Suomen geologinen kartta 1:100 000 Kallioperäkarttojen selitykset ...

More documents

Recommendations

Info

Suomen geologinen kartta 1:100 000, Kallioperäkarttojen selitykset, lehdet 3331 ja 3242 Heikki Lukkarinen riinipitoiset feniitit sisältävät usein myös nefeliiniä. Nykyisin termillä feniitti tarkoitetaan sellaisia kivilajeja, jotka ovat syntyneet metasomaattisesti karbonatiittien ympärille, ja Bröggerin (Johannsen 1937, s. 32) määritelmän mukainen nefeliiniä, egiriiniä ja ortoklaasia sisältävä feniitti edustaa kaikkein alkalisinta ja paikallisesti karbonatiittia lähinnä olevaa feniittityyppiä. Feniiteissä säilyy yleensä alkuperäisen kiven rakennepiirteitä, kuten kerroksellisuutta. McKien (1966) mukaan feniittiytyminen alkaa yleensä kiven rikkoutumisella. Toisessa vaiheessa syntyy alkalipyrokseenia ja -amfibolia, maasälpä hunnuttuu ja pertiittiytyy sekä ilmaantuu hyvin rautapitoista biotiittia. Kvartsi on tässä vaiheessa vielä pysyvä, mutta feniittiytymisen edistyessä Si-pitoisuus vähenee ja Na-, Fe- ja Ca-määrät nousevat. Puustisen (1971, s. 35) mukaan Siilinjärven karbonatiitin ympärillä ei ole leveää yhtenäistä feniittistä vyöhykettä. Kivilajikarttaan (Puustinen 1971) karbonatiitin ja arkeeisen pohjagneissin välissä esiintyvää feniittiä on merkitty ainoastaan Pitkälammen pohjoispuolelle karbonatiitin itäreunaan, mutta muuten feniitit sijoittuvat kartalla esitetyn syeniitin ja pohjagneissin väliin. Härmälä (1981, s. 30) nimittää Puustisen (1971, s. 35) kuvaamaa feniittiä gneissimäiseksi feniitiksi, koska se edustaa kaikkein vähiten feniittiytynyttä graniittigneissiä ja sijaitsee kaikkein kauimpana feniittiytymisen keskipisteestä eli on pohjagneissin ja syeniittisen kiven välissä. Asultaan gneissimäinen feniitti on joko lähes massamaista tai voimakkaasti suuntautunutta ja muistuttaa pohjagneissin rakennetta. Kivi sisältää vaaleanvihreää alkaliamfibolia ja sinertävää kvartsia. Härmälä (op. cit, s. 14) käyttää syeniitistä nimeä syeniittinen feniitti. Sitä tukevat hänen mukaansa useat seikat: 1) syeniittinen kivi ympäröi miltei symmetrisesti karbonatiittisia kiviä, 2) esiintyminen graniittigneissin sisällä, 3) kiven heterogeenisuus, eri tyyppien vaihtelu, 4) kontakti gneissimäiseen feniittiin asteittainen, 5) mineraalikoostumus: mikrokliini, egiriiniaugiitti, alkalinen amfiboli, 6) mikrokliinin runsas pertiittisyys. Härmälän (1981, s. 15) mielestä glimmeriitti-karbonatiittisarjan kivilajien ja syeniittisen feniitin ikä- ja leikkaussuhteiden perusteella feniittiytyminen on tapahtunut ennen karbonatiittisten kivien intrudoitumista. Käsitys on kylläkin ristiriidassa sen kanssa, että Siilinjärven syeniittinen kivi olisi karbonatiitin feniittinen reunus, koska feniitti syntyy karbonatiitin ympärille metasomaattisesti. Onkin mahdollista, että vyöhykkeen repeämisvaiheessa purkautunut syeniittinen magma reagoi raitaisen pohjagneissin kanssa ja muodosti kivityypin, jota Puustinen (1971) nimittää feniitiksi ja Härmälä (1981) gneissimäiseksi feniitiksi. Glimmeriitti-karbonatiittiseosmagman purkautuminen aiheutti feniittiytymistä jo paikallaan olleen syeniittisen kiven kanssa. Tätä tukee se, että feniittiä esiintyy louhoksen alueella pyöreämuotoisina pahkuina tai kulun suunnassa venyneinä sukkuloina glimmeriitti-karbonatiittisarjan kivilajeissa (kuva 6). Kappaleiden läpimitta vaihtelee muutamasta kymmenestä senttimetristä noin 20 metriin. Usein niiden ympärillä on noin 5 cm:n paksuinen tetraferriflogopiittikehä, jossa kiille on järjestynyt säteittäisesti pahkun ympärille. Näitä feniittipahkuja esiintyy eniten malmin itäosan glimmeriitissä. Hieman vähemmän niitä tavataan länsireunalla. Louhoksen keskiosassa feniittipahkuja ei ole tavattu. Makroskooppisesti Siilinjärven alkalikivikompleksin feniitit ovat syväkivimäisiä, usein homogeenisia, keski-karkearakeisia kiviä (Härmälä 1981, s. 32). Niiden yleisväri vaihtelee vaaleanharmaasta tummanharmaaseen ja punertavaan. Amfibolin ja pyrokseenin vaikutuksesta väri on joskus vihertävä. Paikoin feniitit ovat raitaisia, koska tummat ja vaaleat mineraalit ovat järjestyneet omiksi ’kerroksikseen’ (kuva 7). Päämineraalit ovat mikrokliini, alkalinen amfiboli, pyrokseeni ja plagioklaasi. Aksessorisesti esiintyy biotiittia, karbonaattia, apatiittia, kvartsia, titaniittia ja zirkonia. Joissakin tyypeissä bio- 32
Suomen geologinen kartta 1:100 000, Kallioperäkarttojen selitykset, lehdet 3331 ja 3242 Siilinjärven ja Kuopion kartta-alueiden kallioperä Kuva 6. Vaaleita feniittikappaleita glimmeriitissä. Fig. 6. Light-coloured fenitic fragments in the glimmerite. Siilinjärvi, Kemiran kaivos. 3331 12C, x = 7001,330; y = 3537,460. Kuva 7. Raitainen feniitti. Laatta 12 cm. Fig. 7. Banded fenite. Tag 12 cm. Siilinjärvi, Kemiran kaivos. 3331 12C, x = 7001,850; y = 3537,480. 33
Page 1: GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Suomen geo
Page 4 and 5: Lukkarinen, H. 2008. Pre-Quaternary
Page 7 and 8: SISÄLLYSLUETTELO - CONTENTS 1. Joh
Page 9: 8.4. K-Ar-isotooppitutkimukset ....
Page 12 and 13: Suomen geologinen kartta 1:100 000,
Page 82 and 83:
Suomen geologinen kartta 1:100 000,
Page 84 and 85:
Page 86 and 87:
Page 88 and 89:
Page 90 and 91:
Page 92 and 93:
Page 94 and 95:
Page 96 and 97:
Page 98 and 99:
Page 100 and 101:
Page 102 and 103:
Page 104 and 105:
Page 106 and 107:
Page 108 and 109:
Page 110 and 111:
Page 112 and 113:
Page 114 and 115:
Page 116 and 117:
Page 118 and 119:
Page 120 and 121:
Page 122 and 123:
Page 124 and 125:
Page 126 and 127:
Page 128 and 129:
Page 130 and 131:
Page 132 and 133:
Page 134 and 135:
Page 136 and 137:
Page 138 and 139:
Page 140 and 141:
Page 142 and 143:
Page 144 and 145:
Page 146 and 147:
Page 148 and 149:
Page 150 and 151:
Page 152 and 153:
Page 154 and 155:
Page 156 and 157:
Page 158 and 159:
Page 160 and 161:
Page 162 and 163:
Page 164 and 165:
Page 166 and 167:
Page 168 and 169:
Page 170 and 171:
Page 172 and 173:
Page 174 and 175:
Page 176 and 177:
Page 178 and 179:
Page 180 and 181:
Page 182 and 183:
Page 184 and 185:
Page 186 and 187:
Page 188 and 189:
Page 190 and 191:
Page 192 and 193:
Page 194 and 195:
Page 196 and 197:
Page 198 and 199:
Page 200 and 201:
Page 202 and 203:
Page 204 and 205:
Page 206 and 207:
Page 208 and 209:
Page 210 and 211:
Page 212 and 213:
Page 214 and 215:
Page 216 and 217:
Page 218 and 219:
Page 220 and 221:
Page 222 and 223:
Page 224 and 225:
Page 226 and 227:
Liite 2. Siilinjärven ja Kuopion k
Page 228:
Liite 2. jatkuu Appendix 2. continu
Page 232:
ISBN 978-952-217-034-7 (PDF) www.gt
show all

Suomen geologinen kartta 1:100 000 Kallioperäkarttojen selitykset ...

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?