Metropoli ja meri - Helsingin seudun ympäristöpalvelut
Metropoli ja meri - Helsingin seudun ympäristöpalvelut
Metropoli ja meri - Helsingin seudun ympäristöpalvelut
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
paan oli vallankumouksellinen, kun vaarallinen kaivovesi<br />
jäi pois käytöstä <strong>ja</strong> viemäröinti teki asuinympäristön<br />
hygieenisemmäksi.<br />
Vähitellen myös WC:t <strong>ja</strong> kylpyhuoneet alkoivat<br />
yleistyä kaupunkiasunnoissa (ks. taulukot 1, 4 <strong>ja</strong> 5<br />
<strong>ja</strong> 7). Käymälät olivat kuitenkin 1800-luvun lopun<br />
Helsingissäkin vielä enimmäkseen pieniä, puusta<br />
tai tiilestä pystytettyjä rakennuksia pihamaalla.<br />
Kerrostaloissa ulkokäymälät olivat hankalia<br />
käyttää. Tämän vuoksi vauraan väen asuntoihin<br />
tehtiin sisälle kuivakäymälöitä. Ne sijoitettiin usein<br />
makuuhuoneen viereiseen komeroon, johon hajun<br />
eristämiseksi tehtiin paksut seinät. Tässä komerossa<br />
oli reiällisellä istuinkannella varustettu puinen<br />
laatikko, jonka sisässä oli ämpäri tai muu pytty<br />
ulosteita varten. Istuinreikä peitettiin hajun tukkimiseksi<br />
käännettävällä kannella. Rakennelma peitettiin<br />
vielä toisella, laatikon yläpinnan kokoisella<br />
kannella, jonka reunat painuivat tiiviisti laatikon<br />
laito<strong>ja</strong> vasten.<br />
Hajut jäivät näin pyttyä ympäröivään laatikkoon.<br />
Ulos ne johdettiin seinään upotettua tuuletusputkea<br />
myöten, joka ulottui laatikon kyljestä<br />
aina katolle saakka. Pytty oli aika ajoin tyhjennettäväkin,<br />
<strong>ja</strong> tämä epämieluisa työ kuului palvelustytölle,<br />
joka vei haisevan kantamuksen ulos pihan<br />
perälle.<br />
Viemärin <strong>ja</strong> vesijohdon tulo sisälle asuinhuoneisiin<br />
teki mahdolliseksi vesiklosettien rakentamisen.<br />
Vesiklosettien käytöstä käytiin sekä puolesta<br />
että vastaan välillä kiivaaksi yltyvää keskustelua<br />
1800-luvun lopussa. Keskeisimmät vastaväitteet<br />
olivat, että ulostusaineiden mukana bakteerit pääsisivät<br />
leviämään satamavesiin <strong>ja</strong> että merenrannat<br />
a<strong>ja</strong>n mittaan mataloituisivat kiinteiden aineiden<br />
painuessa poh<strong>ja</strong>an.<br />
Vastaväitteistä huolimatta WC:t alkoivat yleistyä<br />
Helsingissä varsin nopeasti. WC:t kohtasivat<br />
kuitenkin uuden vuosisadan puolellakin vastusta.<br />
Vielä vuosina 1905–06 saattoi monikerroksisen<br />
asunto-osakeyhtiön johtokunta päättää, ettei mitään<br />
haisevia laitoksia saanut sijoittaa huoneiden<br />
nurkkiin vaan WC:n si<strong>ja</strong>sta kaikille asukkaille oli pihan<br />
perälle rakennettava ulkokäymälät. 13<br />
Viemärinrakennusta Pasilan huvila-alueella Leankadulla. Signe Brander 1912. HKM.<br />
Kaupunkilaiset näkivät WC:n uudistuksena,<br />
joka säästi epämiellyttävältä työltä. Potan tyhjennys<br />
aamuisin ei ollut niitä mukavimpia tehtäviä.<br />
Kaikilla ei kuitenkaan ollut kiire hyödyntää vesivessakeksintöä.<br />
Esimerkiksi Turun vaurailla porvareilla<br />
oli käytössään halpaa maa<strong>seudun</strong> työvoimaa palvelijoiksi.<br />
Kun oli palveli<strong>ja</strong> tyhjentämässä aamuisin<br />
alusastiat, ei vesiklosetin asentamisella ollut niin<br />
hoppua. Näissä piireissä WC <strong>ja</strong> muut arkielämää<br />
helpottavat parannukset otettiin laajemmin käyttöön,<br />
jos emäntä joutui vastaamaan kotitaloudesta<br />
yksin tai vain yhden palveli<strong>ja</strong>n kanssa. 14<br />
Asiantunti<strong>ja</strong>t eri puolilla maata olivat WC:n<br />
terveysriskeistä montaa mieltä. Esimerkiksi insinööri<br />
Robert Huber, joka toimi <strong>Helsingin</strong> vesilaitoksen<br />
johta<strong>ja</strong>na vuodet 1880–82, <strong>ja</strong> hygienian dosentti,<br />
myöhemmin professoriksi nimitetty Wilhelm<br />
Sucksdorff pitivät etu<strong>ja</strong> haitto<strong>ja</strong> suurempina, kun<br />
taas Tampereen kaupunginlääkäri Idman piti haitto<strong>ja</strong><br />
merkittävämpinä.<br />
Idmanin kanta jäi Tampereella tappiolle, <strong>ja</strong><br />
vuoden 1898 rakennusjärjestyksessä vesiklosetit<br />
sallittiin kaupungissa. Ne määrättiin rakennettavaksi<br />
siten, että vain virtsa päästettäisiin viemäriin.<br />
Tämä jäi kuitenkin käytännössä vain suunnitelmaksi.<br />
WC yleistyi Helsingissä suhteellisen nopeasti<br />
.......<br />
21
Change language