Metropoli ja meri - Helsingin seudun ympäristöpalvelut
Metropoli ja meri - Helsingin seudun ympäristöpalvelut
Metropoli ja meri - Helsingin seudun ympäristöpalvelut
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
tarpeellinen laimennus, jos likavesi pumpattaisiin<br />
kauemmas merelle. Ellei näin kävisi, ei kalliita <strong>ja</strong>tkotutkimuksiakaan<br />
tarvittaisi.<br />
Kaupungin yleisten töiden hallitus päättikin<br />
teettää tällaiset tutkimukset Merentutkimuslaitoksella.<br />
Näiden tutkimusten <strong>ja</strong> yli-insinööri Blunkin<br />
lausunnon perusteella päädyttiin vuonna 1929<br />
rakennuskonttorin ehdottamaan puhdistussuunnitelmaan,<br />
<strong>ja</strong> pumppaussuunnitelma hylättiin. Blunk<br />
esitti, että ensin rakennettaisiin vain mekaaninen<br />
esipuhdistus <strong>ja</strong> että viemärivesi käsiteltäisiin kloorilla<br />
kesällä mekaanisen puhdistuksen jälkeen. Rakennuskonttori<br />
yhtyi Blunkin näkemyksiin. 27<br />
<strong>Helsingin</strong> jätevesitilanteesta vuonna 1929 esitelmöinyt<br />
Ruben Granqvist totesi, että oli hyödytöntä<br />
lykätä ratkaisua vain jotta voitaisiin odottaa<br />
puhdistusmenetelmien parantumista. Hän kannatti<br />
puhdistuslaitosten rakentamista puhdistustekniikan<br />
kulloistakin tilaa vastaavasti. Yleissuunnitelma<br />
antaisi si<strong>ja</strong>a kehittämiselle <strong>ja</strong> mahdollisille uusille<br />
puhdistusmenetelmille ilman että koko suunnitelman<br />
tarvitsisi mennä uusiksi. 28<br />
Granqvist oli juuri palannut Englantiin, Saksaan<br />
<strong>ja</strong> pohjoismaihin tekemältään opintomatkalta,<br />
jonka aikana hän tutustui lukuisiin eri jätevedenpuhdistamoihin<br />
<strong>ja</strong> niissä käytettyihin menetelmiin.<br />
Erityisesti hän perehtyi uusimpiin menetelmiin etsien<br />
parhaiten Helsinkiin sopivaa ratkaisua. Paikallisten<br />
olosuhteiden huomioiminen oli hänen mukaansa<br />
tärkeää. Suurimpana vaikuttavana tekijänä<br />
hän näki sen vesistön tilan, johon viemärivesi tultaisiin<br />
johtamaan. 29<br />
Granqvist otti kantaa vesistöjen luonnolliseen<br />
puhdistumiseen, jota myöhemmin alettiin kutsua<br />
vesistön itsepuhdistuskyvyksi. Se vei aikaa <strong>ja</strong> vaati<br />
suurta pinta-alaa. Asutuksen tihentyessä <strong>ja</strong> kaupunkien<br />
kasvaessa luonnollinen puhdistuminen ei<br />
enää riittänyt vaan tarvittiin sitä tukevia <strong>ja</strong> täydentäviä<br />
puhdistusmenetelmiä. Näissä menetelmissä<br />
pyrittäisiin kuitenkin Granqvistin mukaan jäljittelemään<br />
luonnollisessa puhdistumisessa tapahtuvia<br />
ilmiöitä <strong>ja</strong> nopeuttamaan niitä.<br />
Helsinki valitsi näiden vaiheiden kautta<br />
1920-luvulla ympäristöpoliittisen lin<strong>ja</strong>n, jossa kau-<br />
pungin kaikki jätevedet puhdistettaisiin <strong>ja</strong> <strong>meri</strong>alueen<br />
tilaa seurattaisiin säännöllisesti. Jo 1930-luvun<br />
lopussa Töölönlahtea eniten kuormittaneet viemärit<br />
oli poistettu käytöstä <strong>ja</strong> jätevedet oh<strong>ja</strong>ttu suurimmaksi<br />
osaksi puhdistamoille. Yksi pahimmista<br />
saastuttajista, kaasulaitos, oli jo aiemmin siirretty<br />
Sörnäisiin. Siirto oli johtunut osin vesiensuojelullisista<br />
syistä.<br />
Savilan puhdistamo muutettiin jätevedenpumppaamoksi.<br />
Pumppaamon kautta suurin osa<br />
alueen jätevesistä oh<strong>ja</strong>ttiin Ra<strong>ja</strong>saaren puhdistamon<br />
kautta Seurasaarenselälle. Töölönlahteen<br />
päätyi yhä jätevesiä parista pienestä viemäristä,<br />
viemäriverkoston ylivuodoista <strong>ja</strong> Alppilan puhdistamolta<br />
sen sulkemiseen vuonna 1959 asti. Toimenpiteiden<br />
vaikutuksesta lahden vesi ei kuitenkaan<br />
enää poikkeuksia lukuun ottamatta löyhkännyt.<br />
Suurista kalakuolemistakin päästiin eroon.<br />
Purkuputkien ongelmat<br />
Ensimmäiset viemärien purkuputket mereen rakennettiin<br />
samaan aikaan kuin ensimmäiset viemäritkin.<br />
Vielä 1920-luvulle asti periaatteena oli johtaa<br />
viemärivesi lähimpään merenrantaan. Vuonna<br />
1923 <strong>Helsingin</strong> niemellä oli 45 purkuputkea.<br />
Likavesimäärien kasvaessa rantavedet alkoivat<br />
likaantua <strong>ja</strong> olla terveydelle haitallisia. <strong>Helsingin</strong><br />
rantavesien saastuminen eteni viemäreiden<br />
purkuaukkojen läheisyydessä niin huolestuttavalla<br />
tavalla, että vuonna 1911 peräti kolmelta eri taholta<br />
tuli Rahatoimikamarille aloite viemärivesien<br />
puhdistamiseksi. Kamarin puheenjohta<strong>ja</strong> valtioneuvos<br />
Alexis Gripenberg teki ensimmäisen aloitteen<br />
kesäkuussa 1911. Vesijohdon, viemäröinnin <strong>ja</strong><br />
WC:n varsin nopealla yleistymisellä <strong>ja</strong> asuinmukavuuden<br />
paranemisella olikin ikäviä seurauksia ympäristölle.<br />
Vuoden 1911 syyskuussa <strong>Helsingin</strong> Uimaseura<br />
teki seuraavan aloitteen asiasta. Seura pyysi,<br />
että Ursinin kallion uimalaitoksen lähellä mereen<br />
virtaava viemärivesi puhdistettaisiin. Vielä saman<br />
vuoden marraskuussa tuli kolmas aloite, nyt Naisliitto<br />
Hemmetiltä.<br />
.......<br />
49
Change language