Suomen geologinen kartta 1:100 000 Kallioperäkarttojen selitykset ...
Suomen geologinen kartta 1:100 000 Kallioperäkarttojen selitykset ...
Suomen geologinen kartta 1:100 000 Kallioperäkarttojen selitykset ...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Suomen</strong> <strong>geologinen</strong> <strong>kartta</strong> 1:<strong>100</strong> <strong>000</strong>, <strong>Kallioperäkarttojen</strong> <strong>selitykset</strong>, lehdet 3331 ja 3242<br />
Siilinjärven ja Kuopion <strong>kartta</strong>-alueiden kallioperä<br />
lähes granuliittifasieksen paine- ja lämpötilaolosuhteita. Kartoitusalueiden paleoproterotsooisista<br />
kivistä on tunnistettavissa neljä päädeformaatiovaihetta.<br />
5. ARKEEINEN KALLIOPERÄ<br />
Arkeeisten kivilajien osuus molempien <strong>kartta</strong>-alueiden yhteispinta-alasta on noin 37 %.<br />
Kartta-alueittain arkeeinen kallioperä jakautuu siten, että Siilinjärven lehden alasta noin<br />
48 % ja Kuopion lehdestä noin 27 % koostuu arkeeisista kivilajeista. Tätä arkeeisten<br />
granitoidien ja migmatiittien muodostamaa kompleksia kutsutaan pohjagneissikompleksiksi<br />
tai lyhyesti pohjagneissiksi, koska sen kivilajeista muodostuneet muinaiset vuoristot<br />
rapautuivat ja tasoittuivat aikojen kuluessa tasangoksi eli peneplaaniksi, jonka päälle<br />
nuoremmat proterotsooiset sedimentit kerrostuivat.<br />
Pohjagneissikompleksi koostuu pääasiassa tonaliittis-trondhjemiittis-granodioriittisista<br />
migmatiittigneisseistä ja tonaliittis-kvartsidioriittisista granitoideista. Migmatiittigneissit<br />
ovat asultaan juovais-raitaisia, kun taas granitoidit ovat niitä tasalaatuisempia<br />
mutta yleensä voimakkaasti suunnittuneita gneissigranitoideja (ortogneissejä). Wilkman<br />
(1923, s. 8, 1938, s. 16) nimitti alueen vanhimpia kiviä graniittigneisseiksi ja vanhoiksi<br />
kiteisiksi liuskeiksi. Graniittigneissin hän jakoi edelleen tasalaatuiseksi ja migmatiittiseksi<br />
eli juovaiseksi graniittigneissiksi. Tämän kartoituksen migmatiittigneissit vastaavat<br />
asultaan Wilkmanin (1923, 1938) nimittämiä migmatiittisia eli juovaisia graniittigneissejä.<br />
Granitoidit puolestaan vastaavat Wilkmanin (op. cit.) kuvaamaa tasalaatuista<br />
graniittigneissiä. Koska granitoidien koostumus ei ole yksistään graniittinen, niin graniittigneissi-nimestä<br />
arkeeisen kallioperän kivien yleisnimenä on luovuttu. Migmatiittisten<br />
gneissien sedimentti- vai magma-alkuperä (paragneissi/ortogneissi) ei ole täysin<br />
yksiselitteinen. Preston (1954, s. 13, 17 –19) selvitti asiaa tutkimalla zirkonikiteiden<br />
pituus-/leveyssuhteita ja niiden omamuotoisuutta.<br />
Wilkmanin (1938, s. 14, ks. myös <strong>kartta</strong> kuvassa 1, s. 12) kuvaamat vanhemmat kiteiset<br />
liuskeet, joita hänen mukaansa on Siilinjärven ja Kuopion länsipuolella sekä Pielaveden<br />
ja Karttulan seutuvilla, vastaavat Siilinjärven <strong>kartta</strong>-alueen länsireunan ja Kuopion<br />
<strong>kartta</strong>-alueen luoteisnurkan, samoin kuin Vesannon (3313) <strong>kartta</strong>-alueelta kuvattua<br />
(Pääjärvi 1991a, s. 26, 41) juovaista tai gneissimäistä tonaliittia ja granodioriittia ja<br />
niiden joukossa olevia kiillegneissijäänteitä. Tässä selvityksessä niitä pidetään iältään<br />
paleoproterotsooisina.<br />
Kuopion <strong>kartta</strong>-alueella on proterotsooisten suprakrustisten kivien ympäröimänä<br />
Kuopion (3242 12, 11), Rytkyn (3242 06C, 09A, B), Haminalahden (3242 09C), Vehmasmäen<br />
(3242 11A, 10B, 08C, 07D) ja Paukarlahden (nimetty <strong>kartta</strong>lehdellä 3241 12B<br />
sijaitsevan Paukarlahden kylän mukaan) pohjagneissiesiintymät. Siilinjärven <strong>kartta</strong>alueella<br />
vastaavanlainen esiintymä on Kasurilanmäen pohjagneissialue (3331 11A),<br />
jonka pohjoisen puoleista rinnettä reunustaa mm. kvartsiitti mutta eteläosaan on tunkeutunut<br />
graniitti. Pyöreähkön, doomimaisen, esiintymistavan ja nuorempien liuskeiden<br />
ympäröimisen vuoksi mainittuja esiintymiä on kutsuttu mantteligneissidoomeiksi (Eskola<br />
1949) tai gneissidoomeiksi (Preston 1954, s. 11). Tässä selityksessä käytetään myös<br />
pohjagneissidoomi-nimeä kartoitustyön aikana vakiintuneen nimityskäytännön mukaisesti.<br />
Arkeeisia gneissejä on mainittujen doomimaisten esiintymien lisäksi kapeahkoina<br />
linsseinä paleoproterotsooisten kiillegneissien rajaamina Paukarlahden doomin länsipuolella<br />
Kolunpohjan alueella (3242 07A) ja Vehmasmäen doomin länsipuolella (3242<br />
07D).<br />
23
Change language