Suomen geologinen kartta 1:100 000 Kallioperäkarttojen selitykset ...
Suomen geologinen kartta 1:100 000 Kallioperäkarttojen selitykset ...
Suomen geologinen kartta 1:100 000 Kallioperäkarttojen selitykset ...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Suomen</strong> <strong>geologinen</strong> <strong>kartta</strong> 1:<strong>100</strong> <strong>000</strong>, <strong>Kallioperäkarttojen</strong> <strong>selitykset</strong>, lehdet 3331 ja 3242<br />
Siilinjärven ja Kuopion <strong>kartta</strong>-alueiden kallioperä<br />
puolella, Kuuslahden Kuusimäen (3331 12C) keskirakeisessa graniitissa on sulkeumana<br />
juovaista tonaliittista pohjagneissiä. Graniittia leikkaavat useat metadiabaasijuonet.<br />
5.1.3. Kvartsi-maasälpägneissit<br />
Siilinjärven kallioperäkartassa on myös kaksi, mineralogialtaan ja asultaan ympäristöstään<br />
selvästi poikkeavaa kvartsi-maasälpägneissialuetta. Niistä itäisempi sijaitsee Kuuslahdessa<br />
(3331 12C) ja läntisempi Hökösenjärven eteläpuolella (3331 09C). Niiden on<br />
oletettu olevan iältään arkeeisia, koska niitäkin leikkaavat proterotsooiset metadiabaasijuonet.<br />
Kuuslahden gneissi sisältää päämineraaleina kvartsin ohella plagioklaasia (oligoklaasi).<br />
Aksessorisesti on muskoviittia, kloriittia, titaniittia, epidoottia ja opaakkia.<br />
Kivessä kvartsi ja plagioklaasi sekä kvartsi, plagioklaasi ja muskoviitti muodostavat<br />
omia 3–5 mm leveitä raitoja. Hökösenjärven esiintymässä on kvartsin, mikrokliinin ja<br />
oligoklaasisen plagioklaasin lisäksi runsaasti biotiittia. Aksessorisesti on muskoviittia,<br />
epidoottia, apatiittia, titaniittia, zirkonia ja opaakkia. Kivien alkuperä on epäselvä, mutta<br />
ne saattavat edustaa arkeeisia sedimenttejä.<br />
5.1.4. Kvartsihajarakeiset migmatiitit ja granitoidit<br />
Siilinjärven <strong>kartta</strong>-alueella (3331 12) on alkalikiviesiintymän länsipuolella, noin 5 km<br />
leveässä vyöhykkeessä olevissa migmatiiteissa ja granitoideissa kvartsihajarakeita –<br />
kvartsisilmäkkeitä. Kallioperäkartalla vyöhykkeessä on kvartsin merkkejä. Väriltään<br />
rakeet ovat lasimaisen harmaita tai hieman sinertäviä. Ne ovat joko yksittäisiä kiteitä<br />
tai kidekasaumia. Niiden koko vaihtelee 2 mm:stä 10 mm:iin. Hajarakeiden esiintyminen<br />
karbonatiittiesiintymän läheisyydessä liittyy ilmeisesti kvartsimetasomatoosiin. Ominaista<br />
näille kiville on myös epidootin esiintyminen vaihtelevan kokoisina osueina ja<br />
kiven hiusrakojen täytteenä. Myös kivien plagioklaasi on usein muuttunut epidootiksi<br />
niin voimakkaasti, että alkuperäisestä mineraalista on tunnistettavissa enää plagioklaasin<br />
kidemuoto. Kvartsiutuminen ja epidoottiutuminen ovat iältään todennäköisesti arkeeista,<br />
koska kvartsikiteitä tavataan kivissä, joita metadiabaasijuonet leikkaavat, muttei<br />
itse juonissa. Vastaavanlaisia epidoottiutuneita pohjagneissejä on myös Lapinlahden<br />
<strong>kartta</strong>-alueen (3332 10) puolella metasomaattisesti muuttuneessa vyöhykkeessä (Paavola<br />
1988, s. 13).<br />
5.2. Siilinjärven alkalikivikompleksi<br />
<strong>Suomen</strong> arkeeisen kallioperän erikoisimman kivilajiseurueen muodostaa Siilinjärven<br />
alkalikivikompleksi, joka koostuu magmaattisista karbonatiitti- ja glimmeriittisarjan<br />
kivilajeista ja syeniittis-feniittisistä kivistä (Puustinen 1971, Härmälä 1981). Erikoiseksi<br />
sen tekevät paitsi kivilajit myös ikä, sillä karbonatiitin zirkonin U-Pb-ikä on 2 610<br />
miljoonaa vuotta ja siten oman kivilajinsa vanhimpia tunnettuja edustajia maa pallolla.<br />
Näitä kiviä on pohjois-eteläsuuntaisessa, vajaa kaksi kilometriä leveässä vyöhykkeessä,<br />
joka alkaa Siilinjärven kuntakeskuksen Simonsalosta ja jatkuu Kolmisopen itäpuolitse<br />
edelleen pohjoiseen Lapinlahden <strong>kartta</strong>-alueelle (3332 10C). Siilinjärven ja Lapinlahden<br />
<strong>kartta</strong>-alueiden rajalla Pahkalammen kohdalla kompleksi jakaantuu itäiseen ja läntiseen<br />
haaraan. Karbonatiitti- ja glimmeriittisarjan kivilajit sijaitsevat yleensä vyöhykkeen<br />
27