaaren luoteispuolella sijaitsevan<br />
Laaninsaaren (3331 07A) karbonaatti-karsikivet ovat rinnastettavissa Laivonsaaren esiintymään.<br />
Laaninsaaren kivet ovat pääasiassa kalkkisilikaattivaltaisia, ja karbonaattikivi<br />
on niissä vähemmistönä. Esiintymät ovat pienialaisia ja muodostavat pohjois-eteläsuuntaisen<br />
vyöhykkeen. Parissa paljastumassa kalkkisilikaattikiven itäpuolella on kiillerikasta,<br />
grafiittipitoista liusketta. Länsipuolella on emäksistä, paikoin tyynyrakenteista<br />
metalaavaa. Saaren luoteiskärjessä olevassa paljastumassa varsin tasalaatuinen karbonaattikivi<br />
viettää 40˚:een kulmassa lounaaseen emäksisen metalaavan alle. Itäpuolen<br />
kivestä ei ole tietoa. Yhden paljastuman kalkkisilikaattikivessä on heikko säteilyanomalia<br />
(ks. Uraani-fosforikivet s. 57).<br />
Siilinjärven länsipuolella Kuivasteenmäen etelärinteessä (3331 08D) reunustaa pohjoispuolen<br />
arkeeista satroliittista pohjagneissiä metasedimenttikivivyöhyke, jossa on<br />
kvartsiitin ja sertin lisäksi myös karbonaatti- ja kalkkisilikaattikiviä. Karbonaattikivessä<br />
on kapeita, uraania sisältäviä fosfaattisia välikerrosraitoja (ks. Uraani-fosforikivet s.<br />
57). Esiintymää on selvittänyt Äikäs (1988a).<br />
49
Change language