GEOLOGINEN YLEI KARTTA - arkisto.gsf.fi

GEOLOGINEN TUTKIMU LAITO 

UOMEN 

GEOLOGINEN YLEI KARTTA 

THE GENERAL GEOLOGICAL MAP 

OF FINLAND 

LEHTI - HEET D 5 

UOMU ALMI 

KIVILAJIKARTAN ELITY 

WITH AN ENGLI H UMMARY 

KIRJOITTANUT 

ARVO MATI TO 

HEL INKI 1958

GEOLOGINEN TUTKIMU LAITO 

UOMEN 

GEOLOGINEN YLEI KARTTA 

THE GENERAL GEOLOGICAL MAP 

OF FINLAND 

LEHTI - HEET D 5 

UOMU ALMI 

KIVILAJIKARTAN ELITY 

WITH AN ENGLI H UMMARY 

KIRJOITTANUT 

ARVO MATI TO 

HEL INKI 1958

Helsinki 1959 . Valtioneuvoston kirjapaino

ALKULAU E 

I ÄLLY 

JOHDANTO 7 

TUTKIMU VALHEET 9 

YLEI KAT AU KALLIOPERÄÄN 11 

PINNANMUODO TU JA PA.LJA TUMA UIITEET 11 

KALLIOPERÄN PÄÄPIIRTEET 

12 

TEKTONIIKKAA 

18 

GRANIITTIGNEI IMUODO TUMA 20 

GRANIITTIGNEI IMUODO TUMAN LIIT KEET 20 

EDIMENTTI YNTYI IÄ KIVIÄ 20 

ARVIVÄLKEGNEI EJÄ 25 

GRANIITTIGNEI IMUODO TUMAN YVÄKIVET 27 

GABROJA JA DIORIITTEJA 28 

GRANODIORIITTEJA 30 

Kataklastisia granodioriitteja 30 

Metamorfoituneita granodioriitt :-ja 33 

OLIGOKLAA IGNEI EJÄ 35 

MIKROKLIINIRIKKAITA GRANIITTEJA 42 

KARJALAI ET MUODO TUMAT 46 

KARJALAI ET PINTA YNTYI ET KIVET 46 

KVART IITTEJA JA KVART I-MAA ÄI,PÄLIU KEITA 46 

FYLLIITTEJÄ 62 

EMÄK I IÄ VULKANIITTEJA 63 

Tuffiitteja 64 

Laavakiviä 65 

Vihreäkiviä 68 

Uraliittiporfyriittejä 70 

Amfiboliitteja 71 

KARJALAI ET YVÄKIVET 73 

ULTRAEMÄK I IÄ YVÄKIVIÅ 73 

Peridotiitteja 73 

erpentiniittejä 76 

Talkki-magnesiittikiviä 77 

GABROJA JA DIORIITTEJA 80 

KVART I- JA GRANODIORIITTEJA 82 

MIKROKLIINIGRANIITTEJA 84 

5

LEIKKAAVIA JUONIKIVIÄ 88 

ERPENTIINIYTYNYT DUNIITTIJUONI 88 

DIAB AA IJUONIA 89 

DIABAA ITYYPIT 91 

PYROK ENIDIABAA EJA 92 

H perstenipitoisia pigeoniittidiabaaseja 92 

H perstenidiabaaseja 94 

Pigeoniittidiabaaseja 95 

METAMORFOITUNEITA DIABAA EJA 98 

Uraliittidiabaaseja 98 

Muuttuneita uraliittidiabaaseja 99 

Juoksurakenteisia diabaaseja 100 

TEKTONI OITUNEITA DIABAA EJA . . . 101 

Pregraniittisia diabaaseja 102 

DIABAA IJUONIEN IÄ TÄ 103 

IIVAARAN ALKALIKIVIMUODO TUMA 106 

ENGLI H UMMARY 112 

KIRJALLI UUTTA 114

ALKULAU E 

uomussalmen kivilajikartan D 5 selit ksen on allekirjoittanut laatinut 

kenttägeologien päiväkirjamuistiinpanojen sekä omien muistiinpanojensa 

ja tutkimustensa perusteella . T össä on kä tett h väksi m ös varsinaisen 

karttalehtit ön ulkopuolella kert n ttä ja tuonnempana erikseen mainittua 

alueen kallioperää koskevaa materiaalia . 

Maisteri Toini Mikkola on suorittanut tätä selit stä varten joukon 

mineraalien optisia määrä ksiä. Tohtori K. J. Neuvonen on avustanut 

eräiden röntgenspektrografisten töiden tulkinnassa . Neiti Th ra Åberg 

on piirtän t sekä kivilaji- että paljastumakartan ja tässä selit ksensä 

olevat piirrokset . Nimeltä mainituille sekä muille karttalehtit össä 

avustaneille, erikoisesti vuosien 1949-51 kenttäapulaisilleen, haluaa 

kirjoittaja esiintuoda parhaimmat kiitoksensa . 

Helsingissä 15 päivänä lokakuuta 1957 

Arvo Matisto

Näköala Iivaaralta länteen .

JOHDANTO 

Esilläolevan uomen geologisen leiskartan, lehti uomussalmi, D 5, 

alue sijaitsee Oulun ja Lapin lääneissä ja kuuluvat siihen seuraavat pitäjien 

osat : 

Kuusamon pitäjän eteläosa, uomussalmen pitäjä melkein kokonaisuudessaan, 

Posion pitäjän kaakkoisnurkkaus, Taivalkosken pitäjän itäosa, 

H r nsalmen pitäjän pohjoiskulmaus sekä pieni alue Puolangan pitäjän 

itäreunaa . 

Kenttätutkimuksissa on kä tett pohjakarttoina Metsähallituksen karttoja 

(1 : 20 000 ja 1 : 40 000) sekä uomen taloudellista karttaa (1 : 100 000) . 

Alueen laajuuden, oikullisten paljastumasuhteiden ja pohjakarttojen 

heikon tason vuoksi ei kivilajien esiint mistapaa ja ikär hmittel ä ole 

p st tt suorittamaan kautta alueen t d ttävästi . Niinpä kivilajikartta, 

osittain m ös pienestä mittakaavasta johtuen, on jouduttu laatimaan 

huomattavasti leistäen ja noudattaen pääasiassa petrografista jaoittelua . 

Lukuisissa ksit istapauksissa on kuitenkin onnistuttu perusteellisemminkin 

selvittämään eri kivilajir hmien luonnetta ja ikäsuhteita . Tätä h väkseen 

kä ttäen on kirjoittaja n t käsillä olevaa selit stä laatiessaan, osittain 

kivilajikartan jaoituksesta poiketen, kä ttän t kivilajikuvauksissa ksit iskohtaisempaa 

ja mahdollisuuksien mukaan ikäjärjest kseen perustuvaa 

j aoittelua . 

elv den vuoksi on paljastuma- ja tektoniset havainnot merkitt 

erilliselle, kivilajikartan mittakaavaan piirret lle kartalle .

TUTKIMU VAIHEET 

Ensimmäiset tiedot uomussalmen karttalehtialueen kallioperästä pohjautuvat 

niihin hajahavaintoihin, joita H . J . Holmberg teki vuosina 1847, 

1848 ja 1850 uomussalmen ja Kuusamon vesistöjen varsilla suorittamiensa 

sorakultatutkimusten hte dessä ja joiden tärkeimmäksi tulokseksi muodostui 

hänen eleoliittis eniitiksi määrittelemänsä alkalikivimuodostuman 

lö t minen Kuusamon Iivaaralta (Holmberg 1856) . Tämä lö tö antoi 

s sä ksen sarjalle livaaran alkalikivialueeseen kohdistuneita tutkimuksia . 

Vuosina 1890 ja 1894 suorittamiensa kenttätöiden perusteella laati Hackman 

(1899) ksit iskohtaisen tutkimuksen Iivaaran alueen kivilajeista liittäen 

siihen kaiken oleellisen aikaisemmista julkaisuista. Tämä Hackmanin 

tutkimus on ollut pääasiallisena runkona laadittaessa tässä selit ksessä 

olevaa Iivaaran alkalikivimuodostuman kuvausta . Lehijärvi, joka viime 

vuosina on tutkinut po . muodostumaa, on h väntahtoisesti tarkistanut 

selit ksen tämän osan, n k aikaistanut sen kivilajinimistöä ja tä dentän t 

sitä omien tutkimustensa tuloksilla (Lehijärvi 1955, 1956 ja 1957) . 

Taivalkosken aarijärvellä sijaitsevan kvartsiitti-kaoliinimuodostuman 

on ensimmäisenä tuonut tutkimuksen piiriin E . H ppä, joka v . 1936 tapasi 

paikalta osittain moreenin peittämää rapautunutta savea (E . H ppä 

1937) . E . avolaiselta, joka kesällä 1949, osittain hdess E . H pän 

kanssa, suoritti paikalla jatkotutkimuksia, on kirjoittaja saanut tietoja 

varsinkin kvartsiittilohkareiden esiint misestä alueella . ittemmin on 

J . H ppä vuodesta 1956 lähtien kohdistanut po . muodostumaan ksit iskohtaiset 

tutkimuksensa, joiden hte dessä hän on kaivattamalla tavoittanut 

molempia alueella esiint viä kivilajeja kiintokalliossa . Näihin kaivantoihin 

oli m ös tämän kirjoittajalla tilaisuus tutustua s ks llä 1957 . 

J . H pältä on kirjoittaja lisäksi saanut vertailtavakseen nä tteitä, tä dendentäviä 

tietoja liuskeisuussuunnista sekä alustavia tietoja savikiven 

mineralogisesta kokoomuksesta . 

Järjestelmälliset t öt uomen geologisen leiskartan uomussalmen 

lehden (D 5) kivilajikartan laatimiseksi aloitettiin H . Berghellin johdolla 

v . 1907 ja osallistuivat kenttätöihin seuraavat henkilöt : 

3 

1907 R. Dillström ja 0 . R . tenberg 

1908 R. Dillström ja 0 . R . tenberg 

1909 E . Kopperi, E . Mäkinen ja J. N . oikero 

1910 E . Mäkinen ja 0 . R . tenberg

1 0 

Tämän tutkimusvaiheen kenttät öt ja kunkin kartoittajan tutkimusalueiltaan 

laatimat kenttähavaintokartat, jotka käsittivät kä tännöllisesti 

katsoen koko karttalehtialueen, valmistuivat v . 1910 . Kun geologisen 

tutkimuslaitoksen silloinen vähälukuinen tutkijakunta näihin aikoihin tuli 

sidotuksi ajankohtaisempiin tehtäviin, jäi uomussalmen karttalehtialueelta 

kootun materiaalin muokkaaminen odottamaan vastaisia aikoja . 

V. 1931 sai H . Hansen tehtäväkseen t ön jatkamisen . uoritettuaan 

kesäkausina 1931 ja 1933 tarkistustutkimuksia alueella, hän laati oman 

ja vuosien 1907-1910 aineiston sekä mikroskooppisten tutkimustensa 

pohjalta luonnoksen kivilajikartaksi mittakaavaan 1 : 100 000 (Hausen 1933) . 

Hansenin siirt minen pois geologisen tutkimuslaitoksen palveluksesta keske 

tti t ön toistamiseen . 

inä 40-vuotiskautena, joka oli kulunut ensimmäisestä kenttät övaiheesta 

vuoteen 1949, jolloin tämän kirjoittaja sai uomussalmen kivilajikartan 

laatimisen tehtäväkseen, voitiin alkuperäisen aineiston katsoa osittain 

vanhentuneen . Niinpä nähtiin tarpeen vaatimaksi, aikaisempaa materiaalia 

mahdollisuuksien mukaan h väksi kä ttäen, suorittaa kenttät ö 

kokonaisuudessaan uudelleen. Tähän uuteen kenttät övaiheeseen osallistuivat 

seuraavat henkilöt : 

1949 A . Matisto, 0 . Helovuori, P . Isokangas ja R . Vanhala 

1950 A . Matisto, 0 . Helovuori, P . Isokangas, K . Meriläinen ja E . Halme 

1951 A . Matisto, P . Isokangas ja K . Meriläinen 

Lisäksi suorittivat K . Meriläinen v . 1952 ja A . Matisto v . 1953 vähäisiä 

lisä- ja tarkistustutkimuksia alueella . 

Aikaisemmin mainitun lisäksi on tätä selit stä laadittaessa kä tett 

h väksi H . Vä r sen Kainuun liuskealuetta koskevia tutkimuksia siltä 

osalta, mikä niistä kohdistuu käsillä olevan karttalehden alueeseen (Vä r nen 

1928 ja Enkovaara-Härme-Vä r nen 1953) sekä P . Isokankaan karttalehtit 

össä suorittamiensa kenttätöiden pohjalta laatimaa pro gradututkielmaa 

(Isokangas 1952) .

YLEI KAT AU KALLIOPERÄÄN 

PINNANMUODO TU JA PALJA TUMA UHTEET 

Vallitseva osa uomussalmen karttalehden alueesta kuuluu pinnanmuodostukseltaan 

kankare- ja mäkimaihin, joiden suhteellinen korkeus 

vain harvoin kohoaa li 50 m :n ja jonka absoluuttinen korkeus p s ttelee 

rajoissa 200-300 m (Kuva 1) . Vain eteläisten suurten järvien mpäristössä 

ja alueen lounaisosassa esiint mainittavammin tasangon tai lakeuden 

r hmään kuuluvia alavampia maita . Vuorimaita alkaa ilmaantua 

alueen keskiosista lähtien ja sen pohjoisosissa ne ovat suorastaan leimaa- 

Kuva 1 . uomussalmen karttalehtialueen absoluuttiset korkeussuhteet 

. Maanmittaushallituksen korkeuskartasta v . 1951 .

1 2 

antavana . Tunturimaan korkeuteen kohoaa alueella kolme huippua Iivaaran 

seudulla . Näistä kuitenkin vain itse Iivaaralla on tunturille t pillinen 

puurajan läpuolelle kohoava laki . 

Etelä- ja lounaisosan alangot ovat osittain hiekka- ja moreenimaita, 

osittain soita . Itse asiassa ne edustanevat huomattavalta osaltaan resenttien 

sedimenttien tä ttämiä, paikoin k mmenien metrien s v isiä kallioperän 

murrosrotkoja . 

M ös kankare- ja metsämaille antavat leimansa kallioperän ruhjev öh 

kkeet . Ne ilmenevät maisemassa ja karttakuvassa kuivina kuruina, 

jokiuomina (Kuvat 2 a ja b) sekä järvis vänteinä . Viimemainituista mainittakoon 

t pillisimpinä omeron- ja Julman Ölk n järvet, joista jälkimmäinen 

on muodostunut alueen merkittävimmäksi retkeil kohteeksi . 

Lukuunottamatta Kostonjärven, K tömäen ja Vuokkijärven kvartsiittivaaroja, 

ei kivilajeilla nä tä olevan sanottavampaa osuutta topografiaan . 

Paljastumasuhteet ovat alueella oikulliset . uurilla alueilla on kallioperän 

pinta niin tasaista, että ohutkin irtomaapeite riittää sen kätkemään . 

Tätä haittaa ovat omiaan tä dentämään alueella runsaana esiint vät harjut, 

drumliinit ja d nit (Virkkala 1950, 1954a, 1954b) . Kuten liitteenä olevasta 

paljastuma- ja tektonisesta kartasta ilmenee, on kenttähavaintoverkko 

epätasainen ja siinä on suuria aukkoja . Tämä on erikoisesti haitannut 

alueella vallitsevan graniittigneissimuodostuman geologista selvittel ä . 

KALLIOPERAN PÄÄPIIRTEET 

Vallitsevan osan uomussalmen karttalehtialueen kallioperästä valtaa 

muuallakin itäisellä rajav öh kkeellämme laajalle levinn t graniittigneissi . 

Tätä niin s nn ltään kuin kokoomukseltaankin erilaisista muunnoksista 

koostunutta, mutta suurissa puitteissa kuitenkin verrattain homogenista 

kivilajikompleksia nimitetään tässä selit ksessä g r a n i i t t i g n e i s s iin 

u o d o s t u m a k s i ja sillä tarkoitetaan karttalehden alueella esiint vää 

pre-karjalaista kallioperää kokonaisuudessaan siihen kuuluvine liuskeineen 

ja s väkivimuunnoksineen . 

Graniittigneissimuodostuman vanhimpina komponentteina esiint alaltaan 

vähäisiä kiille- ja kvartsi-maasälpäliuskereliktejä sekä osittain mittaviakin 

sarvivälkegneissimuodostumia . Varsinainen graniittigneissi lävistelee ja 

breksioi näitä molempia . 

Muodostuman vanhimpia s väkiviä edustavat gabrot ja dioriitit . Näiden 

kivilajien harvalukuiset esiint mät ovat kooltaan pieniä ja nuorempien 

kivilajien murskaleiksi breksioimia . 

Edellisiä huomattavasti leisempiä ja esiint misalueiltaan htenäisempiä 

ovat kvartsi- ja granodioriittisia kokoomuksia edustavat s väkivet . H vin

Kuva 2 a . 

Kuva 2 b . 

Kuvat 2 a ja b . Alueen kallioperälle luonteenomaisia murrosv öh kkeitä . a) Kostonjoen 

N-ranta alueen NW-osassa . b) Emäjoen niska Kiantajärven -päässä . 

Valok. E. Halme .

14 

selväpiirteisinä ja vähän muuttuneina esiint näitä kivilajeja erikoisesti 

karttalehtialueen koillisosassa . Täällä niissä tavataan plastista deformoitumista 

ja migmatiittiutumista vain poikkeuksellisesti, kataklastiset rakennepiirteet 

ovat sensijaan suorastaan leimaa-antavia . Niinpä tämä alue edustaneekin 

karttalehdellä esiint vien pre-karjalaisten muodostumien lintä, 

vastustusk k isintä horisonttia . 

Erikoisesti näiden kataklastisten muodostumien reunamilla, mutta säännöttömästi 

m ös muualla karttalehden alueella, tavataan runsaasti samojen 

kivilajien liikunnoissa plastisemmin deformoituneita muunnoksia . Ne muodostavat 

eräänlaisen väliasteen kataklastisista granodioriiteista seuraavassa 

puheeksi tuleviin oligoklaasigneisseihin . 

Karttalehtialueen laajimmalle levinneen kivilajir hmän muodostavat 

gneissimäiset, usein migmatiittiutuneet, pääasiassa plagioklaasista, kvartsista 

ja kiilteestä koostuneet kivet, joita tässä selit ksessä sanotaan oligoklaasigneisseiksi 

. Tämän kivilajir hmän pääesiint misalueet ovat karttalehden 

etelä- ja länsiosissa . Kivi nä ttää olevan tavallistakin plastisemmin 

deformoitunutta ja usein m ös voimakkaammin migmatiittiutunutta tuonnempana 

puheeksi tulevien karjalaisten muodostumien läheis dessä . 

Alkuperältään ovat oligoklaasigneissit olleet osittain samantapaisia 

granodioriittisia kiviä kuin edellä on kuvattu . Tektonisoituminen ja migmatiittiutuminen 

ovat kuitenkin aiheuttaneet niissä huomattavaa fasieksen 

laskua : sarvivälkkeen biotiittiutumista, epidoottiutumista ja plagioklaasin 

saussuriittiutumista . 

happamampia . 

Osittain ne lienevät jo alunperin olleet edellisiä 

Oligoklaasigneissien joukossa on m ös paras nt isiä muunnoksia . Primääriset 

rakennepiirteet ovat niistä kuitenkin melkein poikkeuksetta hävinneet 

. Yleensä ne sisältävät huomattavia määriä injektoitunutta ainesta . 

Kun ne lisäksi petrografisen analogisuutensa vuoksi ovat vaikeasti eroitettavissa 

ortos nt isistä muunnoksista, on ne tässä sijoitettu oligoklaasigneissien 

r hmään kuuluviksi . 

Graniittigneissimuodostuman nuorimpana komponenttina on mikrokliinirikasta 

graniittia . itä esiint pienehköinä erillisinä massiiveina tai muita 

kivilajeja lävistelevinä migmatiittisina suonina eri puolilla karttalehden 

aluetta . 

Kaikki graniittigneissimuodostuman kivet ovat voimakkaasti tektonisoituneita 

ja kataklastiset rakennepiirteet ovat niissä leisiä ja hteisiä, 

joskin asteeltaan vaihtelevia ilmiöitä . M ös migmatiittiset ja suonigneissimäiset 

rakenteet ovat useimmille tämän muodostuman kiville luonteenomaisia 

. Migmatiittien neosomeina tavataan pre-karjalaista oligoklaasi- ja 

mikrokliinigraniittia sekä m öhäiskarjalaista graniittia . Tämä osoittaa muodostuman 

joutuneen useampaan otteeseen migmatiittiutumisen kohteeksi 

ja selittää mainittujen rakenteiden leis den .

Laajalle levinneen graniittigneissimuodostuman vuoksi verrattain ksitoikkoiseen 

karttakuvaan tuovat lisäväriä tätä nuoremmat, k a r j a l a iset 

muodostumat . 

Laajimmat tämän ikär hmän esiint mät edustavat pääosiltaan Oulun, 

Kajaanin ja Nurmeksen karttalehtien alueilla sijaitsevien suurempien muodostumien 

jatkeita . Näistä ovat kolme läntistä verrattain pieniä . Etelästä 

Nurmeksen karttalehdeltä pistävä kieleke sensijaan ulottuu lähelle alueen 

keskiosia, tosin Vuokkijärven ja Kiantajärven pohjoisen haarautuman välillä 

sijaitsevan kulmination katkonaiseksi pirstomana . Monia tähän ikär hmään 

kuuluvia kivilajeja tavataan lisäksi erillisinä esiint minä graniittigneissimuodostumassa 

. 

Karjalaisten muodostumien runkona esiint kvartsiitteja tai kvartsimaasälpäliuskeita 

. Nämä ovat ikär hmänsä vanhimpia edustajia . Ne 

muuttuvat leensä pohjaa kohti karkearakeisemmiksi ja kolmessa paikassa, 

karttalehden W-rajalla Ylinäljängällä, NW-kulmauksessa Kostonjärvellä 

ja sen keskiosassa aarijärvellä niihin liitt pre-karjalaisesta graniittigneissimuodostumasta 

peräisin olevia migmatiittisia mukuloita sisältäviä 

konglomeraatteja, jotka indikoivat pre-karjalaisen ja karjalaisen muodostuman 

välistä diskordanssia . 

Varsinkin Kiannan- aarijärven ja m ös Vuokkijärven muodostumissa 

esiint runsaasti emäksisiä vulkaniitteja : tuffi- ja laavas nt isiä kiviä 

sekä porf riittejä. Näiden kanssa samaa alkuperää lienevät runsaimmillaan 

Kiannan- aarijärven muodostuman W-reunalla ja tästä etelään sijaitsevalla 

kulminatioalueella esiint vät amfiboliitit, saman magman s vemmällä 

kite t neet, puolipinnalliset muunnokset . aarijärven alueella tavataan 

lisäksi ohuina välikerroksina vulkaniiteissa serisiitti- ja hiilif lliittipatjoja 

. 

Karjalaiset s väkivet esiint vät alueella jatkuvana sarjana ultraemäksisistä 

kivistä mikrokliinigraniittiin asti . Lukuunottamatta karttalehden 

koillisosassa sijaitsevaa erillistä peridotiittimassiivia, esiint vät s väkivien 

emäksisimmät muunnokset ofioliittimaisina pahkuina karjalaisissa kivilajimuodostumissa 

tai niiden läheis dessä . Kokoomukseltaan ne ovat pääasiassa 

oliviiniperidotiitteja, serpentiniittejä, h persteniittejä ja talkkimagnesiittikiviä 

. 

Tämän ikär hmän gabrot sijaitsevat graniittigneissimuodostumassa eri 

puolilla karttalehden aluetta . Tektonisoitumattoman rakenteensa perusteella 

ne kuitenkin ovat helposti erotettavissa vastaavista pre-karjalaisista 

kivistä . Näitä esiint miä, jotka kaikki ovat kooltaan pieniä, on tavattu 

vain viidessä paikassa . Kokoomukseltaan ne vaihtelevat gabrosta dioriittiin 

. 

Alueen s norogeniset intrusiivit ovat erikoisen mielenkiintoisia . Vastaavanlaisia 

muodostumiahan on laajoista karelideistamme tähän men- 

1 5

1 6 

nessä kuvattu vain ani harvoista paikoista . uomussalmen karttalehden 

alueella niitä tavataan sekä Kiannan- aarijärven että Kostonjärven 

karjalaisten muodostumien hte dessä tai läheis dessä . Karttalehden 

pohjois- ja koillisosissa sijaitsee lisäksi graniittigneississä muutamia erillisiä 

linssejä, jotka kokoomuksensa ja rakenteensa perusteella ovat tä sin rinnastettavissa 

liuskemuodostumien hte dessä esiint viin . 

Kokoomukseltaan ovat s norogeniset intrusiivit grano- tai kvartsidioriitteja. 

Kivet ovat rakenteeltaan massiivisia tai pilsteisiä . Kontakteissa 

liuskeita vastaan on kuitenkin tavattu voimakkaamminkin suuntautuneita 

muunnoksia. Nämä rakenteet ovat s nn ltään magmatektonisia ja jo 

kentällä selvästi erotettavissa vastaavien pre-karjalaisten kivien kataklastisista, 

sekundääristen liikuntojen aiheuttamista deformoitumisilmiöistä . 

Varsinkin Kostonjärven alueella nähdään näissä granodioriiteissa suuriakin 

liuskesulkeumia . Kiannan- aarijärven v öh kkeellä taas on tavattu 

useita granodioriitin ja liuskeiden välisiä eruptiivibreksiamaisia kontakteja . 

Täällä nähdään liuskeita lävistelevän granodioriitin m ös aiheuttaneen välittömässä 

läheis dessään emäksisissä vulkaniiteissa fasieksen kohoamista . 

Vuokkijärven- aarijärven muodostuman iästä on ollut vallalla eriäviä 

mielipiteitä (Vä r nen 1954, s . 123) . Aikaisemmin mainittu aarijärven 

konglomeraatti, s norogeniset intrusiivit sekä monien kivilajien analogisuus 

muualla karelideissa tavattavien vastaavien kivilajien kanssa oikeuttanevat 

n t pitämään tätä muodostumaa karjalaiseen ikär hmään kuuluvana . 

Karjalaisten muodostumien nuorimpana komponenttina on mikrokliinigraniitti 

. itä tavataan pääasiassa muiden karjalaisten kivilajien hte - 

dessä tai läheis dessä, mutta usein m ös eri puolilla graniittigneissimuodostumaa 

sekä erillisinä linsseinä että muita kivilajeja migmatisoivina 

suonina . Karjalaiset mikrokliinigraniitit ovat silmiinpistävästi homogenisempia 

kuin vastaavat pre-karjalaiset kivet . Niissä ei liioin tavata sekundääristen 

liikuntojen aiheuttamia rakenteellisia muutoksia . Milloin lävist ssuhteet 

eivät ilmaise ikäsuhdetta, ovat näiden kahden graniitin väliset 

eroavaisuudet monesti todettavissa vain mikroskooppisesti . 

Alueella esiint h vin säästeliäästi mikrokliinigraniittista ainesta leikkaavina 

juonina tai pegmatiitteina . Viimemainitut ovat tavallisimmin 

» ksinkertaisia» . Vain poikkeuksellisesti on niissä ta attu pieniä ber llitai 

magnetiittikiteitä, joskus m ös ortiittia . 

Leikkaa ia diabaasijuonia esiint uomussalmen karttalehden alueella 

poikkeuksellisen runsaasti . Paksuudeltaan nämä juonet aihtele at muutamasta 

cm :stä 400 m :iin ja eräitä suurimpia on oitu seurata li 10 km :n 

pituudelta . Niiden on todettu leikkaa an lähes kaikkia alueen ki ilajeja, 

Ii aaran alkaliki imuodostumaa lukuunottamatta . Vaikkakin juonia on 

ta attu kautta koko karttalehtialueen, on niillä kuitenkin sel ää taipumusta 

par ittaiseen esiint miseen .

Mineraalikokoomukseltaan muodosta at diabaasit laajan metamorfisen 

sarjan . en primäärisimmät jäsenet o at pigeoniittidiabaaseja, jotka muutamissa 

tapauksissa sisältä ät m ös ähäisiä määriä h persteniä . Metamorfoosiasteen 

kas aessa muuttuu pigeoniitti ensin uraliitiksi ja tämä 

uorostaan biotiitiksi ja kloriitiksi . amalla ähenee ki en plagioklaasi 

ja sen kokoomus muuttuu epidoottiutuessa albiittiseen suuntaan . Kemismiltään 

ei ät eri muunnokset sanotta asti poikkea toisistaan . Muuttuminen 

on siten lähinnä autometamorfoosin tulosta, joskin sekundäärisellä 

edellä lienee m ös ollut osuutensa tapahtumaan . 

uurimmalta osaltaan o at karttalehtialueen diabaasijuonet karjalaiseen 

uorijonopoimutukseen nähden post-orogenisia . Eniten metamorfoituneiden 

joukossa on kuitenkin ta attu m ös sellaisia diabaaseja, joiden rakenteessa 

on nähtä issä sel iä sekundääristen liikuntojen jälkiä . Eräät näistä o at 

lisäksi graniittijuonien lä istämiä, ieläpä jotkut näistä graniittijuonistakin 

o at liikunnoissa kataklastisesti murtuneita . Kemismiltään nämä diabaasit 

o at emäksisempiä, nimenomaan Mg-rikkaampia kuin post-graniittiset diabaasijuonet 

. Lieneekin ajatelta issa, että ne ei ät olisi ainoastaan pre- 

Taulukko I . uomussalmen karttalehtialueen ki ilajien orogeninen jaoittelu . 

Aika Ki ilajimuodostuma 

Post-silurinen lA Ii aaran alkaliki imuodostuma 

a 

Post-karjalainen Diabaasijuonia 

Karjalainen 

M öhäisorogenisia intrusii eja 

5 1 norogenisia intrusii eja 

a 

I 

Gabroja ja dioriitteja 

Ultraemäksisiä ofioliitteja 

Liuskemuodostumia 

P ohj ako nglo meraattej a 

åc Diabaasijuonia 

I~, x 

Pre-karjalainen I M öhäisorogenisia intrusii eja 

3 3848-581, 7 4 

norogenisia intrusii eja 

= - Gabroja ja dioriitteja 

on 

1 Liuskemuodostumia

1 8 

graniittisia, 

hetta . 

aan edustaisi at suorastaan pre-karjalaista anorogenista ai- 

Alueen nuorin ki ilaji on post-silurisiin muodostumiin luettu Ii aaran 

alkaliki imassii i karttalehden NE-osassa . Pääosiltaan se on muodostunut 

ijoliitista, mutta siihen liitt mm . sussexiittisia ja essexiittisiä muunnoksia 

sekä kontakteissa graniittigneissiä astaan feniittisiä metasomaattisia 

öh kkeitä . 

TEKTONIIKKAA 

ilmiinpistä änä ja jo maisemassa näk änä piirteenä on alueen kallioperän 

rakentuminen ruhje öh kkeiden, siirrosten ja murrosten rajoittamista 

lohkoista . Yleensä nämä ruhjeet ei ät seuraa ki ilajikontakteja . 

Eräissä tapauksissa nä ttää siirroksia sensijaan tapahtuneen h in kehitt 

neen liuskeisuuden suunnassa . Nämä tapaukset on kuitenkin erotetta a 

niistä, joissa lohkoliikunnot o at aiheuttaneet sekundääristä, liikunnon 

suuntaista ja leisestä kulkusuunnasta poikkea aa ruhjeliuskeisuutta . 

ekundäärisen kaligraniittisen aineksen tunkeutuminen tällaisiin ruhjeöh 

kkeisiin on erittäin leistä . 

Kartoitust össä mitatut tektoniset ha ainnot on merkitt liitteenä 

ole alle paljastuma- ja tektoniselle kartalle . iinä ilmene ä paljastumaerkko 

on har a ja epätasainen . Kun paljastumat lisäksi o at pieniä, on 

kallioperän tektonisen rakenteen ksit iskohtainen seuraaminen jään t 

puutteelliseksi . Kuitenkin on mitatun ha aintoaineiston tur in oitu 

rekonstruoida eräitä mielenkiintoisia rakennepiirteitä . 

Niinpä tektoniset suunnat sopi at h in hteen naapurikarttalehtien 

alueilta jatku iin suuntiin ja m ös eri ki ilajimuodostumat o at lö täneet 

täältä jatkeensa . 

Graniittigneissimuodostuman tektoninen rakenne on huomatta asti 

komplisoidumpaa kuin sitä nuorempien, karjalaisten muodostumien . Tämä 

on luonnollista, koska se on joutunut sekä pre-karjalaisten että karjalaisten 

orogenisten liikuntojen kohteeksi . Ar atenkin nimenomaan siellä, missä 

anhemman ja nuoremman poimutuksen ergenssien suunnat o at huomatta 

ammin poikenneet toisistaan, on graniittigneissikompleksin rakenne kiemurtele 

aa ja pienoispoimuista . 

Graniittigneissimuodostuman kulkusuunnat m ötäile ät konformisti karjalaisten 

muodostumien kaare ia, plastisia kontuureja . Lisäksi nähdään 

siinä, mm . Piispajär en-Irnijär en-Kostonjär en-Kor uan alueella, laajoja 

liuskeisuuden indikoimia kehämäisiä rakenteita . Nämä seikat osoitta 

at graniittigneissillä ole an p rkim stä kupolimaisiin muodostumiin 

samaan tapaan kuin astaa alla ki ilajilla Joensuun, Kuopion ja Pitkärannan 

alueilla .

Karjalaisten muodostumien rakenne on ksinkertaisempaa . Liuskeisuus 

on p st ä, en mät sensijaan leensä loi ia ja akselisuuntaan ht iä . 

Karjalaisten s norogenisten liikuntojen lisäksi o at m ös m öhäisorogeniset 

liikunnot jättäneet ähäisiä jälkiä nimenomaan aarijär en alueen suprakrustisten 

ki ien rakenteeseen . Niinpä siellä nähdään f lliiteissä trans ersiliuskeisuutta 

ja muissakin liuskeissa kaksi eri en mää, jotka molemmat 

o at loi ia ja kulkusuunnaltaan htene äisiä, mutta 10-25 asteen ero 

kaadekulmassa on h in akiollinen . 

Karjalaisissa muodostumissa on lisäksi huomionar oinen Vuokkijär en 

ja Kiantajär en N-osan älinen kulminatioalue . e ei k lläkään ole sellaisenaan 

konstruoita issa mitatta issa ole ien akseli- ja en mäsuuntien 

a ulla. Karttaku an ja siinä esiint ien ki ilajien perusteella sen olemassaolo 

on kuitenkin ilmeinen . Tätä tukee lisäksi astaa alla korkeudella Oulun 

karttalehden (Enko aara-Härme-Vä r nen 1952) puolella Kainuun karjalaisen 

liuskejakson kulminoituminen . 

19

GRANIITTIGNEI IMUODO TUMA 

Graniittigneissimuodostuma, karttalehtialueen laajimmalle le inn t ki ilajikompleksi, 

on suurissa puitteissa errattain tasalaatuinen . Voimakkaat 

liikunnot, metamorfoosi ja migmatiittiutuminen o at samanlaistaneet sen 

alkuaan erilaisia ki ilajeja siinä määrin, että leiskartoitust össä on pienimittakaa 

aiseen karttaku aan saatu ain ähäistä aihtelua . 

Useissa ksit iskohdissa, paikoin alueellisestikin, on kuitenkin ta attu 

sellaisia h in säil neitä muunnoksia, joissa ki en alkuperä on tunnettaissa 

. Niinikään o at monet nähtä issä olleet kontakti- ja lä ist ssuhteet 

tarjonneet tilaisuuden pitkälle mene iin ki ilajien ikäjärjest stä koske iin 

päätelmiin . Tämän perusteella on tässä selit ksessä kä tett ksit iskohtaisempaa 

ki ilajir hmittel ä kuin ki ilajikartalla ja täten p ritt 

antamaan lukijalle ha ainnollisempi ku a tämän sinänsä moninaisen ki ilajikompleksin 

luonteesta . 

GRANIITTIGNEI IMUODO TUMAN LIU KEET 

EDIMENTTI YNTYI IÄ KIVIÄ 

Graniittigneissimuodostuman sedimenttis nt iset ki et esiint ät pieninä, 

ta allisesti ain muutaman paljastuman tai paljastumar hmän käsittä 

inä ja näköjään säännöttömästi eri puolille aluetta sijoittuneina muodostumina. 

uurimmat niistä on merkitt ki ilajikartalle omalla ärillään . 

Kartoitust össä on niitä ta attu seuraa issa paikoissa : 

Kuusamon pitäjässä karttalehden NE-osassa Värttäjär en W- ja Lusminginjär 

en E-puolella, karttalehden N-reunalla Vanttajan E-puolella, 

Tiehaaran talosta NE sekä iprun talon luoteispuolella . 

Tai alkosken pitäjässä Ko iojär en itärannalla . 

uomussalmen pitäjässä Kortejär en NE-puolella Alanäljängällä, Kiantajär 

en E-rannalla Pietarin talon mpäristössä ja Kiantajär en -osassa 

Niskanselän pohjoisrannalla . 

Näistä o at Värttäjän, Lusmingin ja Vanttajan muodostumat kiilleliuskeita, 

iprun ja Tienhaaran lähinnä kiillegneissejä . Ko ion, Kortejär en 

ja Pietarin muodostumat edusta at mineraalikokoomukseltaan jonkun-

erran aihtele ia k artsi-maasälpäliuskeita ja Niskanselän liuskekin eroaa 

näistä ain grafiittipitoisuutensa ansiosta . 

V ä r t t ä j ä s s ä esiint ät kiilleliuskefragmentit 1 30 cm paksuina 

konformeina juonteina kokoomukseltaan granodioriittisessa graniittigneissimuunnoksessa 

. Graniittigneissi, nimenomaan sen oligoklaasigraniittinen 

aines, sulkee näitä intensii isesti poimuttuneita juonteita breksiamaisesti 

sisäänsä . 

Kiilleliuskeen mineraaliaineksen muodosta at täällä k artsi, biotiitti ja 

ähäinen määrä ah asti epidoottiutunutta plagioklaasia . Ki en maksimiraekoko 

on 0 .5 mm ja sitä edusta at har akseltaan esiint ät k artsija 

maasälpärakeet, jotka anta at ki elle klastisen rakenteen . Lisäksi puhuu 

karkeampien, k artsirikkaampien kerrosten uorottelu pienempirakeisten, 

biotiitti altaisten kerrosten kanssa ki en sedimenttisen s nn n puolesta . 

L u s m i n g i n liuske eroaa edellisestä ain siinä, että sen parhaiten 

säil neissä muunnoksissa on liuskeisuuden m ötäisiä, ohuita k artsi-maasälpäsuonia 

(Ku a 3) . Paksumpien ja jonkun erran karkearakeisempien 

Ku a 3 . Pre-karjalainen kiilleliuske . 18 x, Nic . -i- . 

Kuusamo, Lusminki . Valok . E . Halme .

oligoklaasiapliittisuonien nähdään lisäksi paikoin leikkaa an liuskefragmenttej 

a . 

V a n t t a j a s s a esiint ät, metamorfisessa granodioriitissa sijaitse at 

liuskereliktit o at pääpiirteiltään edellisten kaltaisia . Muodostuma tarjoaa 

kuitenkin sel emmin alaistusta liuskeen gneissi t miseen ja lä ist ssuhteisiin 

. Niinpä täällä nähdään graniittigneissistä peräisin ole an oligoklaasiapliitin 

leikkaa an kiilleliusketta ja apliittiaineksen injektoitu an 

kerrosm ötäisesti siihen, muodostaen ki estä injektiogneissiä (Ku at 4 a 

ja b) . Liuskefragmentit o at monin paikoin taipuneet pienoispoimuille ja 

näissä nähdään h in täsmällistä poimutasoon nähden poikittaista ja 

diagonaalista rakoilua . Muutamien desimetrien paksuiset graniittipegmatiittijuonet 

leikkaa at kaikkia liuskemuunnoksia ja pari ohutta diabaasijuonta 

m öskin pegmatiittia . 

T i e n h a a r a n ah asti liuskeiset sedimenttifragmentit o at edellisiä 

enemmän metamorfoituneita kiillegneissejä . Täälläkin on k artsi päämineraalina, 

mutta plagioklaasia sensijaan enemmän kuin biotiittia . Ilmeisestikin 

ki en plagioklaasirikkaus ja gneissimäinen asu johtu at samanlaisesta 

apliittiaineksen injektoitumisesta kuin edellä on ku attu Vanttajan 

muodostumassa tapahtuneen . Metamorfoitumisesta huolimatta on täällä 

ielä ha aitta issa lähinnä biotiitin määrästä johtu aa kerros uorottelua . 

i p r u n niinikään kiillegneissimäisissä liuskeissa on h in kehitt n t 

kerrosrakenne paikoitellen jopa megaskooppisestikin ha aitta issa . Täälläkin 

on plagioklaasia enemmän kuin biotiittia . e muodostaa hdessä 

runsaan k artsin, ähäisen musko iitin ja kalsiitin kanssa karkeampien 

Ku a 4 a . Ku a 4 b. 

Ku at 4 a ja b . Leikkaa asta graniittigneissistä tunkeutuu oligoklaasiapliittista ainesta kerrosm 

ötäisesti kiillelinskeeseen (a), muodostaen siitä injektiogneissiä (b) . 113 luonn . koosta. Kuusamo 

Vanttaja. Valok. E . Halme .

kerrosten mineraaliaineksen, pienirakeisten taas sisältäessä tasa eroisesti 

k artsia, biotiittia ja plagioklaasia . 

K o i o j ä r e n liuske on huomatta an k artsirikas . itä lä istele 

ät graniittiset suonet o at aiheuttaneet sekundääristä kalimaasälpälisää 

ja samaa perua lienee m ös osa runsaasta k artsista . Kerrosrakennetta 

ei ki essä ha aitse, mutta heikot blastoklastiset piirteet ja alkuperäiskokoomuksen 

Al- limäärään iittaa at pienet granaattikiteet puhu at ki en 

sedimenttisen s nt ta an puolesta . 

A 1 a n ä 1 j ä n g ä n Kortejär en kiillegneissimuunnos on muodostunut 

ksinomaan plagioklaasista, biotiitista ja k artsista. Raekoko aihtelee 

rajoissa 0.25-1 .0 mm . Kerrosrakennetta ei sellaisenaan enää ole todetta 

issa, mutta oligoklaasi-k artsisuonet migmatisoi at ki eä konformisti ja 

ilmeisestikin pitkin kerrospintoja . ellaiset kataklastiset rakennepiirteet 

kuin plagioklaasilamellien taipuminen ja oimakkaasti aaltosammu ien 

k artsirakeiden granuloituminen, joita nähdään kaikissakin tämän r hmän 

liuskeissa, o at täällä mikroskooppisesti silmäänpistä iä ilmiöitä . 

P i e t a r i n pienirakeisen (n . 0 .2 5 mm) liuskeen päämineraaleina o at 

k artsi ja plagioklaasi . Paikoitellen siinä on lisäksi runsaasti mikrokliinia, 

joka kuitenkin lienee pääosiltaan graniittiutumistulosta . Ki essä on m ös 

jonkun erran biotiittia . Epidootti, titaniitti, apatiitti ja musko iitti esiint 

ät ain ähäisinä lisäaineksina . Karjalaisten k artsimaasälpäliuskeiden 

t pillisestä arkoosin kokoomuksesta eroaa Pietarin liuske alhaisemman piihappo- 

ja kalipitoisuutensa sekä runsaamman alumiini-, rauta- ja kalsiummääränsä 

perusteella (Anal sit taulukoissa II ja VII) . J rkkää erilaisuutta 

on m ös rakenteissa : Kun astaa ille karjalaisille liuskeille on klastillisuus 

Taulukko II . Pre-karjalaisen k artsi-maasälpäliuskeen kemiallinen kokoomus . 

uomussalmi, Kiantajär en E-ranta, Pietarin talosta NE . 

Anal soinut Pentti Ojanperä . 

Paino-% Kationi- % Molek linormi 

i0 2 69 .58 65 .7 

Ti0 2 0 .47 0 .3 

A1 203 15 .16 16 .8 

Fe203 0.99 0 .7 Q = 27 .2 

FeO 2 .os 1 .6 Or = 15.5 

MnO 0.04 0 .1 Ab = 34.5 

MgO 1 .08 1 .5 An = 15.o 

CaO 3.12 3 .2 En = 3.o 

Na 20 3.77 6 .9 Fs = 2 .o 

K 20 2.59 3 .1 C = 0.8 

P 20 5 0.15 0.1 Mt = 1 .1 

H 2 OH- 0 .62 11 = 0.6 

H20 0 .05 Ap = 0.3 

umma 1 99.70 1 100.0 100 .o

Ku a 5 . Pro-karjalainen k artsi-maasälpäliuske . 15 , Nic . + . Kiantajär 

en E-ranta, Pietari . Valok . E . Halme . 

luonteenomaista, on Pietarin liuske lähinnä granoblastista . Kuitenkin on 

siinä ar atenkin alkuaankin heikosti kehitt n t kerrosrakenne mikroskooppisesti 

ielä tunnetta issa (Vertaa ku ia 5 ja 30) . Lisäksi iittaa jo muodostuman 

pohjoisosista alka a ja 88W-suuntaan jatku a ja lisäänt ä 

migmatiittiutuminen ja graniittiutuminen sekä ähittäinen sulautuminen 

sitä rajoitta aan graniittigneissiin tämän liuskeen kuulumisesta pre-karjalaiseen 

graniittigneissimuodostumaan . 

Ku a 6 . Pre-karjalainen grafiittipitoinen k artsi-maasälpäliuske . 

10 x, Nic . + . uomussalmi, Niskanselän N-ranta . 

Valok. E . Halme .

N i s k a n s e 1 ä n useita metrejä paksu grafiittipitoinen k artsi-maasälpäliuskepatja 

sijaitsee konformina linssinä mpäröi ässä juo aisessa 

graniittigneississä, johon se aihettuu l h ellä matkalla ähittäin. 

Tämän liuskeen päämineraaleina on musko iittia, k artsia ja plagioklaasia 

sekä errattain runsaana lisäaineksena grafiittia, biotiittia ja malmia . 

Runsaimmillaan kohoaa grafiittipitoisuus 8-9 % :iin. Mikroskoopissa nähdään 

ki essä sel ää kerrosrakennetta : pääasiassa pienisuomuisesta muskoiitista 

muodostuneet n . 5 mm paksut kerrokset aihtele at karkeampien 

(n . 0 .5 mm), k artsija maasälpärakeista sekä biotiitista ja musko iitista 

muodostuneiden, n . 2 mm paksujen kerrosten kanssa . Grafiitti esiint 

ki essä pitkinä ja kapeina (esim . 1 .o x 0 .1 mm) kiillemäisinä suomuina, 

jotka o at jakaantuneet lähes tasa eroisesti molempiin kerroksiin (Ku a 6) . 

Tässäkin liuskeessa on nähtä issä oimakkaiden liikuntojen jälkiä . 

Pienirakeisemmissa kerroksissa on ai an kapeita, leikkaa ia, haarniskamaisia 

liikunto öh kkeitä, karkeammissa taas o at taipuilleet plagioklaasilamellit 

ja kiillesuomut leisiä . 

ARVIVÄLKEGNEI EJA 

ar i älkegneissit on merkitt ki ilajikartalle graniittigneissin pohjaärille 

piirret illä ihreillä katko ii oilla. Näin sen uoksi, että ne oimakkaasta 

suonigneissi t misestä ja graniittiutumisesta johtuen rajoittu 

at graniittigneissiin ilman j rkkää rajaa . Varsinkin silloin, kun graniittigneissi 

itsekin on sar i älkepitoinen tai päin astoin liuskeen sar i älke 

on kokonaan metamorfoosissa biotiittiutunut, on summittaisenkin rajan 

etäminen usein aikeata . 

Verrattuna edellä ku attuihin sedimenttis nt isiin liuskeisiin o at sar iälkegneissimuodostumat 

leensä sekä htenäisempiä että alaltaan laajempia 

. ar i älkegneissien runsaus errattuna sedimenttis nt isiin liuskeisiin 

lienee kuitenkin ainakin osittain näennäistä ja perustuu näiden emäksisempien 

ki ien k k n säil ttää paremmin alkuperäinen kokoomuksensa 

metamorfoitumistapahtumissa . Primäärirakenteet o at niistä kuitenkin 

siinä määrin hä inneet, että lähempi s nt tapa ei enää leensä ole määriteltä 

issä . Pääasiassa ne liene ät olleet puolipinnallisia amfiboliitteja, osittain 

m ös effusii isia ulkaniitteja ja tuffeja . 

Alueen suurin, useampina rinnakkaisjaksoina esiint ä sar i älkegneissimuodostuma 

sijaitsee karttalehtialueen keskiosan N-puolella Kuusamon, 

uomussalmen ja Tai alkosken pitäjien raja-alueilla . e alkaa Irnijär en 

NE-puolelta, jatkuu poikki Tai alkosken pitäjän itäisimmän kulmauksen 

kaartuen sitten Kor uan asemaseudun si uitse karttalehden W-rajalle . 

Lähinnä suurin alue muodostaa edellisen luonaaseen suuntautu an jatkeen 

. e alkaa Leinon asemalta ja jakaantuu sen -puolella kahtia siten, 

4 

25

että läntinen haarautuma ulottuu etelään lähelle Alanäljängän jär eä ja 

itäinen Lipon aseman seudulle . 

Kartoitust össä ta atut pienemmät sar i älkegneissimuodostumat o at 

pitäjittäin lueteltuina seuraa at : 

Kuusamon pitäjässä Iijär en W-puolella, Oijusluoman -puolella, 

oilujär ellä ja Käsmäjär ellä . 

Tai alkosken pitäjässä Jokik län usijär en NE-puolella . 

uomussalmen pitäjässä M ll lahden E-puolella Ki ijär en ja Pärsämöjoen 

älillä, Perälän kohdalla Haukiperän molemmilla rannoilla, Jär enpään 

kohdalla poikki uomussalmi-Ylinäljänkä maantien, Ki ike ättijär 

en N-puolella Raate aaralta E altakunnan rajan kulmauksessa, almijär 

ellä Vuokkijär estä E, Vuokkijär en E-pään molemmilla rannoilla 

K llölän ja Lukanpään kohdalla sekä Kerälän k län -puolella ai an 

karttalehtialueen -rajalla . 

Parhaiten säil neissä muunnoksissa on tumman ihreä liuske kohtuullisesti 

suuntautunutta ja errattain homogenista (Ku a 7) . Vain anihar 

oin nähdään siinä reliktistä kerrosrakennetta . Ki en mineraalikokoomuksen 

muodosta at sar i älke, plagioklaasi, k artsi ja malmi sekä sar iälkkeen 

muuttumistulokset biotiitti ja kloriitti . 

Ki en runsain mineraali on sar i älke, jonka määrä saattaa kohota 

jopa 70 % :iin. e on ah asti pleokroista ja esiint 0 .s-1 .s mm :n suuruisina 

repaleisina, malmipigmentin samentamina rakeina, jotka usein o at 

poikkiliittisesti kas aneet plagioklaasiin ja k artsiin . 

Pienempikokoiset (0 .2 mm) k artsija plagioklaasirakeet tä ttä ät sar iälke 

ksilöiden älejä . Plagioklaasi on emäksistä oligoklaasia (An2s-3o) • 

Ku a 7 . H insäil n t pre-karjalainen sar i älkegneissi . 8 x, 

Nic . + . Kuusamo, Irnijär i . Valok . E. Halme .

Ku a 8 . Pre-karjalaisen sar i älkegneissin makrorakenteita . N . 0 .3 x luonn . koko . 

e on epidoottiutunutta ja epidoottia esiint m ös itsenäisinä rakeina 

muiden mineraalien äleissä . 

Malmin määrä on 3-5 % . Alkuaan se on ollut titanomagnetiittia, 

josta leukokseeni on suotautunut erillisiksi lamelleiksi . 

Tällaisia homogenisia muunnoksia ta ataan kaikissa muodostumissa 

arsin rajoitetusti . Yleisimpiä o at sellaiset sar i älkegneissin ja oligoklaasi- 

tai kaligraniittisen aineksen äliset migmatiitit, joissa niin injektoituneen 

aineksen määrä kuin laatukin aihtele at, joskus pienelläkin 

alalla huomatta asti ja säännöttömästi (Ku a 8) . tromaattiset rakenteet 

o at leensä allitse ia. Kuitenkin arsinkin oimakkaampien liikuntojen 

kohteeksi joutuneilla alueilla on nähtä issä m ös flebiittisiä rakennepiirteitä 

. Näissä saa injektoitunut aines sel ästi intrusii isen luonteen, arsinkin 

silloin, kun sen määrä on suuri . Tällöin se saattaa sulkea sisäänsä 

pituudeltaan muutamasta cm :stä useampiin metreihin aihtele ia, kapeahkoja 

liuskesuikaleita, sitä breksioituneempia tai epämääräisemmin suoniainekseen 

rajoittu ia, mitä oimakkaampia liikunnot o at olleet . Äärimmäisissä 

tapauksissa liuskeen ja injektoituneen ta aran mineraaliaines on 

intiimisti sekaantunut toisiinsa seka aksi pienirakeiseksi massaksi, jossa 

sar i älke on leensä melkein kokonaan kloriittiutunut ja sekundääristä 

epidoottia esiint runsaasti, m ös muutamien mm :ien paksuisina erisuuntaisina 

rakosuonina . Paikallisesti on siellä täällä lisäksi nähtä issä 

sellaisia oimakkaasti liikkuneita öh kkeitä, joissa injektoituneen aineksen 

määrä on ähäinen, mutta ki i itse on muuttunut runsaasti epidoottia 

ja malmia sisältä äksi sädeki iliuskeeksi . 

GRANIITTIGNEI IMUODO TUMAN YVÄKIVET 

Vallitse an osan graniittigneissimuodostumasta altaa at erilaiset ortoki 

imuunnokset . Tässä selit ksessä ne on ku attu anhimmasta nuorimpaan 

ja r hmitelt ki ilajikartan jaoituksesta poiketen seuraa asti : gabrot 

ja dioriitit, granodioriitit, oligoklaasigneissit ja mikrokliinirikkaat graniitit .

28 

GABROJA JA DIORIITTEJA 

Ultraemäksisiä s äki iä ei graniittigneissimuodostumassa ole ta attu 

ja gabroja ja dioriittejakin on siinä arsin niukasti . Nekään ei ät n k isellään 

esiinn htenäisinä massii eina, aan läpimitaltaan 20-300 cm :n 

suuruisina murskaleina oligoklaasigraniittisessa tai granodioriittisessa graniittigneississä 

. Niiden huomatta immat sijaintipaikat on ki ilajikartalla 

merkitt gneissigraniitin pohjalle piirret illä ihreillä koukeroilla . 

amalla rajoitetulla alueella ta ataan näitä murskaleita aina runsaasti . 

Tämä osoittaa niiden alkuaan muodostaneen htenäisiä massii eja, jotka 

sitten o at mpäröi än graniittigneissin aikutuksesta oimakkaasti breksioituneet, 

deformoituneet ja joutuneet niin oligoklaasiapliittisen kuin 

monasti m ös kaligraniittisen aineksen lä istelemäksi tai migmatisoimaksi 

. 

Injektiot ja assimilatio sekä metamorfoosi o at muuttaneet breksiamurskaleiden 

alkuaankin erilaisia mineraalikokoomuksia, mutta primäärisiä 

s äki imäisiä piirteitä on niissä silti aina tunnetta issa . 

Tällaisia murskaleita on karttalehden alueelta ta attu seuraa issa paikoissa 

: Alueen -osassa uomussalmen kirkolta P aaraan johta an tien 

arrelta K lmälän W-puolelta . Kartan NW-osassa Jokik län Koitiinjär 

en NW-puolelta, Kuolionk län alueella oilujär en sekä NE- että 

W-puolelta laajemmaltikin ja edelleen Iso Kerojär estä n. 10 km W Kä rän 

talon N-puolelta . 

P a a r a n murskaleiden päämineraaleina on ihreä sar i älke ja 

plagioklaasi (An 30 ) . Lisäaineksina ta ataan titaniittia ja k artsia, iimemainitusta 

lienee kuitenkin huomatta a osa sekundääristä . Muuttumistuloksina 

on jonkun erran biotiittia sekä melkoisesti epidoottia . Ar atenkin 

on siis plagioklaasi alkuaan ollut n k istään emäksisempää . Murskaleiden 

rajat o at ielä errattain terä ät . Itse murskaleet o at kuitenkin 

enemmän tai ähemmän deformoituneita ja niitä injektoi at runsaina 

oligoklaasi- tai/ja mikrokliinigraniittiset suonet . 

J o .k i k 1 ä s s ä o at murskaleet oimakkaasti liuskettuneet ja liikuntojen 

sekä injektoituneiden ainesten aikutuksesta suorastaan suonigneissi 

t neet (Ku a 9 a) . Ilmeisestikin oimakkaiden liikuntojen aiheuttamasta 

metamorfisesta differentioitumisesta johtuen ei ät gabroraidat 

n k isellään sisällä sanotta asti muita mineraaleja kuin reunoiltaan biotiittiutunutta 

sar i älkettä . 

K ä r ä n murskaleet liene ät alunperinkin olleet dioriittia tai k artsidioriittia 

. Täällä nimittäin esiint päämineraalina oligoklaasi, joka runsaasta 

epidoottipitoisuudesta päätellen on k lläkin alkuaan ollut emäksisempää 

. Ki essä on kohtalaisesti m ös sar i älkettä ja primääristäkin

Ku a 9 b . 

Ku a 9 a . 

Ku a 9 c . 

Ku at 9 a, b ja c . Breksioituneita ja migmatiittiutuneita pre-karjalaisen gabro-dioriittisarjan ki iä. 

a) Tai alkoski, Jokik lä. b) Kuusamo, Kä rä . c) Kuusamo, oilujär i. Valok . E . Halme. 

k artsia h in todetta asti . Murskaleet o at melko h in säil neet niin 

metamorfoosilta kuin deformoitumiselta . Liuskettuminen on arsin rajoitettua 

ja migmatisoi ia suoniakin esiint arsin säästeliäästi (Ku a 

9 b) . 

o i 1 u n dioriittiset murskaleet muistutta at suuresti edellä Kä - 

rästä ku attuja . uuret murskaleet o at täällä kuitenkin oimakkaammin 

sekä tektonisoituneita että migmatiittiutuneita (Ku a 9 c) . Pienet, joita 

täällä on huomatta an runsaasti ja joiden koko on keskimäärin ain 

20 X 25 cm, o at sensijaan erittäin terä äsärmäisiä ja muutenkin h in 

säil neitä .

GRANODIORIITTE JA 

KATAKLA TI IA GRANODIORIITTEJA 

ellaisia graniittigneissimuodostumaan kuulu ia, pääasiassa sar i älkegranodioriittisia, 

mutta jonkun erran m ös k artsidioriittisia s äki iä, 

joissa metamorfiset muutokset rajoittu at pääasiassa kataklastisten rakennepiirteiden 

esiint miseen, ta ataan kahtena toisiaan lähellä ole ana suurehkona 

muodostumana karttalehtialueen NE-osassa . Toinen sijaitsee Murtoaaran, 

Ii aaran, Lämsänk län ja altakunnanrajan, toinen aartolan, 

Naamankajär en, Piikselän ja kartan N-reunan rajoittamalla alueella . 

L ä m s ä n M u r t o a a r a n muodostuma on pääasiassa sar iälkegranodioriittia, 

mutta sen hte dessä ta ataan m ös k artsidioriittisia 

muunnoksia . Täällä on jo megaskooppisestikin nähtä issä sellaisia 

tektoonisen rnetamorfoitumisen merkkejä kuin paikallista, kapeina öh 

kkeinä esiint ää m loniittiutumista ja ruhjeliuskeisuutta . Muodostuman 

W-osa nä ttää aihettu an ähittäin, tosin Näränkä aaran ultraemäksisen 

jakson katkaisemana, seuraa assa lu ussa puheeksi tule aksi 

metamorfoituneeksi granodioriitiksi . Itäosaan ilmaantuu altakunnanrajaa 

lähest ttäessä kapeita sekä konformeja että leikkaa ia graniittipegmatiittisuonia 

ja -juonia . Näiden esiint misalueilla nähdään ki essä korkeintaan 

1 cm :n läpimittaisia mikrokliinihajarakeita, sitä runsaammin mitä enemmän 

on em . juonia . Tummapohjaisessa ki essä aaleina sel ästi erottu at 

plagioklaasirakeet, hdessä em . mikrokliiniporf roblastien kanssa, anta at 

ki elle omalaatuisen, porf riittiä muistutta an ulkonäön (Ku a 10) . Mikroskoopissa 

on ki en s äki iluonne kuitenkin ilmeinen (Ku a 11) . 

Vallitse assa muunnoksessa muodosta at ki en mineraalikokoomuksen 

plagioklaasi, sar i älke, k artsi, apatiitti, titaniitti ja magnetiitti . Lisäksi 

Ku a 10 . Pre-karjalainen kataklastinen granodioriitti. 

1 : 1 . Kuusamo, Lämsä. Valok. E . Halme .

Kuva 11 . Pre-karjalainen kataklastinen granodioriitti . 20 x, 

Nic . + . Kuusamo, Lämsä . 

siinä on muuttumistuloksina biotiittia, muskoviittia ja epidoottia sekä 

paikoitellen graniittipegmatiittijuonista peräisin olevaa mikrokliinia (Taulukko 

III) . 

Plagioklaasin kokoomuksessa on huomattaviakin vaihteluja rajoissa 

An ;_ 15 . Runsaasta saussuriittiutumisesta päätellen on se kuitenkin alkuaan 

ollut nykyistään emäksisempää . Tätä todistaa myös vapaan epidootin 

paljous . 

Biotiitti on kokonaisuudessaan sarvivälkkeen muuttumistulosta . Vähiten 

metamorfoituneissa kohdissa sitä nähdään tuskin lainkaan, kun taas myloniittiutuneissa 

vyöhykkeissä itsestään sarvivälkkeestä on jäljellä vain vähäisiä 

reliktejä . Synnyltään sekundääristä on myös muskoviitti, jota esiintyy 

vain myloniittiutuneissa muunnoksissa . 

Sekä graniittijuonia että niistä peräisin olevia mikrokliinihajarakeita 

näyttää kivessä olevan kahta eri generatiota . Vanhemmat suonet ovat 

yleensä konformeja ja ne, samoinkuin niistä peräisin olevat mikrokliinirakeet, 

ovat rakenteeltaan vahvasti kataklastisia . Nuoremmat suonet ja 

juonet taas ovat yleensä leikkaavia ja risteileviä, eikä niissä, sen enempää 

kuin niistä peräisin olevissa mikrokliinirakeissakaan, ole nähtävissä sanottavia 

liikuntojen jälkiä. Niinpä lieneekin vanhempi generatio pre-karjalaista 

perua, kun sensijaan nuoremman synty on luettavissa myöhäis- tai 

post-karjalaisiin tapahtumiin .

M u o j ä r v e n-P i i k s e 1 ä n muodostuma on mineraalikokoomukseltaan 

edellistä tasalaatuisempi . Suuri raekoko (0 .5 mm) ja vaaleiden 

sekä tummien mineraalien lähes tasaveroinen esiintyminen antaa kivelle 

granodioriitin tavanomaisen ulkonäön (Kuva 12) . 

Liikunnot ovat täällä deformoineet kiveä vähemmän kuin Lämsän- 

Murtovaaran muodostumassa, niin että asu on yleensä vain pilsteinen tai 

heikosti liuskeinen . Kuitenkin tavataan paikoitellen voimakkaamminkin 

liuskettuneita kohtia ja niiden ohessa pienoispoimumaista kiemurtelua . 

Tässä granodioriitissa nähdään harvakseltaan, mutta kuitenkin verrattain 

tasaisesti jakautuneina angulaarisia tai ellipsoidimaisiksi deformoituneita 

n. nyrkin parin suuruisia tummia sulkeumia, jotka ilmeisesti edustavat 

saman magman varhaisempia, emäksisiä erkaumia . Vastaavanlaisia muodostuksia 

tavataan graniittigneissimuodostuman kivissä muualla karttalehden 

alueella vain poikkeuksellisesti . 

Leikkaavat ja risteilevät graniittiset suonet ja juonet ovat yleisiä . 

Niiden välittömässä läheisyydessä tavataan homogenisemman graniittiutumisen 

yhteydessä omamuotoisuutta tavoittelevia mikrokliinihajarakeita . 

Niin suonista kuin hajarakeistakin puuttuvat liikuntojen jäljet, joten ne 

lienevät täällä kokonaan luettavissa nuorempaan kaligraniittigeneratioon 

kuuluviksi . Graniittiutumisilmiöiden yhteydessä nähdään kivessä aivan 

ohuita (alle 1 mm), pitkin mineraalien rajapintoja kulkevia ruskeanpunaisia 

raitoja . Varsinaisia mineralogisia muutoksia ei näissä radoissa näytä tapahtuneen 

. Niinpä niiden poikkeuksellinen väri saatttaisikin johtua siitä, että 

graniittiuttavan tavaran mukana liikkunut happi on hapettanut pigmenttiraudan 

ferriasteelle . Raidat siis markkeeraisivat graniittisen aineksen aikaisempia 

kulkureittejä . 

Kiven mineraalikokoomuksen muodostavat plagioklaasi (An 22 ), kvartsi, 

sarvivälke, titaniitti, apatiitti ja malmi . Lisäksi siinä on muuttumistulok- 

Kuva 12 . Pre-karjalainen kataklastinen granodioriitti 

. 1 : 1 . Kuusamo, Muojärvi. Valok . E . Halme .

Taulukko III . Kataklastisten granodioriittien mineraalikokoomuksia . 

Määrätty »point counting» menetelmällä . 

Plagioklaasi 

Kvartsi 

Sarvivälke 

Biotiitti 

Mikrokliini 

Aksessorit 

sena biotiittia ja epidoottia sekä sekundäärisenä aineksena mikrokliinia 

(Taulukko III) . 

Kivessä on yleensä nähtävissä samat rakenteelliset muutokset kuin 

Lämsän-Murtovaaran muodostumassa, kuitenkin vähemmän silmäänpistävinä, 

mikä merkinnee, että täällä on edustettuna sitäkin ylempi ja vastustuskykyisempi 

horisontti . 

METAMORFOITUNEITA GRANODIORIITTEJA 

Karttalehtialueen N-puoliskon keskiosassa esiintyy laajahkolla alueella 

melko yhtenäisenä, Pistojärveltä Somerojärven ja Irnijärven E-pään kautta 

Murtovaaralle ulottuvana vyöhykkeenä verrattain tasalaatuista, liuskettunutta 

ja usein kiemurtelevaa gneissimäistä granodioriittia, jolle asteeltaa.n 

vaihteleva suonigneissimäinen asu on luonteenomaista. Samanlaista kiveä 

tavataan vähäisempinä esiintyminä muuallakin graniittigneissimuodostumassa 

pääasiassa sarvivälkepitoisten muunnosten yhteydessä . 

Kiven mineraaliaineksen muodostavat plagioklaasi, kvartsi ja biotiittisarvivälke, 

minkä lisäksi siinä on vähäisiä määriä epidoottia, apatiittia, 

titaniittia ja malmia (Anal . 1, Taulukko IV) . Keskimääräinen raekoko 

on 0 .25 mm . 

Plagioklaasi on voimakkaasti saussuriittiutunutta emäksistä oligoklaasia 

(An 27 ), jossa nähdään joskus jälkiä vyöhykerakenteesta . Rakeitten reunamilla 

on lisäksi pykälälaitaista, albiittista lisäkasvua . 

Kvartsia on tektoonisesti deformoituneiden rakeiden ohella myös kirkkaina 

ja ehyinä yksilöinä, jotka edustanevat sekä uudestikiteytymistä että 

post-tektonista, nuorempaa generatiota . 

Biotiitti esiintyy liuskeisuuden suuntaisina, pieniksi suomuiksi hajaantuneina 

kasaantumina ja näyttää suurimmaksi osaksi olevan sarvivälkkeen 

5 3848-58 

Summa 1 

1 . 2 . 3 . 4 . 

61 .7 

14.9 

10.7 

11 .0 

1 .7 

1 . Kuusamo, Muojärvi . 

2 . Kuusamo, Joukamojärvi . 

3 . Kuusamo, Lämsä. 

4. Kuusamo, Kuoliojärvi. 

100.0 I 

48 .3 

21 .3 

13 .9 

4 .2 

8 .1 

4 .2 

100 .0 

48 .2 

21 .4 

22 .2 

6 .4 

1 .8 

100 .0 

I 

60.3 

32.3 

5.2 

2.2 

100.0

Kuva 1.3 . Pre-karjalainen metamorfoitunut granodioriitti . 

25 x, Nic . -- . Kuusamo, Käsmäjärvi . 

muuttumistulosta . Kiven aina määrältään biotiittia vähäisempi, useimmiten 

vain aksessorisesti tavattava sarvivälke esiintyy nimittäin vain näissä 

biotiittikasaumissa ja muuttumisvaiheessa olevat yksilöt ovat yleisiä . 

Paitsi plagioklaasin saussuriittina esiintyy kivessä epidoottia myös itsenäisinä, 

tavallisimmin biotiitti-sarvivälkekasautumien yhteydessä sijaitsevina 

rakeina . Kivelle ovat ominaisia edellisestä ryhmästä tutut kataklastiset 

rakennepiirteet (Kuva 13) . 

Taulukko IV . Metamorfisten granodioriittien mineraalikokoomuksia . 


Plagioklaasi 

Kvartsi 

Mikrokliini 

Biotiitti 

Aksessorit 

Summa 1 

1 . 2 . 3 . 4 . 

54 .2 

20 .0 

22 .6 

3 .2 

100 .0 

1 . Paleosomi, Posio, Kynsiperä . 

2 . Neosomi, Suomussalmi, Hulkonniemi . 

3 . Neosomi, Kuusamo, Irnijärvi . 

4 . Neosomi, Posio, Kynsiperä. 

66 .7 

26 .6 

1 .6 

4 .5 

0 .6 

100.0 

35.6 

33.4 

29 .4 

- 

1 .6 

100 .0 I 

19.2 

32 .2 

45 .5 

- 

3 .1 

100 .0

Suurin osa kiven neosomeista on muodostunut oligoklaasigraniittisesta 

aineksesta, johon hyvin usein on sekoittunut mikrokliinirikasta tavaraa 

(Anal . 2-4, Taulukko IV) . Myös suonien plagioklaasissa nähdään paikoitellen 

selvää vyöhykerakennetta . Keskusosien kokoomus nousee eräissä 

yksilöissä andesiiniin asti (An 32,), laskien kuitenkin uloimmissa vyöhykkeissä 

keskihappameen oligoklaasiin (An 23 ) . Rakenteen ja kokoomuksen ohella 

viittaa myös tämä seikka magmaattiseen alkuperään . Poikkeuksellisesti 

nähdään kuitenkin sellaisiakin tapauksia, joissa suoniaineksen voidaan 

päätellä syntyneen metamorfisen differentioitumisen tietä itsestään granodioriitista 

. 

Myös neosomeissa tavataan edeltä tuttuja tektonisen metamorfoitumisen 

jälkiä, mikä viittaa myös suonimuodostuksen pre-karjalaiseen alkuperään . 

Sensijaan on suonia pitkin edennyt mikrokliinigraniittinen aines täällä 

melkein yksinomaan ehjää ja deformoitumatonta ja tämän perusteella 

myöhäisempää perua . 

Alkuperäiseltä kokoomukseltaan ovat metamorfoituneet granodioriitit 

verrattavissa kataklastisiin granodioriitteihin . Näissä muodostumissa sama 

kiviaines edustaa vain syvempää horisonttia, missä se on ollut alttiimpaa 

tektoniselle deformoitumiselle ja migmatiittiutumiselle sekä pääasiassa 

fasieksen alentumisena ilmenevälle metamorfiselle muuttumiselle . 

OLIGOKLAASIGNEISSEJÄ 

Alueellisesti suurimman osan graniittigneissimuodostumasta valtaavat 

erilaiset, pääasiassa kvartsista, oligoklaasista ja biotiitista koostuneet, voimakkaasti 

tektonisoituneet kivet, joista tässä selityksessä käytetään ryhmänimeä 

oligoklaasigneissit . Tuonnempana kuvataan tämän ryhmän erilaisia 

muunnoksia yksityiskohtaisemmin, mutta jo tässä esitetään joukko sellaisia 

rakenteellisia ja metamorfisia piirteitä, jotka ovat yhteisiä ja luonteenomaisia 

kaikille tämän kivilajiryhmän jäsenille . 

Oligoklaasigneissit ovat voimakkaasti suuntautuneita, useimmiten suorastaan 

gneissiytyneitä . Lisäksi ovat niissä suonigneissimäiset rakenteet 

erittäin yleisiä (Kuva 14) . 

Runsaistakin paikallisista poikkeuksista huolimatta on todettavissa, 

että oligoklaasigneissien liuskeisuus ja suonigneissimäisyys on karttalehtialueen 

itäosassa verrattain suoraviivaista (Kuva 15 a), kun se sensijaan 

W- ja SW-osissa on kiemurtelevaa ja usein pienoispoimuista (Kuva 15 b) . 

Sekä suoraviivainen liuskeisuus että kiemurtelevan liuskeisuuden yleissuunta 

yhtyvät karjalaisten liuskemuodostumien kulkusuuntiin ja alueen 

W- ja SW-osissa tavattavien pienoispoimujen venymä- ja akselisuunnat 

kulloinkin lähinnä sijaitsevista karjalaisista liuskeista mitattuihin, sinänsä 

hyvin säännöllisiin vastaaviin suuntiin . Tämä viittaa siihen, että karja- 

35

Kuva 14 . Tyypillisiä pre-karjalaisen oligoklaasigneissin makrorakenteita. N . 1/2 luonn . koosta . 

Valok . E. Halme . 

laisen vuorijonopoimutuksen vaikutus on tässä kuvatulla alueella ulottunut 

laajalle ympäristön vanhempiin, pre-karjalaisiin muodostumiin, joiden tektoninen 

rakenne on siten viimekädessä juuri karjalaista perua . 

Edellä on jo viitattu suonigneissimäisten rakenteiden yleisyyteen . Tavallisimmin 

ovat oligoklaasigraniittiset suonet vallitsevia, mutta huomattava 

osa tämän ryhmän kivistä on lisäksi joutunut mikrokliinigraniittisen migmatiittiutumisen 

kohteeksi . 

Tuonnempana on graniittigneissimuodostuman mikrokliinirikkaiden graniittien 

yhteydessä yksityiskohtaisemmin kuvattu näiden kivien mikrokliinigraniittisia 

neosomeja ja niiden geneettistä liittymistä toisaalta pre-karjalaiseen, 

toisaalta taas karjalaiseen migmatiittiutumisvaiheeseen . 

Oligoklaasigraniittiset suonet ovat pääasiallisesti muodostuneet oligoklaasista, 

kvartsista ja biotiitista . Niissä esiintyy kuitenkin lähinnä plagioklaasin 

erilaiseen kokoomukseen sekä salisten ja femisten mineraalien keskinäisiin 

paljoussuhteisiin perustuvia eroavaisuuksia . 

Paleosomien alkuperä ja oligoklaasigraniittisten neosomien synty ei yksityistapauksissa 

suinkaan ole aina selvitettävissä . Seuraavat kolme suonigneissin 

muodostumistapaa näyttävät kuitenkin todennäköisiltä :

Kuva 15 a . 

Kuva 15 b . 

Kuvat 15 a ja b . Suoraviivaista (a) ja poimuttunutta rakennetta (b) pre-karjalaisessa 

oligoklaasigneississä. Valok . E . Halme .

Kuva 16 . Parasyntyinen oligoklaasigneissi, 

johon graniittigneissistä 

on kerrosmyötäisesti 

injektoitunut oligoklaasiapliittista 

ainesta . 1/2 luonn . 

koosta . Suomussalmi, Piispajärvi 

. 

- Granodioriittisista tai oligoklaasigraniittisista 

pre-karjalaisista intrusiiveista peräisin oleva 

aines migmatisoi itseään vanhempia ja emäksisempiä 

syväkiviä . Selvimmin tämä on nähtävissä 

graniittigneissimuodostuman gabroissa ja dioriiteissa 

. Ilmiötä tavataan kuitenkin runsaasti myös 

nyt puheena olevan ryhmän jäsenissä, vaikkakin 

siinä paleosomit ovat enemmän sekoittuneet neosomiainekseen 

ja niissä on tapahtunut huomattavaa 

metamorfista fasieksen alenemista . 

- Samoista intrusiiveista peräisin oleva oligoklaasigraniittinen 

aines on migmatisoinut prekarjalaiseen 

muodostumaan kuuluvia liuskeita, 

kuten ao . liuskeiden kuvauksen yhteydessä on 

mainittu . Tällaisten kivien suonigneissirakenne 

onkin joskus niin säännöllistä, että neosomien 

saattaa ajatella tunkeutuneen kiveen pitkin kerrospintoja 

(Kuva 16) . Yleensä ovat liuskereliktit 

kuitenkin sekoittuneet runsaaseen neosomiainekseen 

ja metamorfoituneet siinä määrin, että alkuperäisrakenteita 

ei enää ole tunnettavissa . 

- Oligoklaasigraniittisten neosomien joukossa 

tavataan myös sellaisia, jotka ovat koostuneet 

pääasiassa samoista aineksista kuin kulloinenkin 

pääkivimuunnos . Kuitenkin on näissä salisten mineraalien ja sekundäärisen 

epidootin määrä suurempi ja plagioklaasin An-pitoisuus alhaisempi (Anal . 

1 ja 2, Taul . V) . Kun näiden juonien usein nähdään lisäksi olevan molemmista 

päistään päättyviä, voitanee näitä pitää synnyltään veniittisinä ja 

itsestään graniitigneissistä voimakkaiden liikuntojen yhteydessä metamorfisen 

differentioitumisen tietä syntyneinä . Ei ole aivan harvinaista 

Taulukko V . Esimerkki oligoklaasigneissin mineraalikokoomuksesta . 

Määrätty *point counting» menetelmällä . 

1 . N eo o 

2 . eosomi, 

Plagioklaasi 

Kvartsi 

Biotiitti 

Mikrokliini 

Opaakki 

Summa ~ 100.0 

Kuusamo Kuolio1arvi . 

1 . 2 . 

51 .6 (An35 ) 

23 .5 

22 .1 

1 .8 

1 .0 

1 100.0 

53.6 (Ants) 

3L s 

9.6 

3.4 

1 .6

nähdä tällaisen juoniaineksen jatkuvissa liikunnoissa kulkeutuneen alkuperäiseltä 

differentioitumispaikaltaan ja rikastuneen leventymiksi mm . 

poimujen painevarjoihin . Paikoin havaitaan tällaisen materiaalin esiintyvän 

suorastaan intrusiivisesti entistä pääkiveään kohtaan . 

Mikroskoopissa tarkasteltaessa nähdään näiden kivien joutuneen kiinteässä 

tilassa voimakkaiden liikuntojen kohteeksi . Liuskeisuus ilmenee 

niissä lähinnä lepidoplastisuutena, sitä selvempänä mitä suurempi on kiven 

kiillepitoisuus . Vaikka graniitigneissin on todettu alueellisesti katsoen 

reagoineen liikuntoihin karttalehtialueen S- ja W-osissa, siis karjalaisten 

muodostumien läheisyydessä, plastisemmin kuin koillisosissa, ovat kataklastiset 

rakennepiirteet ominaisia myös nyt puheena oleville oligoklaasigneisseille 

. Niissä nähdään taipuneita plagioklaasilamelleja sekä rakoilleita 

ja murtuneita plagioklaasija kalimaasälpärakeita . Kvartsissa on aina 

tapahtunut voimakasta hiladeformatiota ja usein suorastaan granuloitumista 

. Niinikään ovat kiillesuomut hajonneet liuskeisuuden suuntaisiksi 

suomukasaumiksi . Myös muurilaastirakenteen esiintyminen on yleinen ja 

yhteinen, jos tosin asteeltaan vaihteleva piirre . Niinikään sekundäärinen 

fasieksen aleneminen on näille kiville luonteenomaista . Alueellisesti se on 

voimakkainta W-, SW- ja S-osien plastisemmin deformoituneilla alueilla, 

paikallisesti taas eniten graniittiutuneissa muunnoksissa . 

Erikoisesti on mainittava, että oligoklaasigraniittinen ja osittain myös 

kaligraniittinen neosomiaines on samalla tavalla kataklastista kuin itse 

graniittigneissikin ja tältä osaltaan synnyltään pre-tektonista (Kuvat 17 a 

ja b) . 

Neosomien laadun sekä graniitiutumisen perusteella on oligoklaasigneissit 

ryhmiteltävissä yksinkertaisiin, polymigmatiittisiin ja graniittiutuneisiin 

suonigneisseihin . 

Yksinkertaiset suonigneissit muodostavat oligoklaasigneissien 

alueellisesti vähiten levinneen ryhmän . Niiden esiintyminen rajoittuu 

pääasiallisesti graniittigneissimuodostuman kataklastisten ja metamorfisten 

granodioriittien reunavyöhykkeille . Itse asiassa ne edustavatkin juuri 

näiden kivien suonigneissiytyneitä muunnoksia . 

Yleisimmin näiden kivien paleosomien päämineraaleina esiintyvät plagioklaasi, 

biotiitti ja kvartsi . Joskus niissä tavataan vaihtelevin määrin myös 

osittain biotiittiutunutta sarvivälkettä . 

Lisäaineksina on apatiittia ja malmia sekä yleisinä muuttumistuloksina 

epidoottia, serisiittiä ja leukokseenia . Sekundäärinen mikrokliini puuttuu 

tästä muunnoksesta kokonaan ja primäärisenkin määrä on hyvin pieni . 

Plagioklaasin kokoomus vaihtelee tavallisimmin rajoissa An26_32 . 

3 9 

Joskus 

on tavattu myös vyöhykerakenteisia yksilöitä, joissa keskusosien kokoomus 

on keskimäärin An 35 , sen reunaosissa laskiessa An 22 :een. Pääkiven alkuperä 

viittaa siten kvartsidioriittiseen kokoomukseen . Tässä tyypissä on

Kuva 17 a . 

Kuva 17 b . 

Kuvat 17 a ja b . Migmatiittiutuneen oligoklaasigneissin kataklastisia 

rakenteita . a) paleosomi . b) neosomi . 20 x, Nic . + . 

Suomussalmi, Kurimo . 

myös nähtävissä melko hyvin säilyneitä, läpimitaltaan 7-20 cm :n suuruisia 

emäksisiä varhaiserkaumia . 

Lukuunottamatta joskus tavattavaa sarvivälkettä, esiintyvät neosomiaineksessa 

samat mineraalit kuin paleosomeissa . Niistä ovat plagioklaasija 

kvartsi vallitsevia ja muita tavataan vain aksessorisina . Plagioklaasin 

kokoomus on kuitenkin paljon happamempi kuin neosomeissa, tavallisimmin 

An15 .

Näyttää ilmeiseltä, että tämä muunnos on pääosiltaan syntynyt siten, 

että oligoklaasigraniittinen neosomiaines on injektoitunut itseään emäksisempään 

syväkiveen . Kuitenkin tavataan tässä kivessä myös sellaisia 

suonirakenteita, joita voidaan pitää liikuntojen yhteydessä metamorfisen 

differentioitumisen tietä syntyneinä . 

Polymigmatiittiset suonigneissit valtaavat arviolta 

lähes 30 0/0 oligoklaasigneissien kokonaismäärästä . Ne eroavat edellisistä 

pääasiassa siinä, että näissä esiintyy neosomeina oligoklaasigraniittisen 

aineksen ohella myös mikrokliinigraniittia . Viimemainittua tavataan usein 

itsenäisinäkin suonina, mutta on hyvin tavallista, että se on edennyt kiveen 

pitkin oligoklaasigraniittista suonta . Tämän muunnoksen pääkivenä esiintyy 

tavallisimmin granodioriitteja, mutta parasyntyiset paleosomit eivät 

nekään ole tuntemattomia . 

Huolimatta paikoin runsaistakin mikrokliinigraniittisista neosomeista 

ei tämän ryhmän paleosomeissa ole nähtävissä lainkaan graniittiutumista . 

Näiden kivien esiintymisalueet edustanevat sellaista horisonttia, jossa vallinneet 

olosuhteet ovat kylläkin sallineet migmatiittiutumisen, mutta eivät 

graniittiutumista . Osuutensa on voinut olla myös pääkiven kokoomuksella . 

Tätä kivilajia tavataan, kuten edellisen perusteella tuntuu luonnolliselta, 

alueen koillisosan kataklastisten ja lounaispuolen plastisempien ja usein 

gr aniittiutuneiden muunnosten välillä . 

Graniittiutuneet suonigneissit ovat samaan tapaan 

polymimigmatiittisia kuin edellisetkin . Neosomien laatu ei sekään sanottavasti 

poikkea edellisestä . Paleosomeissa sensijaan on vaihtelua . Sarvivälkettä 

niissä ei tavata lainkaan, mutta sen sijaan säännöllisesti mikrokliinia 

. Muissa suhteissa perustuvat eroavaisuudet lähinnä mineraalien 

keskinäisten paljoussuhteiden vaihteluihin . 

Paleosomien plagioklaasi on keskikokoomukseltaan hapanta oligoklaasia 

(An15) vaihdellen rajoissa An5_25 . Aina se on saussuriittiutunutta ja serisiittiytynyttä 

. Varsinkin happamissa muunnoksissa tavataan yleisesti myös 

vyöhykerakenteista plagioklaasia, jonka kokoomuksen ääriarvot keskustassa 

ja reunoilla ovat An30 ja An20 . 

Kvartsi esiintyy melkein poikkeuksetta kahdessa eri muodossa . Sen 

suuret ja määrältään runsaammat rakeet ovat vahvasti deformoituneita, 

jopa granuloituneita, pienemmät taas ehjiä . Viimemainitut täyttävät 

mineraalien välejä ja rakoja sekä ovat runsaasti edustettuina »muurilaastissa» 

. 

Kahdessa modifikatiossa esiintyy useimmiten myös kiven mikrokliini . 

Osa on sameata ja kataklastista, osa kirkasta ja ehjää . Tämä ilmiö esiintyy 

sekä paleosomeissa että neosomeissa ja viittaa sekä pre-karjalaisen että 

karjalaisen mikrokliinigeneration esiintymiseen, kuten tuonnempana graniittigneissimuodostuman 

mikrokliinirikkaiden graniittien yhteydessä on 

6 

4 1

4 2 

yksityiskohtaisemmin esitetty . Migmatiittiutumisen ja graniittiutumisenkin 

huomioonottaen on tämän muunnoksen pääkivi usein jo alkuaan ollut 

edellä kuvattujen kivien pääkiveä happamempaa . 

Nuoremman mikrokliinigeneration yhteydessä nähdään kivessä moninaisia 

graniittiutumiseen liittyviä ilmiöitä . Niinpä mikrokliini tunkeutuu 

plagioklaasin lamelleihin tai »syö» sitä muuten, jopa siinä määrin, että 

jäljelle jää vain homoaksisia saarekkeita . Myös plagioklaasin albiittiutuneet 

reunat ja antipertiittimäinen mikrokliiniutuminen ovat usein nähtyjä 

ilmiöitä . 

Juuri tästä suonigneissiryhmästä on löydettävissä pääosa niistä graniittigneissimuunnoksista, 

joiden vanhempana komponenttina on ollut liuskeita . 

Syvämetamorfoosi on kuitenkin hävittänyt niiden alkuperäiset piirteet ja 

muuttanut mineraalikokoomusta . Lisäksi on graniittiutuminen ja useammassa 

vaiheessa tapahtunut migmatiittiutuminen tuoneet niihin niin runsaasti 

uutta ainesta, että kirjoittaja on katsonut voivansa sijoittaa ne 

tähän oligoklaasigneissien ryhmään . 

MIKROKLIINIRIKKAITA GRANIITTEJA 

Kuten kivilajikartalta ilmenee, esiintyy mikrokliinirikkaita graniitteja 

kautta koko karttalehtialueen verrattain runsaasti . Paitsi itsenäisinä massiiveina, 

tavataan alueella huomattavia määriä mikrokliinigraniittista ainesta 

myös muita kivilajeja, lähinnä graniittigneissin eri muunnoksia migmatisoivina 

juonina tai suonina, kuten aikaisemmissa kivilajikuvauksissa jo 

on esitetty . 

Missä määrin tämä mikrokliinigraniittinen aines on varhaisempaa, prekarjalaista, 

missä määrin taas nuorempaa, karjalaista perua, ei yksityisissä 

tapauksissa ole aina varmuudella pääteltävissä . Kuitenkin monet seikat 

viittaavat kahden eri-ikäisen kaligraniittigeneration olemassaoloon alueella . 

Mikrokliinigraniittisen suoniaineksen karkearakeisemmissa 

muunnoksissa nähdään usein jo megaskooppisesti liikuntojen 

deformoimia rakenteita vastapainona ehjille ja liikkumattomille . Varhaisempi 

kalimaasälpägeneratio on sameata, rakoillutta ja väriltään vaaleata, 

nuorempi sensijaan ehjää ja kirkasta sekä usein väriltään punaisempaa . 

Mikroskooppisesti ovat varhaisemman generation metamorfoitumisilmiöt 

täysin analogisia aikaisemmin kuvattujen graniittigneissimuunnosten kataklastisten 

ilmiöiden kanssa . Niin vanhemman kuin nuoremmankin kaligraniittiaineksen 

nähdään usein edenneen kiveen pitkin graniittiutumiselle 

muita kiviä alttiimpia oligoklaasigraniittisia suonia . Samoin on nuoremman 

kaligraniitin todettu käyttäneen vanhempia heimolaisiaan vastaavanlaiseen 

tarkoitukseen .

Kahden eri-ikäisen kaligraniittigeneration puolesta puhuu myös karttalehden 

S-reunalla, Vuokkijärven eteläpuolella sijaitseva myöhäiskarjalaisen 

mikrokliinigraniitin ja graniittigneissin välinen intrusiivibreksiamainen kontakti 

(Kuva 52, siv . 85) . Siinä esiintyvät graniittigneissimurskaleet sisältävät 

suuria porfyyrisiä kalimaasälpärakeita, jotka ovat voimakkaasti granuloituneita 

ja joiden särkyneitä osasia iskostaa toisiinsa pienirakeinen kvartsi . 

Lisäksi nähdään murskaleissa ohuita, ehjästä kvartsista ja kalimaasälvästä 

muodostuneita konformeja suonia (Kuva 18) . Breksioiva graniitti rajoittuu 

angulaarisiin graniittigneissimurskaleisiin pienirakeisin kontaktimuunnoksin . 

Konformit, deformoitumattoma t suonet saattavat olla peräisin breksioivasta 

graniitista . Sensijaan näyttää varsin todennäköiseltä, että granuloituneet 

kalimaasälpähajarakeet ovat pre-karjalaista perua ja liittyvät geneettisesti 

graniittigneissimuodostumaan . 

Karttalehden alueella esiintyvät m i k r o k 1 i i n i g r a n i i t t i m a ss 

i i v i t ovat kooltaan pieniä, useinkin vain muutaman paljastuman indikoimia. 

Lukuunottamatta eräitä sellaisia graniitteja, jotka kontaktisuhteiden 

perusteella ovat luettavissa karjalaisiin muodostumiin kuuluviksi, 

ei vanhempien, pre-karjalaisten mikrokliinigraniittien erottamiseksi nuoremmista 

ole muita todisteita kuin kaikillekin graniittigneissimuodostumaan 

Kuva 18 . Yksityiskohta karjalaisen mikrokliinigraniitin breksioimasta 

graniittigneissimurskaleesta . Huomaa kataklastisesti murtuneet mikrokliiniporfyroblastit 

sekä tektonisesti deformoitumaton, ilmeisestikin 

breksioivasta graniitista peräisin oleva suoni . 1 : 1 . Suomussalmi, 

Vuokkijärven S-puoli .

kuuluville kivilajeille luonteenomaiset kataklastiset rakennepiirteet . Näiden 

toteaminen ei läheskään aina käy päinsä ilman mikroskooppista tutkimusta . 

Kun tämä ei ole ollut mahdollista jokaisen graniittimassiivin suhteen, on 

kaikki kokoomukseltaan mikrokliinigraniittiset kivet merkitty kivilajikartalle 

samalla punaisella värillä . 

Rakenteensa perusteella pre-karjalaisina pidettäviä mikrokliinirikkaita 

graniittimassiiveja on, em . rajoitukset huomioonottaen, voitu todeta seuraavissa 

paikoissa : 

Suomussalmen pitäjässä : kirkolta Kuhmon tietä n . 5 km itään, karttalehtialueen 

SW-rajalla Paakkarin talon kohdalla n . 2 km Puolangan- 

Suomussalmen rajasta itään, n . 16 km kirkolta Kuusamon tietä pohjoiseen 

Ala-Kuurtojärven SW-puolella, kirkolta 10-12 km Kuhmon tietä itään 

Kuomajärven sekä SW että SE puolella ja Vuokkijärven N puolella n . 4 km 

Eskolan talosta SEE . 

Kuusamon pitäjässä : Kostonjärven SE-puolella Inkeen kylän Elehvänj 

ärveltä n. 2 km N . 

Taivalkosken pitäjässä : Kylmäluoman kylässä Kalajärven etelärannalla . 

Mineraaliaineksen näissä graniiteissa muodostavat lähes tasaveroisesti 

mikrokliini, kvartsi ja plagioklaasi . Lisäksi niissä nähdään jonkunverran 

biotiittia sekä aksessorisina aineksina aina apatiittia ja useimmiten malmia . 

Yleisiä muuttumistuloksia ovat epidoottia ja serisiitti . 

Mikrokliinin raekoko vastaa yleensä muiden mineraalien raekokoa, joka 

eri muunnoksissa vaihtelee rajoissa 1-6 mm . Paikoitellen saattaa se kuitenkin 

esiintyä yli 1 cm :n läpimittaisina porfyyrisinä rakeina, jotka usein 

Kuva 19. Pre-karjalainen mikrokliinirikas graniitti . 20 x, 

Nie . -f- . Suomussalmi, Alanäljänkä . Valok . E . Halme .

sulkevat sisäänsä kiven muita mineraaleja ja lienevät ainakin osaksi synnyltään 

sekundäärisiä . Pääosa näiden graniittien mikrokliinista on muuttumisprosessien 

samentamaa ja usein rakoillutta, joskus jopa granuloitunutta . 

Mutta niissä tavataan myös muuttumatonta ja ehjää mikrokliinia joko 

suurina porfyroblasteina tai pieninä, muiden mineraalien välejä täyttävinä 

vierasmuotoisina kiteinä . Plagioklaasin kokoomus vaihtelee eri massiiveissa 

rajoissa An, 7_ 17 ja on keskikokoomukseltaan hapanta oligoklaasia . Myös 

tämän mineraalin rakeet ovat rakoilleita tai taipuneita . Niinikään kvartsissa 

nähdään voimakasta hiladeformatiota ja granuloitumista . Lisäksi 

osoittaa näille graniiteille ominainen muurilaastirakenteen esiintyminen 

kiven joutuneen jähmettymisen jälkeen voimakkaiden liikuntojen kohteeksi 

(Kuva 19) . 

45

KARJALAISET MUODOSTUMAT 

Suomussalmen karttalehden alueella esiintyy graniittigneissimuodostuman 

lisäksi joukko sellaisia kivilajeja, joita lähinnä erottavien pohjamuodostumien, 

kontaktisuhteiden ja tektonisen rakenteen perusteella on pidettävä 

tätä nuorempina . Lukuunottamatta leikkaavia emäksisiä juonikiviä 

ja Iivaaran ijoliittimuodostumaa, voidaan nämä kivet, tuonnempana eri 

kivilajien yhteydessä esitettävien tosiseikkojen perusteella, ajoittaa kuuluvaksi 

karjalaiseen ikäryhmään . 

Kallioperän yleiskatsauksessa on jo mainittu, että alueen yhtenäiset 

karjalaiset muodostumat esiintyvät pääosiltaan Oulun, Kajaanin ja Nurmeksen 

karttalehtien alueilla sijaitsevien laajempien kivilajikompleksien 

jatkeina . Tällaisia ovat Kytömäen kvartsiittimuodostuma karttalehden 

SW-kulmauksessa, Ylinäljängän vähäinen kvartsiittimuodostuma karttalehden 

W-reunan keskiosassa, Kostonjärven muodostuma alueen NW-kulmauksessa 

ja Vuokkijärven muodostuma karttalehden S-reunalla . Viimemainittuun 

liittyy kulmination erilleen pirstoma Kiannan-Saarijärven 

laaja karjalaisten kivilajien muodostama kompleksi . 

Tämän lisäksi tavataan karttalehden alueella karjalaisia syväkiviä erillisinä 

esiintyminä graniittigneississä . Näihin kuuluvat säännöttömästi eri 

puolilla aluetta sijaitsevat monilukuiset graniittimassiivit sekä määrältään 

vähäiset tämän ryhmän gabrot ja dioriitit, edelleen alueen pohjois- ja koillisosien 

granodioriitit ja koillisosassa sijaitseva Näränkävaaran laaja ultraemäksinen 

massiivi . 

KARJALAISET PINTASYNTYISET KIVET 

KVARTSIITTEJA JA KVARTSI-MAASÄLPÄLIUSKEITA 

Kvartsiittia tai kvartsi-maasälpäliusketta tavataan ikäänkuin runkona 

alueen kaikissa yhtenäisissä karjalaisissa muodostumissa . Kytömäen, Vuokkijärven 

ja Ylinäljängän muodostumissa esiintyy tämän ryhmän kivistä vallitsevasti 

kvartsiitteja, Kostonjärvellä puoliksi kumpiakin ja Kiannan 

Saarijärven muodostumassa lähes yksinomaan kvartsi-maasälpäliuskeita . 

K y t ö m ä e s s ä on vallitsevan kvartsiittityypin keskimääräinen raekoko 

0 .I mm ja paikoitellen tavattavien isompienkin fragmenttien läpi-

Taulukko VI . Kytömäen kvartsiitin mineraalikokoomuksia . Huomaa kvartsimäärän 

väheneminen siirryttäessä muodostuman keskiosasta (1 .) kohti sen 

reunaa ja todennäköistä kerrostumispohjaa (3 .) . 

Kvartsi 

Maasälpä . . . . 

Kiilteet 

Kalsiitti . . . . 

Summa 

mitta jää alle 0.5 mm :n . Yleinen, mutta heikosti kehittynyt kerroksellisuus 

ilmenee 0 .5-2 .o cm :n paksuisten vaaleampien, kvartsirikkaiden ja tummempien, 

kiillepitoisten kerrosten selvyydeltään vaihtelevana vuorotteluna . 

Kellovaaran ja Kivirinnan talojen lähistöltä on tavattu myös heikkoa 

virtakerroksellisuutta . Muodostuman länsi- ja keskiosissa pysyttelee kivi 

kvartsirikkaana ja väriltään valkeana tai vaalean harmaana (Anal . 1, 

Taul . VI) . Siirryttäessä itäänpäin kohti muodostuman reunaa ja toden- 

Kuva 20 . Serisiittikvartsiitti . 8 x, Nic . + . 

Hyrynsalmi, Kytömäki . Valok . E . Halme. 

1 . 2 . 3 . 

80 .0 

16 .0 

4 .0 

- 

100 .0 

73 .0 

5.0 

17 .0 

5 .0 

I 100 .0 

1 . Vaalea kvartsiitti, Lauttala . 

2 . Harmaa, kalsiittipitoinen 

3 . Kvartsiittikonglomeraatin kvartsiitti, Peltola . 

iskos, Peltola . 

67 .0 

15 .0 

18 .0 

100.0 

Kuva 21 . Kytömäen kvartsiitin vaalea, vallitseva 

muunnos . 8 x, Nic . + . Hyrynsalmi . 

Valok. E . Halme.

näköistä kerrostumispohjaa tummenee kiven väri asteettain kvartsipitoisuuden 

samalla aletessa (Anal . 2 ja 3, Taul . VI) . Peltolan luona nähdään 

harmaassa kvartsiittimuunnoksessa melkeinpä fylliittimäisiä välikerroksia, 

joissa paikoitellen tavataan biotiitin ohella myös kloriittia ja serisiittiä 

(Kuva 20) . Runsas serisiittipitoisuus näyttää säännöllisesti liittyvän tavallista 

maasälpärikkaampien kvartsiittimuunnosten tektonisoituneisiin vyöhykkeisiin, 

joiden paksuus saattaa paikoin nousta jopa 10 m :iin . 

Kahdessa kohdassa, Peltolan talon S-puolella sekä aivan karttalehden 

SW-kulmauksessa, on kvartsiitissa tavattu kalsiittia (Anal . 2 ., Taul . VI) . 

Se esiintyy usein hieman muita mineraaleja suurempina rakeina ja näkyy 

rapautumispinnassa pieninä syvennyksinä . 

Klastista rakennetta on tavattu etupäässä vain muodostuman itäreunalla 

. Keskusosien vaaleissa kvartsirikkaissa muunnoksissa se on harvinaisempaa, 

samoinkuin liuskeisuus ja kerrosrakennekin (Kuva 21) . 

Peltolan luona lähellä muodostuman itäreunaa nähdään kvartsiitissa 

rapautumisbreksiamainen konglomeraattipatja . Sen paksuus ei paljastumien 

vähyyden vuoksi ole määriteltävissä . Konglomeraatissa on iskoksen 

Kuva 22. Muodostuman sisäinen, rapautumisbreksiamainen 

kvartsiittikonglomeraatti . Hyrynsalmi, Kytömäki .

määrä pieni, n . 20 % kokonaistilavuudesta . Se edustaa Kytömäen kvartsiitin 

tumminta, kvartsiköyhintä muunnosta (Anal . 3 ., Taul . VI) . Konglomeraatti 

on monomiktinen ja sisältää mukuloina ainoastaan Kytömäen 

kvartsiitista tuttuja muunnoksia . Sitä on näinollen pidettävä kerrostumasarjan 

sisäisenä, hiatusta indikoivana muodostumana . Siinä olevat vaaleat, 

kvartsirikkaat mukulat ovat selvästi kerrosrakenteisia ja vain vähän kuluneita 

. Tummemmat, useimmiten karbonaattipitoiset, sensijaan ovat voimakkaammin 

pyöristyneitä ja kooltaan pienempiä (Kuva 22) . 

Kerälän talon kohdalla kvartsiitin itäreunassa sekä sen N-puolella sijaitsevissa 

kahdessa erillisessä linssissä on kivilaji kvartsi-maasälpäliusketta . 

Sen väriltään harmaa, heikosti kerrallinen iskos sisältää vallitsevan kvartsin 

lisäksi serisiittiä, plagioklaasia ja kalimaasälpää sekä jonkunverran biotiittia 

. Satunnaisesti tavataan joskus turmaliinia ja apatiittia . Iskoksen 

kvartsin nähdään monasti kiteytyneen suuriksi skelettimäisiksi rakeiksi . 

Näiden ohella nähdään kivessä suuria residuaalisia kvartsi-, plagioklaasija 

kalimaasälpärakeita (Kuva 23) . Niin mineraalikokoomukseltaan kuin 

rakenteeltaankin muistuttaa tämä kivi suuresti Kiannan-Saarijärven 

alueella esiintyviä vastaavia liuskeita (Taul . VIII, siv . 60) . 

Y 1 i n ä 1 j ä n g ä n kvartsiitti pistää lännestä Oulun lehden puolelta 

karttalehden alueelle hieman sen keskiosan S-puolelta . Se kuuluu samaan 

Kainuun karjalaiseen liuskejaksoon kuin Kytömäen kvartsiittikin, muodostaen 

erään sen NE-haarautuman itäisen kärjen . 

7 3848-58 

Kuva 23 . Kvartsi-maasälpäliuske . Erillinen linssi Kytömäen kvartsiitin 

N-puolella . 5 x, Nic . + . 

49

Kvartsiitti ei sanottavasti eroa edellä kuvatusta Kytömäen kvartsiitista 

. Kuitenkin on Suomussalmen lehden puolelle ulottuvassa liuskepatjan 

kärjessä edustettuna pääasiassa kiille- ja maasälpärikkaita muunnoksia 

sekä vähäisiä ultraemäksisiä ja amfiboliittisia ofioliitteja . 

Tämän kvartsiittimuodostuman S-reunassa on Oulun lehden puolella 

n. 4 km :n pituinen konglomeraattipatja . Täällä sen iskos vaihtelee serisiittiliuskemaisesta 

maasälpäpitoiseen kvartsiittiin ja mukulat ovat joko 

kvartsiittia tai graniittia (Enkovaara Härme-Väyrynen, 1953) . Konglomeraatti 

jatkuu myös Suomussalmen lehden puolella, missä sitä on nähtävänä 

paitsi pienissä paljastumissa myös suurina, kulmikkaina, paikoin jopa 

100 m 3 :n suuruisina lohkareina . Viimemainittujen perusteella on patjan 

paksuus vähintään 5 m . 

Konglomeraatin iskoksen muodostavat täällä paljousjärjestyksessä 

kvartsi, plagioklaasi, kalimaasälpä ja biotiitti . Lisäksi siinä nähdään kalsiittia 

ja malmia sekä muuttumistuloksina kloriittia ja epidoottia . Raekoko 

vaihtelee rajoissa 0 .25-0 .05 mm ja kaikkia mineraaleja, pienirakeisia lisäaineksia 

lukuunottamatta, näyttää esiintyvän tasaisesti kaikissa suuruusluokissa 

. 

Mukulat valtaavat konglomeraatin kokonaistilavuudesta arviolta noin 

70 % ja vaihtelevat kooltaan muutamasta mm :stä aina 30 cm :iin . Suurikokoiset 

ovat yleensä vain nurkistaan pyöristyneitä, mutta pyöristyneisyys 

kasvaa koon pienentyessä kivilajista sanottavasti riippumatta . 

Kuva 24. Polymiktinen konglomeraatti . Vaaleat mukulat pre-karjalaista 

graniittigneissiä . 110 luonn . koosta . Suomussalmi, Ylinäljänkä .

Kuva 25 . Pre-karjalaisia, migmatiittisia graniittigneissimukuloita Ylinäljängän konglomeraatissa 

. 1 : 1 . 

Myös Suomussalmen lehden puolella on konglomeraatti polymiktinen . 

Kvartsiittiset mukulat ovat vallitsevia ja ne edustavat samoja kiille- ja . 

maasälpäpitoisia tyyppejä kuin itse kvartsiittikin . Lisäksi siinä on kvartsiitin 

yhteydessä esiintyvistä emäksisistä ofioliiteista peräisin olevia kiviä . 

N. 30 % mukuloiden kokonaismäärästä on erilaisia graniittigneissimuodostuman 

muunnoksia . 

Suurimmat graniittigneissimukulat, jotka vaalean värinsä ansiosta erottuvat 

kivestä megaskooppisestikin (Kuva 24), ovat selvästi migmatiittisia . 

Tämä migmatiittinen rakenne erottuu tummien paleosomien ja vaaleiden 

neosomien epäsäännöllisenä vuorotteluna tai femisten ja salisten mineraalien 

säännöttömänä jakautumisena (Kuva 25) . Näiden mukuloiden mine 

raaliaineksen muodostavat sarvivälke ja/tai biotiitti, kvartsi sekä plagioklaasi 

. 

Pienemmät graniittigneissimukulat edustavat tämän kiven erilaisia paleoja 

neosomeja ja ovat koostuneet joko biotiitista, oligoklaasista tai kvartsista, 

usein myös näiden mineraalien eriasteisista seoksista . 

Kun niin kokoomukseltaan kuin rakenteeltaankin konglomeraatin migmatiittisten 

mukuloiden kaltaista graniittigneissiä on mielin määrin tavattavissa 

kvartsiitin ympäristössä, ei liene epäilystä siitä, etteivätkö nämä 

mukulat olisi peräisin juuri graniittigneissimuodostumasta . 

Migmatiittisten graniittigneissimukuloiden perusteella on kerrostumalla 

pohjakonglomeraatin luonne . Kun suurin osa mukuloista kuitenkin on 

alkuperältään karjalaista ainesta, on sitä toisaalta pidettävä kerrostuman 

sisäisenä muodostumana, vieläpä verrattain myöhäisenä, koska siinä ovat 

karjalaiset ofioliititkin edustettuina . Ristiriita voi kuitenkin olla vain näennäinen 

. Kirjoittajan käsityksen mukaan edustavat sekä Kytömäen edellä

52 

kuvattu kvartsiittikonglomeraatti että Ylinäljängän konglomeraatt samaa 

horisonttia. Ennen Kytömäen konglomeraatin edellyttämää hiatusta ei 

Ylinäljängän konglomeraatin paikalle ollut vielä kerrostunut kvartsihiekkaa 

ja vasta hiatuksen aikana on siihen vyörynyt ja huuhtoutunut kvartsiittimuodostuman 

rapautumistuotteita . Nämä ovat sitten sekoittuneet paikalla 

olleeseen graniittigneissisoraan ja peittyneet vasta hiatuksen jälkeen tapahtuneessa 

sedimentatiovaiheessa kvartsihiekkaan, kuten oheisessa kaaviollisessa 

piirroksessa on esitetty (Kuva 26) . 

Kuva 26. Kaaviollinen esitys Ylinäljängän polymiktisen ja Kytömäen 

monomiktisen konglomeraatin muodostumissuhteista . 

1 . Graniittigneissiä . 

2. Ennen hiatusta kerrostunutta kvartsiittia . 

3 . Hiatuksen jälkeen kerrostunutta kvartsiittia . 

4 . Polymiktistä konglomeraattia . 

5 . Monomiktistä kvartsiittikonglomeraattia .

Taivalkosken Saarijärvellä n . 6 km Alanäljängän kvartsiitin 

NNE puolella on runsas savikiven ja kvartsiitin in situ lohkareisto, 

jonka alta J . Hyyppä on kesinä 1956 ja -57 kaivattamalla tavoittanut 

samoja kiviä kiintokalliossa . Tätä muodostumaa ei ole merkitty kivilajikartalle 

. 

Saarijärven E-puolella tavataan pääasiassa savikiveä, W-rannalla runsaammin 

hiekkakivimäistä kvartsiittia, jossa usein nähdään hyvin selvää, 

joskin hiukan säännötöntä molempien kivityyppien keskeistä kerrosrakennetta 

. Molemmissa kivissä on liuskeisuuden kulku pohjoinen tai pohjoiskoillinen 

ja kaade on poikkeuksetta läntinen, vaihdellen rajoissa 45 °-80 ° . 

Kvartsiitti on kovaa . Siinä on erotettavissa hienorakeisessa iskoksessa 

runsaasti enimmäkseen särmikkäitä kvartsirakeita, jotka antavat kivelle 

kauniin klastisen rakenteen (Kuva 27) . Metamorfoitumista ei kivessä ole 

sanottavammin todettavissa . Röntgenografisen määräyksen perusteella 

muodostaa kiven mineraaliaineksen melkein yksinomaan kvartsi, vähäisenä 

lisäaineksenaan kaoliini . 

Savikivi muuttuu vedessä täysin muovailtavaksi, mutta kovettuu taas 

kuivuttuaan kivimäiseksi . Kiven raekoko on niin pieni, ettei se ole mikroskooppisesti 

määrättävissä . Siellä täällä on kuitenkin havaittavissa joitakin 

suurempia teräväsärmäisiä kvartsirakeita . Kerrosrakenne, usein myös 

transversiliuskeisuus, on tässä kivessä usein erittäin selvää ja säännöllistä 

(Kuva 28) . Huomattavan osan sen aineksesta muodostavat kaoliinimine- 

Kuva: 27 . Heikosti metamorfoitunut klastinen 

kvartsiitti. 24 x, Nic . + . Taivalkoski, Metsäkylä, 

Saarijärven W-ranta. Valok. E . Halme.

Kuva 28 . Kerroksellista kaolinirikasta kiveä . 24 x , Nic . -}- . 

Taivalkoski, Metsäkylä, Saarijärven W-ranta . 

Valok. E . Halme . 

raalit, minkä lisäksi siinä on preliminäärisesti todettu ainakin kvartsia ja 

eräitä tarkemmin identifioimattomia kiilteitä . 

Aikaisemmin, kun esiintymä tunnettiin ainoastaan in situ lohkareistona, 

piti Väyrynen (1954) sitä E . Savolaiselta saamiensa suusanallisten tiedonantojen 

perusteella vanhassa laaksossa säilyneenä jotunimuodostumana . 

Senjälkeen kun muodostuma on ollut kiintokalliosta tarkasteltavissa, on 

sen stratigrafinen asema tullut uuteen valoon (Matisto 1958) . Sen geologinen 

sijainti Alanäljängän kvartsiitin jatkeena erillisen linssin muodossa 

näyttää ilmeiseltä, sillä sen liuskeisuuden pohjoinen tai pohjoiskoillinen 

kulkusuunta ja jyrkkä, poikkeuksetta läntinen kaade yhtyvät Alanäljängän 

kvartsiitin vastaaviin suuntiin . Kerrosrakenteen jyrkkä asento 

ja yhtyminen liuskeisuuteen ei viittaa siihen, että sedimentoituminen 

olisi tapahtunut vanhaan jotuniseen laaksoon . Todennäköisintä on, että 

kysymyksessä on alkuperäinen peruskalliosedimentti, jossa savikivimäinen 

aines mahdollisesti jo kerrostuessaan on ollut pääosiltaan kaoliinia, siis 

samaan tapaan kuin Väyrynen (Enkovaara-Härme-Väyrynen 1953) 

selittää muutkin Karjalaisessa liuskejaksossa mm . Puolangalla ja Kuusamossa 

tavattavat kaoliinimuodostumat syntyneiksi . 

V u o k k i j ä r v e n kvartsiitit karttalehden S-reunalla kuuluvat välittömästi 

pääosiltaan Nurmeksen karttalehden puolella sijaitsevaan muodostumajaksoon 

. Ne esiintyvät täällä kolmena erillisenä linssinä . 

Läntisimmän linssin päätyyppi on valkean harmaata ja kvartsirikasta . 

Kerrosrakennetta ei ole todettavissa ja liuskeisuuskin on heikosti kehit-

tynyttä . Lukuunottamatta siellä täällä näkyviä suurempia kvartsiraekasaumia 

pysyttelee raekoko säännöttömästi rajoissa 0l i-0 . o t mm. Rakenne 

lähentelee granoblastista ja kvartsirakeiden sekundäärinen kasvu on selvästi 

nähtävissä . Niiden keskusosissa on nimittäin runsaasti kahtaistaitteisia 

mineraalisulkeumia, jotka kirkkaista reunaosista puuttuvat kokonaan . 

Äärimmäisissä läntisissä paljastumissa on kvartsiitti läheisen postkarjalaisen 

graniitin vaikutuksesta tektonisoitunutta, paikoin jopa ruhjeliuskeista 

. Tämä kvartsiitti on tavallista serisiittirikkaampaa ja se sisältää 

myös graniitista peräisin olevaa sekundääristä kalimaasälpää . 

Jakson eteläosan länsireunassa Ison ja Pienen Havanan korkeudella 

saa kivi kvartsi-maasälpäliuskeen luonteen . Jo megaskooppisesti nähdään 

täällä selvää klastista rakennetta ja kivi muuttuu homogeenisemmaksi . 

Maasälpämäärä saattaa korkeimmillaan lähetä 40 % :ia . Suurissa plagioklaasirakeissa 

nähdään usein taipuneita lamelleja, mutta kun kivessä ei 

täällä nähdä muita dynamometamorfoosin jälkiä, lienee maasälpien deformoituminen 

pre-sedimenttistä perua . 

Keskimmäisen linssin kvartsiitti on pääasiassa samanlaista kuin Wilkman 

(1921) on kuvannut tämän muodostuman eteläiseltä jatkeelta Moisionvaaralta 

Nurmeksen karttalehden puolelta . Kivi on usein ruhjeista ja aina 

voimakkaasti tektonisoitunutta . Deformoituneet ja granuloituneet kvartsirakeet 

tai raekasaumat saattavat olla kooltaan jopa useita cm (Kuva 29) . 

Kivessä nähdään kuitenkin vielä joskus heikkoa reliktistä kerrosrakennetta 

Kuva 29 . Vallitseva kvartsiittityyppi Vuokkijärven 

muodostumassa karttalehden S-reunassa . 10 x, Nic . + .

karkeampirakeisten (0 .05 mm), kvartsirikkaiden kerrosten vuorotellessa 

pienirakeisten (0 .o1 mm), serisiittipitoisten kerrosten kanssa . Täälläkin on 

suuremmissa kvartsirakeissa nähtävissä sekundääristä lisäkasvua samalla 

tavalla kuin edellä kuvatussa läntisen linssin kvartsiitissa . 

Itäisimmän kvartsiittilinssin kivilaji on lähinnä rinnastettavissa läntisimmän 

kvartsiitin maasälpäköyhään muunnokseen . Täällä on kuitenkin 

joskus havaittavissa heikkoa kerrosrakennetta . 

K i a n n a n-S a a r i j ä r v e n alueella tavataan muutamaa paikallista 

poikkeusta lukuunottamatta nyt puheena olevista kivistä ainoastaan 

kvartsi-maasälpäliusketta ja samalla myös koko karttalehtialueen suurin 

yhtenäinen kvartsi-maasälpäliuskepatja . Se sijaitsee po . muodostuman itäreunalla 

yli 4 km leveänä ja pohjoiseen sekä koilliseen suuntautuvine 

haarautumineen yhteensä parinkymmenen km :n pituisena vyöhykkeenä . 

Samassa muodostumassa on lisäksi pieniä erillisiä vastaavanlaisia sedimenttejä 

Saarijärven W- ja NW-puolella ja Kiannanniemen S-osassa . 

Edelleen tavataan po . kivilajia Kiannan-Saarijärven alueen itäisissä rinnakkaismuodostumissa 

Akonjärven itäpuolella sekä aivan rajan pinnassa 

Hallasenvaaralla itsenäisinä linsseinä ja Härkövaaralla emäksisten vulkaniittien 

yhteydessä . 

Vallitsevan tyypin päämineraaleina esiintyy kvartsia ja plagioklaasia, 

mutta myös mikrokliini on yleensä runsaasti edustettuna . Määrältään 

vähäisempinä ja keskinäisiltä paljoussuhteiltaan vaihtelevina lisäaineksina 

tavataan biotiittia ja malmia, satunnaisesti myös kalsiittia . Granaattia ja 

amfibolia on kumpaakin erikseen nähty vain yhdessä tapauksessa . Muskoviitti, 

serisiitti, kloriitti ja epidootti ovat sensijaan hyvin yleisiä muuttumis- 

Taulukko VII . Karjalaisen kvartsi-maasälpäliuskeen kemiallinen kokoomus . 

Suomussalmi, Saarijärvi . Analysoinut Pentti Ojanperä . 

Si0 2 

Ti02 

A1 20 3 

Fe 203 

FeO 

MnO 

MgO 

CaO 

Na2 0 

K 20 

P2 05 

H 20+ 

H 20- 

C0 2 

Summa 1 

Paino-% Xationi-% Molekyylinormi 

83 .62 

0 .14 

6 .16 

0 .23 

0 .98 

0 .07 

0 .97 

1 .72 

0 .52 

3 .40 

0 .05 

0 .59 

0 .07 

1 .31 

99.83 

1 

81 .4 

0.1 

7 .1 

0.2 

0 .8 

0.1 

1 .3 

1 .8 

1 .0 

4.4 

0.1 

- 

- 

1 .7 

100.0 1 

Q = 

Or = 

Ab = 

En = 

Fs = 

C = 

Mt = 

II = 

Cc = 

Ap = 

63.2 

22.o 

5 .0 

2 .6 

1 .4 

1 .7 

0 .s 

0.2 

3 .4 

0 .2 

100 .o

tuloksia . Saarijärven kvartsi-maasälpäliuskeen kemiallinen kokoomus on 

esitetty Taulukossa VII . Analyysissä kiinnittää huomiota korkea piihappoja 

kalipitoisuus, mikä muun ohella viittaa tyypilliseen arkoosin kokoomukseen 

. 

Kiven rakenne on selvästi klastinen . Granoblastisessa tai blastoklastisessa 

iskoksessa, jonka raekoko vaihtelee vähäiselläkin alalla ilman säännönmukaisuutta 

rajoissa0.i-0 .o5 mm, on milloin tiheämmässä milloin harvemmassa 

kvartsi- ja maasälpäfragmentteja, joiden suuruus pysyttelee 

välillä 0.3-4 .o mm (Kuva 30) . Fragmenttien laadussa ei näytä olevan 

selvää alueellista säännönmukaisuutta . Kuitenkin on kvartsi melkein 

poikkeuksetta runsaimmin edustettuna . 

Klastisten, residuaalisten osasten lisäksi nähdään kivessä usein samaa 

suuruusluokkaa olevia muskoviittisuomuja . Päätellen siitä, että ne ovat 

sulkeneet sisäänsä kiven muuta mineraaliainesta ja orientoituneet liuskeisuutta 

leikkaaviin ja keskenäänkin risteileviin suuntiin, on niitä pidettävä 

synnyltään sekundäärisinä . 

Maasälpärakeissa, nimenomaan mikrokliinissa, tavataan usein alkuperäisiä 

lohkomuotoja . Kvartsi on maasälpiä voimakkaammin granuloitunutta . 

Siinä on lisäksi nähtävissä paikoitellen alkuperäisiä ääriviivoja hävittänyttä 

uutta kasvua, joka tavoittelee omamuotoisuutta samaan tapaan kuin Kytömäen 

kvartsiitin N-puolella Hyrynsalmella (Kuva 23, siv . 49) . 

Kuva 30 . Kvartsi-maasälpäliuske. 5 x, Nic . -~- . 

Suomussalmi, Saarijärvi .

Kuva 31 . Raesuuruuteen perustuvaa kerrosrakennetta 

kvartsi-maasälpäliuskeessa . 8 x, Nic. + . Suomussalmi, 

Tormua . Valok. E . Halme. 

Kerrosrakenne on harvoin hyvin kehittynyttä, mutta kaikissa muodostumissa 

sitä tavataan ainakin paikallisesti . Kerrospaksuudet vaihtelevat pienissäkin 

puitteissa, mutta pysyttelevät yleensä rajoissa 0 .5-4 .o mm . Poikkeuksellisesti 

on kuitenkin nähtävissä useiden cm :enkin paksuisia lustoja . 

Tavallisesti perustuu kerrosrakenne saves- ja hiekkarikkaiden kerrosten 

vuorotteluun . Tormualla ja Härkövaaralla nähdään kuitenkin kerrosrakennetta, 

joka pohjautuu yksinomaan raesuuruuseroavaisuuteen (Kuva 31) . 

Pohjan suunta ei selvissäkään kerrosrakenteisissa ole yleensä tunnettavissa 

megaskooppisesti sen enempää kuin mikroskooppisestikaan . Poikkeuksen 

tekee Saarijärven itäisen lahden rantamilla tavattava liuskemuunnos, 

jossa kerrospaksuudet ovat keskimääräistä huomattavasti suuremmat 

ja hienompirakeisten kerrosten syvemmälle ulottuva rapautuminen 

ilmaisee läntisen pohjansuunnan (Kuva 32) . 

Kiannanniemen S-osassa on aivan rajoitetulla alueella poikkeuksellisen 

maasälpäköyhässä muunnoksessa tavattu pitkiä amfibolisälöjä (Kuva 33) .

Kuva 32 . Kvartsi-maasälpäliuske, jossa pienirakeisemman 

aineksen syvemmälle ulottunut rapautuminen ilmaisee 

läntisen pohjansuunnan . Suomussalmi, Saarijärven E-pää . 

Ne lienevät sekundäärisiä autometamorfoosituloksia, sillä ne ovat kasvaneet 

liuskeisuudesta piittaamatta eri suuntiin ja sulkevat sisäänsä kiven 

alkuperäisiä mineraalirakeita . 

Varsinaisten kvartsi-maasälpäliuskeiden mineraloginen kokoomus sekä 

rakennepiirteet pysyttelevät em . vaihteluista huolimatta, ei ainoastaan 

Kiannan-Saarijärven muodostumassa, vaan kaikissakin karttalehtialueen 

vastaavissa esiintymissä hyvin samanlaatuisina . 21 :stä eri puolilta karttalehteä 

otetusta näytteestä saatiin ohuthieistä laskettuna eri fragmenttilaaduille 

seuraavat keskinäiset paljoussuhteet : kvartsi = 46 %, plagioklaasi = 

36 % ja mikrokliini = 18 % . Fragmenttien prosentuaaliset paljoussuhteet 

näyttävät yleensä vastaavan perusmassan päämineraalien keskinäisiä paljoussuhteita 

. Oheisessa taulukossa on esitetty keskiarvoanalyysit sekä 

Kytömäen että Kiannan-Saarijärven alueiden kvartsi-maasälpäliuskeista 

(Taulukko VIII) . Analyyseissä on huomioitu iskoksen sekä fragmentteina

Taulukko VIII . Keskiarvoanalyysit Kiannan-Saarijärven (1 .) ja Kytömäen 

(2 .) kvartsi-maasälpäliuskeista . Määrätty I-pöydällä . 

1 . 2. 

Iskos 78 .0 77.0 

Kvartsi 14 .0 13.0 

Maasälpä 8 .0 10.0 

Summa 1 100.0 1 100.0 

esiintyvien kvartsin ja maasälpien (plagioklaasi + mikrokliini) määrät . 

Mittaustulokset osoittavat molempien mineraalikokoomukset lähes analogisiksi 

. Kun näiden kivien rakenteessakaan ei ole havaittavissa oleellisia 

eroja, lienee oikeutettua olettaa, että molemmilla liuskeilla on ollut varsin 

samanlaiset syntyolosuhteet ja kehitysvaiheet . 

Saarijärven ja Heinäkiven välisellä alueella on kivessä voimakkaita 

liikuntojen jälkiä . Paitsi selvää yhdensuuntaisrakennetta, nähdään varsinkin 

kvartsifragmenttien granuloitumista ja kvartsin asettumista molemmista 

päistään päättyviksi veniittisiksi nauhoiksi (Kuva 34) . Saarijärven 

SW-rannalla ja pohjoisosan saarissa muuttuu kivi konglomeraatiksi . 

Sen iskos säilyttää edelleen kvartsi-maasälpäliuskeen luonteen, mutta on 

edellä kuvattuakin tektonisoituneempaa, läpikotaisliikuntojen voimakkaasti 

deformoimaa ja intensiivinen ryppyyntyminen on siinä yleistä (Kuva 35) . 

Kuva 33 . Sekundäärisiä amfibolisälöjä kvartsiitissa . 

10 x, Nic . + . Suomussalmi,' Kiannanniemi .

Kuva 34 . Tektonisoitunutta kvartsi-maasälpäliusketta . 5 x, 

Nic . + . Suomussalmi, Saarijärven alue, Heinäkivi . 

Kuva 35 . Saarijärven konglomeraatin voimakkaasti tektonisoitunutta 

iskosta . 5 x, Nic . + . Saarijärven SE-ranta, Seipelä .

Kuva 36. Liikunnossa pyörinyt konglomeraatin graniittigneissimukula. 

Suomussalmi, Saarijärven SE-ranta, Seipelä . 

Myös konglomeraatin mukulat ovat pyörineet liikunnoissa mukana (Kuva 36) . 

Konglomeraatti on monomiktinen ja mukuloiden kiviaines vastaa täysin 

sellaista graniittigneissimuunnosta, jossa suonimainen rakenne on heikosti 

kehittynyttä ja josta mikrokliini puuttuu kokonaan . Juuri tällaista kiveä 

tavataan Saarijärven muodostuman ympäristössä Ruhtinaansalmen kylän 

alueilla, joskin se paikoitellen on nykyisessä asussaan myöhäiskarjalaisen 

mikrokliinigraniitin migmatisoimaa . On aivan ilmeistä, että mukulat ovat 

peräisin juuri tästä pre-karjalaisesta graniittigneissimuunnoksesta ja että 

po . muodostuma on todellinen pohjakonglomeraatti . 

K o s t o n j ä r v e n kvartsiitit muistuttuvat lähinnä Jumalisjärven- 

Kuivasjärven läntisimmän linssin tyyppejä . Toisaalta on siellä, järven 

W-rannalla, tavattu samanlaista amfibolisälöjä sisältävää muunnosta kuin 

edellä kuvattiin Kiannanniemeltä . Kostonjärven kvartsi-maasälpäliuskeet 

taas ovat verrattavissa sekä Kytömäestä että Saarijärveltä kuvattuihin, 

edellisiin nimenomaan skelettimäiseksi kiteytyneen iskoksen kvartsinsa 

ansiosta . Kostonjärven länsirannalla on lisäksi pienessä erillisessä linssissä 

tavattu samanlaista polymiktistä konglomeraattia kuin Ylinäljängällä . 

Täällä saattavat graniittigneissimukulat joskus olla läpimitaltaan yli 1/2 m . 

FYLLIITTEJÄ 

Karttalehtialueella on tavattu fylliittejä ainoastaan Kiannan-Saarijärven 

karjalaisessa muodostumassa . Täälläkin niitä esiintyy vain muutamina 

pitkinä ja ohuina välikerroksina emäksisissä tuffiiteissa . Paitsi Kivi-

järveltä Saarijärven N-päitse Nuusalan 

korkeudelle ulottuvaa, n . 8 km :n pituista 

ja tämän SE-puolella Myllylammen 

poikki kulkevaa, n . 3 km :n pituista 

patjaa, jotka on merkitty kartalle harmaanruskealla 

värillä, on alueella lisäksi 

pieniä kartalle merkitsemättömiä fylliittejä 

Saarijärven W-rannalla Alatalon 

lähellä, Saarijärven NW-puolella Rytyksen 

talosta länteen sekä saman jakson 

N-päässä Timpin talon eteläpuolella . 

Fylliiteissä nähdään aina hyvin kehittynyttä 

kerrosrakennetta (Kuva 37), 

myös transversiliuskeisuus on yleistä . 

Keskimääräinen raekoko on 0 .0 5 mm 

ja kerrospaksuudet tavallisimmin 0 .5 

mm:n suuruusluokkaa . 

Fylliitit ovat kvartsivaltaisia, mutta 

niissä on runsaasti myös biotiittia, serisiittiä 

ja malmia, lisäksi tavataan joko 

yhdessä tai erikseen plagioklaasia, epidoottia, 

kalsiittia ja hiiltä . Jotakin näistä 

esiintyy usein niin runsaasti, että se 

on kivelle leimaa-antavana piirteenä . 

Niinpä serisiitti-rikkaissa fylliiteissä 

vuorottelevat serisiitti- ja kvartsival- 

Kuva 37 . Kerroksellinen hiilifvlliitti, jossa 

transversiliuskeisuutta . 30 x, Nie . // . Suomussalmi, 

Saarijärvestä SW, Juntusrannan 

tien varsi . 

taiset kerrokset keskenään . Hiilifylliitit eroavat edellisistä pääasiassa 

vain runsaan hiilimääränsä ansiosta . Näissä molemmissa on nähtävissä 

0.3-0 .6 mm :n läpimittaisia klastisia kvartsi- ja maasälpärakeita . Kalkkifylliiteille 

on ominaista biotiitti- ja serisiittirikkaiden kerrosten vuorottelu 

kvartsirikkaiden kerrosten kanssa, mutta ne sisältävät lisäksi kalsiittia, 

joka poikkeuksetta näyttää sijoittuneen kvartsirikkaisiin kerroksiin . 

Serisiittifylliitit ovat vallitsevia . Hiilifylliittejä on tavattu melkein 

yksinomaan vain Myllylammen poikki kulkevassa patjassa ja kalkkifylliittiä 

vain Timpin talon S- ja Alatalon SE-puolisissa vähäisissä muodostumissa 

. 

Emäksiset vulkaniitit ovat runsaimmin edustettuina Vuokkijärven ja 

Kiannan-Saarijärven suprakrustisissa muodostumissa . Pienempiä esiintymiä 

on lisäksi tavattu Kiannan-Saarijärven itäisessä rinnakkaisjaksossa 

Härkövaaralla, alueen SW-osassa Pesiönjärvellä ja NE-kulmauksessa

Lämsänkylässä Peninkiluoman ja Peuravaaran välillä . Pääosan näistä vulkaniiteista 

muodostavat kerrosrakenteiset tuffiitit . Muina tyyppeinä tavataan 

effusiivisia mantelikivi- ja tyynylaavoja sekä puolipinnallisia porfyriittejä . 

TUFFIITTEJA 

Tuffiitit valtaavat suurimman osan Vuokkijärven ja Kiannan-Saarijärven 

suprakrustisista muodostumista . Vähäisempinä osueina niitä tavataan 

lisäksi Kostonjärven W-rannalla, Suomussalmen kirkonkylän N-puolella 

Isolahden S-rannalla sekä Saarijärvestä itään sijaitsevalla Härkövaaralla 

. 

Nämä kivet ovat väriltään tummanvihreitä, aina huomattavan liuskeisia 

ja niiden yleensä ohutlustoinen (0 .6-6.o mm) ja epäsäännöllinen 

kerrosrakenne on paikoin megaskooppisestikin havaittavissa . Mikroskooppisesti 

se on näille kiville suorastaan luonteenomaista ja perustuu amfiboli- 

(ja biotiitti-) rikkaiden kerrosten vuorotteluun plagioklaasi- (ja kvartsi-) 

rikkaiden kerrosten kanssa . Selvimmilläänkin se on säännötöntä, kuten 

tuffiiteille on ominaista (Kuva 38) . Salisten 

mineraalien raekoko pysyttelee yleensä rajoissa 

0.i-0 .2 mm, sälöisten ja suomuisten 

vastatessa n . 1 .0-0.2 mm :n suuruusluokkaa 

. 

Eri alueilla, paikoin samankin alueen 

eri muunnoksissa, on tuffiittien mineraalikokoomuksissa 

ja nimenomaan mineraalien 

keskinäisissä paljoussuhteissa vaihtelua, 

mutta kaikille niille on yhteistä epidoottiamfiboliittifasiekselle 

kriitillinen mineraaliseurue. 

Kiven päämineraalina on tavallisesti 

tremoliitti-aktinoliittisarjan amfiboli, joka 

poikkeuksellisesti, kuten Pupon saarella 

Kiantajärven pohjoisessa haarautumassa, 

saattaa esiintyä kauniina säteettäisinä aurinkoina 

. Plagioklaasi on yleensä albiittista, 

kokoomuksen vaihdellessa rajoissa 

An5_I5 . Plagioklaasin yhteydessä tavataan 

runsaasti epidoottia sekä itsenäisinä rakeina 

että saussuriittina plagioklaasissa . Tämä 

viittaa siihen, että kivessä on tapahtunut 

Kuva 38. Kerrosrakenteista tuffiittia. 

10 x , Nic . + . Suomussalmi, Perttula . 

spiliittiytymistä . Siellä täällä paikallisesti 

tavattavat n. 1 mm :n läpimittaiset plagio-

klaasihajarakeet osoittavat myös, että plagioklaasi alunperin on ollut 

nykyistään huomattavasti emäksisempää . Nämä rakeet ovat nim . tavallisesti 

vyöhykerakenteisia ja niiden sisäkehien An-pitoisuus kohoaa 45 % :iin . 

Ilmeisesti ne suuremman kokonsa ja pienemmän pintansa ansiosta ovat 

olleet vastustuskykyisempiä albiittiutumisprosessia vastaan kuin pienemmät 

rakeet . 

Paitsi tätä vallitsevaa tyyppiä, jonka mineraalikokoomuksen albiitin, 

epidootin ja amfibolin lisäksi muodostavat oksidimalmi ja titaniitti, tavataan 

varsinkin Kiannan-Saarijärven muodostumassa paikallisesti poikkeavia 

muunnoksia . Niinpä Tormualla, Kiannanniemellä ja Kiantajärven 

Honkisaaressa sisältää liuske vaihtelevia määriä kvartsia . Osittain rajoittuu 

kvartsin esiintyminen voimakkaasti tektonisoituneihin vyöhykkeisiin, joissa 

se ainakin osittain on sekundääristä . Näissä on amfiboli huomattavassa 

määrin biotiittiutunutta ja kloriittiutunutta . Saarijärven ja Kivijärven 

välisellä vyöhykkeellä lienee kvartsi, samoinkuin biotiittikin, peräisin tuffiaineksen 

kanssa samanaikaisesti kerrostuneesta rapautumismateriaalista . 

Juuri täällä tavataan myös ohuita fylliittikerrostumia, jotka todistavat 

rapautumismateriaalin sedimentoitumisesta alueella . Alumiinirikkaan rapautumisaineksen 

kerrostumisesta tuffimateriaalin joukkoon osoittanee myös 

Kiantajärven Honkisaaressa esiintyvän liuskemuunnoksen granaattipitoisuus 

. 

LAAVAKIVIA 

Effusiivisia laavakiviä on karttalehden alueella tavattu vain Kiannan- 

Saarijärven muodostumassa ja sen vähäisessä itäisessä rinnakkaisjaksossa 

Härkövaaralla . Lukuunottamatta eräitä tyynylaavarakenteisia muunnoksia, 

ovat nämä kivet yleensä vaikeasti erotettavissa muista alueen vulkaniiteista 

ilman mikroskooppista tarkastelua . 

Puheena olevien laavakivien pääosalle on luonteenomaista pienirakeinen 

perusmassa, jossa nähdään plagioklaasija sarvivälkehajarakeita sekä manteleita 

. Perusmassan päämineraaleina esiintyy plagioklaasia ja sarvivälkettä, 

joiden keskinäisissä paljoussuhteissa saattaa esiintyä vaihteluja . 

Raekoko on säännötöntä vaihdellen samassakin näytteessä välillä 

0.03-0 .5 mm . Hajarakeet ovat tavallisimmin tasaveroisesti plagioklaasia 

ja sarvivälkettä . Niiden raekoko alkaa perusmassan maksimiraekoosta 

0 .5 mm ja voi kohota aina 2 .o mm :iin asti . Eräissä paikallisissa muunnoksissa 

voivat sarvivälkehajarakeet olla joko pääasiassa tai yksinomaan vallitsevia. 

Hajarakeista ja suuremmista perusmassan rakeista mitattu plagio- 

klaasin kokoomus on keskimäärin An35_40 . 

Kun primäärinen kvartsi näyttää 

puuttuvan kokonaan, vastaa po . laavojen kokoomus hapanta andesiittia . 

Mantelien koko vaihtelee samoissa dimensioissa kuin hajarakeidenkin . 

Kooltaan pienimmät näyttävät olevan yksinomaan kvartsitäytteisiä . Vähän 

9 3848-58

suuremmissa on keskus kalsiittia, joskus epidoottia . Suurempien manteleiden 

ulkoreunalla on tavallisesti epidoottikehä, jota seuraa määrältään 

vallitseva kvartsi, keskuksen ollessa kalsiittia (Kuva 39) . 

Näitten edellä kuvattujen yleisten piirteiden puitteissa ja ohella esiintyy 

laavakivissä paikallisia eroavaisuuksia. Niinpä esim . Saarijärven liuskemuodostuman 

pohjoisen haarautuman kärjessä Timpin eteläpuolella koko 

kivi on voimakkaasti tektonisoitunutta . Sarvivälkehajarakeet ovat hajonneet 

pitkänomaisiksi sälekimpuiksi . Plagioklaasihajarakeet ovat kestäneet 

paremmin liikuntoja ja ovat pääasiassa vain pyörineet, mutta samalla 

voimakkaasti epicloottiutuneet ja niihin on kasvanut rikkaruohomaisia 

amfibolisälöjä . Myös perusmassan runsas amfiboli esiintyy pääasiassa sädekivimäisinä 

sälöinä . Malmia esiintyy täällä tavallista runsaammin n . 0 .2 mm 

läpimittaisina rakeina, joiden ympärillä nähdään leveitä leukokseenikehiä . 

Kiannanniemen kylässä Vännin talon luona ovat mantelit pääasiassa 

kvartsia . Poikkeuksellisesti tavataan niiden keskustassa kuitenkin epidoottia 

. Vähäisinä sekundääristen liikuntojen merkkeinä nähdään suurempien 

manteleiden kvartsissa granuloitumista . 

Kuivikkoselän NE-puolella sijaitsevassa Kalliolammen laavapatjassa 

ovat pienet mantelit useimmiten muodostuneet pelkästä epidootista ja 

perusmassan plagioklaasi on myös hyvin voimakkaasti epidoottiutunutta . 

Isommat mantelit ovat edellä selostetunlaisia epidoottireunaisia kvartsi- 

Kuva 39. Mantelikivilaavaa . 20 x, Nic. + . Suomussalmi, 

Härkövaara.

Kuva 40. Tyynylaavarakennetta. Suomussalmi, Saarijärven E-puoli . 

manteleita, joiden keskus on kalsiittia. Kivessä on mikroskoopissa nähtävissä 

selvää liusketturnista ja siinä on runsaasti konformeja, n . 0 .1 mm 

levyisiä sekundäärisiä kvartsisuonia . 

Saarijärvenkylän laavoissa on myös havaittavissa selviä sekundääristen 

liikuntojen jälkiä . Niinpä siellä mantelien kvartsi'on aina granuloitunutta 

ja itse mantelit ovat deformoituneet ellipsoideiksi . Myös niiden niin perusmassan 

kuin hajarakeidenkin amfiboli on sädekivimäiseksi liuskettunutta . 

Hajarakeissa nähdään lisäksi amfibolin huomattavaa biotiittiutumista . Myös 

malmirakeet ovat liikunnoissa hajonneet pitkänomaisiksi kasaumiksi . 

Erittäin selvää tyynylaavarakennetta on näissä vulkaniiteissa tavattu 

Saarijärven itäpäässä (Kuva 40), sen S-osan saarissa sekä Ruhtinaansalmen 

Härkövaaralla . Saarijärven saarien rantakallioissa on tyynyjen 

muodoista selvästi tulkittavissa läntinen pohjansuunta . 

Laavakivien yhteydessä tavataan myös sellaisia muunnoksia, joissa 

mantelit puuttuvat lähes kokonaan ja joissa hajarakeina esiintyy vain 

plagioklaasia . Näissä kivissä on spiliittiytyminen erittäin yleistä . Plagioklaasi 

on albiittia (An 5_8). Siinä on myös runsaasti epidoottia sekä itse-

näisinä rakeina että saussuriittina . Kiven sarvivälke on huomattavalta 

osalta biotiittiutunutta . Kun tästäkin prosessista on vapautunut epidootin 

muodostumiseen tarvittavaa kalsiumia, ei alkuperäisen plagioklaasin ole 

tarvinnut olla kovin An-pitoista . Kun kivessä lisäksi on melkoisesti myös 

primääristä kvartsia, voitaneen sen kokonaiskokoomus arvioida muita 

laavakiviä happamemmaksi, intermediääriseksi tai suorastaan dasiittiseksi . 

VIHREÄKIVIÄ 

Kiannan-Saarijärven alueella tavataan vulkaniittien yhteydessä myös 

vihreäkiveä, jota parhaiten on nähtävissä Saarijärven SW-puolella Juntusrantaan 

johtavan maantien leikkauksissa sekä Saarijärven S-osan saarissa . 

Kivi on väriltään harmaanvihreätä ja homogenista . N. 1-2 mm :n 

pituiset aktinoliittisälöt antavat sille megaskooppisestikin havaittavan 

ofiittismaisen asun (Kuva 41) . Kivi on täysin massiivista . Siellä täällä 

siinä on kuitenkin leveydeltään muutamista desimetreistä jopa useampiin 

metreihin vaihtelevia ruhjoutuneita vyöhykkeitä, joissa läpi kiven ulottuvan 

rakoilun ohella tavataan linssimäisiä . kalsiitilla täyttyneitä avautumia 

(Kuva, 42) . Kalsiittilinssin ja vihreäkiven rajoilla esiintyy melkein 

Kuva 41 . Vihreäkiveä ofiittisine aktinoliittisälöineen . 10 x, 

Nie . + . Suomussalmi, Saarijärven S-puoli . Valok . E . Halme.

Luva 42 . Vihreäkiven kalsiittitäytteisiä ulimppumaisia» 

rakoavaumia . Suomussalmi, saari Saarijärven S-osassa . 

poikkeuksetta n . 1/2 cm :n levyinen poikkikuituisesta kloriitista muodostunut 

reaktiosauma . 

Kiven mineraalikokoomuksen muodostavat lähes tasaveroisesti esiintyvät 

aktinoliitit ja kloriitti . Lisäksi siinä on runsaasti epidoottia, korkeintaan 

1-2 % albiittia ja vähän malmia . 

Taulukko IX . Vihreäkiven kemiallinen kokoomus . Suomussalmi, Saarijärven 

alue, Lamminaho . Analysoinut Pentti Ojanperä . 

Si0 2 

Ti02 

A1 203 

Fe2O3 

FeO 

MnO 

MgO 

CaO 

Na 20 

K 20 

P 205 

11 20+ 

11,0 - 

Summal 

Paino-% Kationi-% Molekyylinormi 

46.04 

2.03 

5.87 

1 .75 

11 .93 

0.27 

16.61 

10.78 

0.16 

0.15 

0.24 

4.39 

0.02 

100.24 

44 .6 

1 .5 

6 .7 

1 .3 

9.7 

0 .2 

24 .1 

11 .2 

0 .3 

0 .2 

0 .2 

100 .0 

Or = 1 .0 

Ab = 1 .5 

An = 15.5 

Hy = 37 .o 

Di = 31 .2 

01 = 8.3 

Mt = 2 .o 

11 = 3.o 

Ap = O.s 

l 100.0

Lukuunottamatta pientä raekokoa, ei kivessä ole mikroskooppisestikaan 

havaittavissa syntyperään viittaavia reliktirakenteita . Mineraalikokoomuksensa 

ja kemisminsä perusteella (Anal . taulukossa IX) se on rinnastettavissa 

Mikkolan (1941) kuvaamiin Sodankylän j a Pelkosenniemen synnyltään 

vulkaanisiin amfiboli-kloriittikiviin . 

URALIITTIPORFYRIITTEJÄ 

Karttalehtialueen suurimmat yhtenäiset uraliittiporfyriittiesiintymät 

tavataan nekin Kiannan-Saarijärven muodostumassa . Paukuttajajärven 

ja Nurmelan talon välisen, Kivijärven E-puolisen ja Salosta Keträn kautta 

etelään ulottuvien kartalle merkittyjen muodostumien lisäksi on uraliittiporfyriittejä 

aivan vähäisinä osueina muuallakin Vuokkijärven-Kiannan- 

Saarijärven pintakivijaksossa, mm. Kiannanniemen kylässä Männikön talon 

W-puolella, Kiantajärven Honkisaaren SE-puolella olevalla karilla ja 

Suomussalmen kirkonkylässä Kiantajärven E-rannalla Sormulasta N . 

Paitsi edellämainittuja, on uraliittiporfyriittejä tavattu erillisinä esiintyminä 

graniittigneissimuodostumassa Suomussalmen pitäjän Vuokin kylässä 

Kylmäjärven E-puolella ja Pesiön kylän Pienen Pesiöjärven E-rannalla sekä 

Kuusamon pitäjän Lämsän kylässä Peninkiluoman ja Peuravaaran välillä . 

Yhteisenä piirteenä alueen kaikilla uraliittiporfyriiteillä on pienirakeinen 

perusmassa ja siinä uraliittihajarakeita, joiden koko vaihtelee rajoissa 

Kuva 43. Uraliittiporfyriitti . 10 x, Nic. + . Suomussalmi, 

Saarijärven SW-puoli .

1 x 0 .5 - 4 X 6 mm . Rakeet ovat tavallisesti enemmän tai vähemmän 

pyöristyneitä, paikoin myös liikunnoissa pyörineitä (Kuva 43) . 

Eräissä tapauksissa näyttää sarvivälke kokonaan uudestikiteytyneen . 

Tämä näkyy selvästi mm . Vuokin Kylmäjärven muodostumassa, missä 

sarvivälkerakeiden sisällä nähdään saman mineraalin idiomorfisia kiteitä . 

Perusmassan keskimääräinen raekoko on 0 .02 mm . Sen päämineraaleina 

esiintyvät sarvivälke ja plagioklaasi sekä lisäaineksina malmi ja apatiitti 

. Usein esiintyvinä muuttumistuloksina nähdään biotiittia, epidoottia, 

kloriittia ja ilmeniittiä (leukokseenia) sekä satunnaisesti titaniittia ja apatiittia 

. Joskus siinä on lisäksi vaihtelevia määriä kvartsia, joka kuitenkin 

yleensä on sekundääristä . Perusmassa on aina granoblastista ja usein 

voimakkaasti tektonisoitunutta . Päätellen mineraaliseurueesta ja plagioklaasin 

kokoomuksesta näyttää uraliittiporfyriittien kokonaiskokoomus, 

huolimatta plagioklaasin ja sarvivälkkeen keskinäisten paljoussuhteiden 

vaihtelusta, pysyttelevän melko vakiollisesti basalttisena . 

AMFIBOLIITTEJA 

Karttalehtialueella tavattavat amfiboliitit ovat pääosaltaan sijoittuneet 

Vuokkijärven ja Kiannan-Saarijärven muodostumien yhteyteen ja niiden 

väliselle kulminatioalueelle . Pienempiä esiintymiä tavataan myös Kytömäen 

ja Kostonjärven karjalaisten kivilajien yhteydessä tai läheisyydessä . 

Lisäksi on eri puolilla graniittigneissimuodostumaa erillisiä amfiboliittilinssejä 

. Amfiboliitit on merkitty kivilajikartalle tummanvihreällä värillä . 

Yleensä ne on helppo eroittaa graniittigneissimuodostuman sarvivälkegneissistä 

jo kentällä, koska ne eivät ole näitten tapaan breksioituneet, 

migmatiittiutuneet ja suonigneissiytyneet . Myös kataklastisten rakenteiden 

puuttuminen erottaa ne pre-karjalaisista liuskeista . 

Vallitsevan tyypin mineraaliaineksen muodostavat amfiboli ja plagioklaasi 

sekä aksessoriset epidootti, malmi ja titaniitti . Sarvivälkkeen muuttumistuloksena 

nähdään joskus vähän biotiittia ja joissakin liikkuneemmissa 

vyöhykkeissä sekundääristä kvartsia . 

Amfiboli on vahvasti pleokroista ja esiintyy pääasiassa sellaisina sälöinä, 

joissa 110-pinta on hyvin kehittynyt . Plagioklaasin kokoomus pysyttelee 

rajoissa An40_65 . Siinä ovat inversivyöhykkeiset rakeet yleisiä . Amfiboliittien 

mineraalit ovat kirkkaita, ikäänkuin »pestyjä» (Kuva 44) . Tämä 

sekä plagioklaasin inversivyöhykkeisyys viittaa täydelliseen uudestikiteytymiseen 

. 

Näyttää hyvin todennäköiseltä, että nämä amfiboliitit ovat geneettisesti 

yhteydessä edellä kuvattuihin vulkaniitteihin . Ne edustanevat vain saman 

materiaalin syvempiin horisontteihin lokalisoituneita tuotteita . Tähän viittaavat 

seuraavat tosiasiat :

Kuva 44 . Uudestikiteytynyt karjalainen amfiboliitti. 15 x, 

Nic . + . Suomussalmi, Kuoliojärvi . 

- amfiboliitit sijaitsevat pääasiallisesti liuskevyöhykkeiden reunoilla, 

jatkeilla tai kulminatioalueilla . 

- amfiboliiteissa tavataan paikoitellen vulkaniittien kaltaisia osueita 

ja vulkaniiteissa vuorostaan amfiboliittisia muunnoksia . 

- Kiannanniemellä vaihettuvat vulkaniitit muutamien kymmenien 

metrien matkalla ilman jyrkkää rajaa amfiboliitiksi . Värieron perusteella 

Taulukko X . Karjalaisen am/iboliitin kemiallinen kokoomus . Suomussalmi, 

Pyyvaara, Hiisijärven E-ranta . Analysoinut H . B . Wiik . 


Si0 2 46 .77 44 .9 

Ti0 2 1 .33 1 .0 

A1 203 10 .24 11 .6 

Fe203 1 .55 1 .1 

FeO 9 .98 8.0 Q = 2 .7 

Mn0 0 .28 0 .3 Or = 3 .o 

MgO 12 .14 17.5 Ab = 11 .5 

CaO 12 .40 12.7 An = 21 .7 

Na 20 1 .24 2.3 Di = 33 .6 

K 20 0 .50 0.6 01 = 23 .9 

H 20 3 .19 Mt = 1 .6 

11 20- 0 .02 - 11 = 2 .o 

Summa 99.64 I 100.0 100 .0

on tämä asteettainen fasieksen nousu havaittavissa megaskooppisestikin 

. 

Edellä mainitulla vaihettumisrajalla on 4-6 m leveä vahvasti ruosteinen 

vyöhyke . Kiisut ovat siinä niin rapautuneet, että niiden laatu ei 

ole todettavissa . Niiden määrä ei liioin viittaa ekonomisiin mahdollisuuksiin 

. Sensijaan on mielenkiintoista todeta kiisupirotteen asettuneen juuri 

fasiesraj alle . 

KARJALAISET SYVÄKIVET 

Karjalaiseen ikäryhmään kuuluvia infrakrustisia kiviä esiintyy karttalehden 

alueella suhteellisen vähän . Paria poikkeusta lukuunottamatta sijaitsevat 

ultraemäksiset syväkivet ofioliittimaisina linsseinä ja pahkuina karjalaisissa 

muodostumissa . Kaikki tämän ryhmän gabrot ja dioriitit esiintyvät 

graniittigneissimuodostumassa samoinkuin osa granodioriittisistakin kivistä . 

Osa viimemainituista sensijaan tavataan karjalaisten muodostumien yhteydessä 

näitä lävistelevinä ja breksioivina intriisiiveina . Karjalaisia mikrokliinigraniitteja 

tavataan eri puolilla karttalehden aluetta sekä itsenäisinä 

massiiveina että migmatisoivina suonina . 

ULTRAEMÄKSISIÄ SYVÄKIVIÅ 

Alueella esiintyy karjalaisen ikäryhmän ultraemäksisiä kiviä verrattain 

runsaasti muiden karjalaisten kivien määrään verrattuna . Kokoomukseltaan 

ne edustavat peridotiitteja, serpentiniittejä ja talkki-magnesiittikiviä . 

Kivilajikartalle ne on merkitty oliivinvihreällä värillä . Lukuisimpina näitä 

kivilajeja tavataan pienehköinä ofioliittimaisina muodostumina Kiannan- 

Saarijärven muodostumassa sekä Kiantajärven N-osan ja Vuokkijärven 

välisellä kulminatioalueella . Vähäinen linssi on tavattu myös Kostonjärven 

W-rannalla sikäläisten liuskeitten yhteydessä . Itsenäisinä intrusiiveina graniittigneissimuodostumassa 

on näitä kiviä karttalehden NW-osassa Kostonjärven 

S-puolella Tervajärven rannalla sekä alueen suurimpana ultrabasiittimuodostumana 

alueen NE-osassa Näränkävaaran ympäristössä Iso- 

Kerojärven ja valtakunnanrajan välillä . 

10 

PERID OTIITTEJA 

Oliviiniperidotiitteja on karttalehden alueella tavattu Suomussalmen 

kirkon N-puolella Isolahden suulla, n . 12 km kirkolta E Kotvalassa sekä 

Näränkävaaran muodostumassa karttalehden NE-osassa . 

I s o 1 a h d e n peridotiitti on ruosteenruskeata ja vahvasti rakoillutta . 

Siinä on erotettavissa sekä porfyyristä että tasarakeista muunnosta, jotka 

ovat intiimisti sekaantuneet toisiinsa . Lukuunottamatta vaihtelevasti liuskettuneita 

reunaosia on kivi täysin massiivista . 

73

Porfyyrisen muunnoksen mineraalikokoomuksen muodostavat paljousjärjestyksessä 

oliviini, pyrokseni, amfiboli ja spinelli . Lisäksi siinä tavataan 

muuttumistuloksina serpentiiniä, kloriittia, biotiittia ja kalsiittia . 

Oliviini esiintyy mustassa, pienirakeisessa (> 1 mm) perusmassassa 

n . 1/2-1 1/2 cm :n etäisyydellä toisistaan sijaitsevina, keskimäärin 4 mm :n 

läpimittaisina rakeina . Oliviini on forsteriittirikasta (2Vy = 88) ja sen 

reunoilla nähdään runsasta serpentiiniytymistä . Liuskeisissa reunaosissa 

on kiven perusmassa vaaleampaa ja hajarakeet amfibolia . 

N . 0 .5 mm :n pituiset amfibolisälöt ovat väritöntä tremoliittia . 

Pyrokseni esiintyy reunoiltaan rikkonaisina 1-3 mm :n suuruisina 

rakeina, joissa on näkyvissä karakteristiset lohkoraot ja hyperstenille 

ominainen pleokroismi . Akselikulman perusteella (2Vy = 74-80) se sisältää 

n . 28 % FeSiO3-komponenttia . 

Isotrooppista, vihertävää spinelliä esiintyy kautta kiven 0 .2-0 .5 mm :n 

suuruisina vierasmuotoisina rakeina, usein myös sulkeumina oliviinissa ja 

pyroksenissa . 

Tasarakeisessa muunnoksessa on sama mineraaliseurue kuin porfyyrisessä, 

keskinäisissä paljoussuhteissa sensijaan on erilaisuutta (I-pöytäanal . 1, 

Taul . XI) . 

K o t v a 1 a n peridotiitti muistuttaa suuresti edellä kuvattua . Täällä 

on kuitenkin porfyyrinen muunnos vallitsevana . Hajarakeet ovat forsteriittista 

oliviinia ja ne ovat melkein kiinni toisissaan . Niitä ympäröi sisimpänä 

n . 2 mm :n paksuinen serpentiinikehä, tätä puolestaan kloriitti- ja 

uloimpana vielä tremoliittikehä (Kuva 45) . Vähäisen perusmassan muodostaa 

pienirakeinen kloriitti, amfiboli ja karbonaatti . 

Kuva 45 . Peridotiitin oliviinirae, jota konsentrisesti ympäröivät serpentiini-, 

kloriitti- ja tremoliittikehät . 20 x, Nic . -i- . Suomussalmi, Kotvala.

Taulukko XI . Karjalaisten peridotiittien mineraalikokoomuksia . 


1 . 2 . 3 . 4 . 

Oliviini 8 .2 10 .0 23 .1 3.5 

Serpentiini 20 .5 21 .4 29 .5 - 

Hypersteni 11 .0 - 26 .2 93 .0 

Sarvivälke 56 .5 41 .4 - - 

Spinelli 3 .5 - - - 

Biotiitti 

0 .3 

0.2 - - 

Kloriitti 

21 .7 19 .9 - 

Opaakki - 5 .3 1 .3 3 .5 

Summa 100.0 100.o 100.o 100 .0 

1 . Suomussalmi, Kiantajärvi, Isolahti . 

2 . Suomussalmi, Kotvala . 

3. Kuusamo, Näränkävaara . 

4 . Kuusamo, Näränkävaara . 

Tasarakeisessa muunnoksessa, jonka raekoko on 1 mm :n suuruusluokkaa, 

on kalsiittia lukuunottamatta sama mineraaliseurue kuin porfyyrisessä 

(I-pöytäanalyysi 2, Taul . XI ja kem . anal . Taul . XII) . 

N ä r ä n k ä v a a r a n alueellisesti laaja, mutta varsin puutteellisesti 

paljastunut muodostuma edustaa sekin suurelta osalta oliviiniperidotiittista 

kokoomusta . 

Hoikkajärven W- ja NW-puolella kivi on muodostunut melkein yksinomaan 

oliviinista, joka kuitenkin on huomattavassa määrin serpentiiniytynyttä 

. Lisäaineksena on aina jonkunverran hypersteniä, Hoikkajärven 

W-pään kallioissa melko runsaastikin . Näränkävaaran huipulta NNW, 

Kaartojärven W-puolella on kivessä lähes tasavaroisesti oliviinia ja hyper- 

Taulukko XII . Oliviiniperidotiitin kemiallinen kokoomus . 

Kotvala . Analysoinut H . B . Wiik . 

Suomussalmi, 


Si0 2 40.06 37 .0 

Ti0 2 1 .00 0.7 

A1 2O3 7.68 8 .4 

Fe203 2 .36 1 .6 

FeO 8 .75 6.s Le = 0 .4 

MnO 0 .20 0.2 Ne = 1 .s 

MgO 25 .98 36.0 An = 11 .0 

CaO 5 .43 5.4 C = 3 .3 

Na 20 0 .34 0 .6 Hy = 44 .2 

K 20 0 .07 0 .1 01 = 29 .1 

H 20+ 5 .84 - Mt = 2 .4 

11 20 0 .09 - H = 1 .4 

C0 2 2 .58 3 .2 C0 = 6 .4 

Summa 100.38 100 .0 I 100.0

steniä, minkä lisäksi siinä on runsaasti sekundääristä serpentiiniä (I-pöytäanal 

. 3, Taul . XI) . Massiivin pohjoisimmat paljastumat tällä kohdalla ovat 

monomineraalista serpentiniittiä, jossa on hyvin tunnettavia oliviinipseudomorfoosej 

a . 

Näränkävaaran huipun ja Suojärven välisellä alueella vallitsevat yksinomaan 

hypersteniitit, joissa tavataan lisäaineksena pieniä, osittain serpentiiniytyneitä 

oliviinirakeita (Anal . 4, Taul . XI) . 

Korpijärven kalliot ovat serpentiniittejä, joissa on paikoin nähtävissä 

heikkoa magneettikiisupirotetta . 

Näränkävaaran muodostuman läntinen pää on kokonaisuudessaan vahvasti 

myloniittiutunut ja vastaa nykyiseltä kokoomukseltaan lähinnä 

kloriittiliusketta . Myös Hoikkajärven kohdalla kulkee massiivin poikitse 

lukuisia N 15 W-suuntaisia myloniittiutuneita vyöhykkeitä, joiden leveydet 

vaihtelevat muutamasta cm :stä useihin metreihin . Näissä on kivi muuttunut 

sädekivi- tai kloriittiliuskeeksi, minkä ohella niissä paikoitellen nähdään 

myös asbestimaista kuituuntumista . 

SERPENTINIITTEJÄ 

Lukuunottamatta edellämainittuja Näränkävaaran serpentiniittiosueita 

tavataan po . kiveä myös Kiannan-Saarijärven alueella ja tämän itäisessä 

rinnakkaismuodostumassa Härkövaaralla pieninä ofioliittimaisina massiiveina 

. 

Kuva 46. Serpentiniitti . 10 x, Nic . + . Suomussalmi, 

Saarijärvestä WSW . Valok . E . Halme .

Kuva 47 . Oliviinipseudomorfooseja serpentiniitissä . 

20 x, Nic . -j- . Suomussalmi, Saarijärvestä SW . 

Kaikissa serpentiniittimuunnoksissa on vallitsevana mineraalina serpentiini 

. Tavallisimpia ovat monomineraaliset, homogeeniset ja massiiviset 

pienirakeiset (0 .1 mm) kivet, joille usein ovat ominaisia ohuet poikkikuituiset 

suonet ja sferoidiset kuitukimput (Kuva 46) . Usein on näissä 

vielä nähtävissä malmirakeiden rajoittamia, n . 3 mm :n läpimittaisia oliviinipseudomorfooseja 

(Kuva 47) . 

Monissa serpentiniittimuunnoksissa tavataan määrältään vaihtelevaa 

karbonaattipitoisuutta, joka saattaa kohota jopa 25 % :iin. Myös ohuet 

karbonaattirakosuonet ovat yleisiä . Karbonaatti on magnesiittia. Kun 

kiveen samalla alkaa ilmaantua talkkia, kloriittia ja tremoliittia, näyttää 

aivan ilmeiseltä, että kysymyksessä on muuttumisvaihe serpentiniitistä 

vuolukiveen . 

Rytyksen serpentiniittikalhoissa Saarijärven N-pään W-puolella on 

tavattu jopa 20-30 cm :n paksuisia poikkikuituisia raontäytteitä, joiden 

aineksena on dolomiittia, magnetiittia ja hauraskuituista krysotiiliasbestia . 

TALKKI-MAGNESIITTIKIVIA 

Kiannan-Saarijärven alueella esiintyy serpentiniittien läheisyydessä 

lukuisia talkki-magnesiittikivilinssejä . Niitä on kartoitustyön yhteydessä 

tavattu Saarijärven W-rannalla Alatalon W- ja SW-puolilla, Kivijärvestä 

n . 2 .5 km E melkein välittömästi Juntusrantaan vievän tien N-puolella

Kuva 48. Vuolokivilouhos . Suomussalmi, Ruhtinaansalmi, Kivijärvestä E. 

(Kartalle on tie merkitty liiaksi pohjoiseen, todellisuudessa se kulkee Kivijärven 

S-puolitse), Kuivikkoselän SW-rannalla ja Kiannanniemellä Männikön 

talosta W sijaitsevan lahdekkeen rannassa . Kaikkia näitä esiintymiä 

on vähäisessä määrässä käytetty paikalliseen tarpeeseen uuni- ja arina- 

Kuva 49 . Sotia seuranneena jälleenrakennuskautena käytettiin Saarijärven 

vuolukiveä kenttäsirkkelillä tiilenmuotoiseksi sahattuna tulenkestävien tiilien 

asemesta.

Taulukko XIII. Vuolukiven 

kemiallinen kokoomus ja analyysistä laskettu 

mineraalikokoomus paino prosenteissa . Suomussalmi, Saarijärvi . 

H. B . Wiikin mukaan (Wiik, 1953) . 

Si02 

CO 2 

Ti02 

A1203 

Fe 203 

FeO 

MnO 

MgO 

CaO 

Na 20 

K20 

P 205 

H 20+ 

H 20- 

Cr203 

NiO 

Summa 

Paino- % Laskettu moodi 

29 .24 

19 .92 

0 .14 

2 .47 

6 .53 

3 .38 

0 .14 

34 .48 

0 .19 

0 .13 

0 .00 

3 .50 

0 .02 

0 .31 

0 .19 

100 .64 

Talkki 

Kalsiitti 

Dolomiitti 

Magnesiitti 

Kloriitti 

Magnetiitti 

Kromiitti 

kiviksi, Kivijärven E-puoleista muodostumaa laajemmassakin mitassa varsinkin 

sodan hävitystä seuranneena jälleenrakennuskautena (Kuvat 48 

ja 49) . 

7, 

Kuva 50 . Vuolukivi . 10 x, Nic . -i- . Suomussalmi, Ruhtinaansalmi, 

Kivijärvestä E . 

44 .0 

0 .0 

0.0 

39 .0 

8 .o 

7 .5 

0 .4 

98.9

80 

Kaikissa esiintymispaikoissaan on vuolukivi hyvin samanlaatuista . Päämineraaleina 

on magnesiittia ja talkkia, lisänä kloriittia, magnetiittia ja 

kromiittia (Anal . Taul . XIII) . Lisäksi ovat tälle kivelle ominaisia lähes 

pallomaiset, 5-25 cm :n läpimittaiset, harvakseltaan tavattavat kvartsierkaumat 

. 

Magnesiitti esiintyy tavallisesti 1-2, joskus jopa 4 mm :n suuruisina 

rakeina, talkki pieninä suomuina tai suomukasaumina (Kuva 50) . Taitekertoimensa 

(cu = 1,700) perusteella sisältää magnesiitti 7 mol . % FeCO 3 :a. 

Malmirakeet, kooltaan keskimäärin 0 .25 mm, ovat jakaantuneet tasaisesti 

kautta kiven . Kloriitti näyttää esiintyvän yhtenäisinä juonteina talkissa, 

monasti myös malmirakeitten välittömässä läheisyydessä . 

Usein on vuolukivi jonkunverran tektonisoitunutta, jolloin kiillemäiset 

mineraalit ovat orientoituneet ja xnagnesiitissa nähdään granuloitumista . 

Näissä muunnoksissa nähdään lisäksi ohuita kvartsisuonia . 

GABROJA JA DIORIITTEJA 

Koko karttalehden alueella on karjalaiseen ikäryhmään kuuluvia gabroja 

ja dioriitteja tavattu vain viidessä paikassa . Muodostumat ovat kooltaan 

pieniä ja ne sijaitsevat kaikki graniittigneissimuodostumassa . Ne ovat 

helposti jo kentällä erotettavissa geneettisesti graniittigneissimuodostumaan 

kuuluvista vastaavista pre-karjalaisista kivistä massiivisen rakenteensa, 

migmatiittiutumattomuutensa ja graniittiutumattomuutensa perusteella . 

Nämä gabrot ja dioriitit on merkitty kivilajikartalle tummanruskealla 

värillä j a niitä on tavattu seuraavissa paikoissa : 

- aivan karttalehden N-reunalla Tienhaaran talon eteläpuolella, 

- lähellä karttalehden W-reunaa Jokijärven korkeudella Iijokivarressa 

paikallisena rakkana, 

- Kiantajärven N-pään korkeudella Hyrynsalmen-Taivalkosken rautatien 

varressa Lipon aseman E-puolella kahtena lähekkäisenä intrusiivina, 

- karttalehden SW-osassa Pesiön aseman lounaispuolella ja 

- Kiantajärven Saariperän W-rannalla . 

T i e n h a a r a n j a L i p o n gabrot ovat keskenään hyvin samankaltaisia 

. Päämineraaleina niissä on vihreä sarvivälke ja plagioklaasi, 

joista edellistä on n . 3 kertaa enemmän kuin jälkimmäistä (I-pöytäanal . 1, 

Taul . XIV) . Lisäaineksina tavataan kalsiittia ja malmia. Sarvivälke esiintyy 

2-3 mm :n suuruisina ehjinä rakeina, joissa on pieniä plagioklaasija 

kalsiittisulkeumia. Rakeitten reunoilla nähdään vähäistä biotiittiutumista . 

Plagioklaasi muodostuu n . 1 mm pituisista, usein vyöhykerakenteisista 

sälöistä, jotka keskikokoomukseltaan ovat hapanta andesiinia (An 35 ) . Kalsiittia 

tavataan, paitsi sulkeumina sarvivälkkeessä, myös pieninä rakeina

päämineraalien väleissä . Malmi esiintyy melkein yksinomaan sarvivälkkeen 

yhteydessä . 

P e s i ö n dioriitti eroaa edellisistä lähinnä ofiittisemman rakenteensa ja 

päämineraalien erilaisten keskinäisten paljoussuhteiden perusteella . Plagioklaasia 

on yli 2 kertaa enemmän kuin sarvivälkettä (1-pöytäanal . 2, Taul . 

XIV) . Sen sälöt ovat jopa 3-4 mm :n pituisia, kokoomuksen pysytellessä 

yleensä andesiinin ja oligokiaasin rajalla (An 30 ) . Amfiboli on tavallista 

vihreää sarvivälkettä kuten edellä . Keskimäärin 2 mm :n läpimittaiset 

rakeet ovat reunoiltaan jonkunverran biotiittiutuneet ja kloriittiutuneet . 

Lisäksi nähdään kivessä itsenäisiä, n . 1-2 mm :n pituisia biotiittisuomuja . 

Aksessorisina aineksina tavataan kvartsia, apatiittia, titaniittia, malmia ja 

zirkonia. Näistä apatiitti esiintyy kautta kiven pieninä omamuotoisina 

kiteinä . Titaniittia nähdään pääasiassa sarvivälkkeen yhteydessä ja zirkoni 

on todettavissa vain biotiitin pleokroisista kehistä . 

K i a n n a n n i e m e n S a a r i p e r ä n gabro poikkeaa selvästi edellisistä 

sekä päämineraalien keskinäisten paljoussuhteiden että emäksisemmän 

plagioklaasinsa perusteella (1-pöytäanal. 3, Taul . XIV) . Lisäksi siinä on 

siellä täällä harvakseltaan megaskooppisestikin näkyviä, halkaisijaltaan 

jopa 1 cm :iä lähenteleviä epidoottirakeita . Plagioklaasi on voimakkaasti 

vyöhykerakenteista . Keskusosien kokoomus on An 50 _ 58 , reunojen taas 

An33_48 . Joukossa on jonkunverran myös vyöhykkeettömiä rakeita, joiden 

kokoomus pysyttelee rajoissa An3o_35 . Pitkänomaiset, 1-3 mm mittaiset 

plagioklaasisälöt antavat kivelle ofiittisen asun . 

I i j o k i v a r r e n gabro, joka esiintyy suurina, särmikkäinä ja ilmeisestikin 

paikallisina lohkareina, eroaa muista lähinnä pyroksenipitoisuutensa 

ansiosta . Kiven päämineraalit ovat paljousjärjestyksessä sarvivälke, 

diopsidi ja plagioklaasi . Lisäksi siinä on jonkunverran hypersteniä ja 

vähäisiä määriä malmia, biotiittia ja apatiittia . Sarvivälke on voimakkaasti 

pleokroista . Monokliininen pyrokseni kuuluu diopsidi-hedenbergiitti- 

11 

Taulukko XIV . Karjalaisten gabro-dioriittisarjan kivien mineraalikokoomuksia 

. Määrätty I-pöydällä . 

1 . 

2 . 

3 . 

Kvartsi 

Plagioklaasi 

Sarvivälke 

Aksessorit 

Summa 1 

1 . 2 . 3 . 

- 

24.0 (An34) 

74.0 

2.0 

100.0 

Gabro, Suomussalmi, Lippo . 

Dioriitti, Suomussalmi, Pesiö. 

Gabro, Suomussalmi, Kiannanniemi . 

3848-58 

3.o 

64.0 (An31) 

25.0 

8.0 

100 .0 I 

1.5 

37 .0 (An ls) 

58.5 

3.0 

100 .0

sarjaan (c/\y = 43) . Plagioklaasi on andesiinia (An 40 ) ja siinä on näkyvissä 

vyöhykerakennetta . Rombinen pyrokseni on optisen negatiivisuutensa, 

suoran sammumisensa ja tunnusomaisen pleokroisminsa perusteella 

hypersteniä. Keskimääräinen raekoko on 1 mm . Rakenteeltaan on kivi 

massiivinen ja granoblastinen . 

KVARTSI- JA GRANODIORIITTEJA 

Karjalaiseen ikäryhmään kuuluvia kvartsi- ja granodioriitteja on karttalehden 

alueella tavattu Kiannan-Saarijärven ja Kostonjärven muodostumien 

yhteydessä sekä erillisinä intrusiiveina graniittigneissimuodostumassa 

karttalehden N-reunan W-osassa Soilujärven itäpäässä, alueen NE-osassa 

Lämsän kylän seuduilla kolmena erillisenä linssinä sekä karttalehtialueen 

S-osassa Suomussalmen kirkolta n . 16 km E Kokkojärven pohjoispuolella . 

Nämä kvartsi- ja granodioriitit ovat ulkonäkönsä perusteella jo kentällä 

helposti erotettavissa vastaavista pre-karjalaisista kivilajeista . Migmatiittiutumisilmiöt 

puuttuvat näistä kokonaan . Rakenne on yleensä pilsteinen 

(Kuva 51) . Vain kontakteissa liuskeita vastaan esiintyy voimakkaammin 

suuntautuneita muunnoksia . Näiden kivien nähdään monin paikoin lävistelevän 

ja breksioivan karjalaisia liuskeita . Näinollen niitä voidaan perustellusti 

pitää karjalaisina synorogenisina intrusiiveina . 

Suurimmasta osasta Kostonjärven massiivia ja Soilun muodostumasta 

kokonaisuudessaan puuttuu sarvivälke . Näissä on päämineraalina plagio- 

Kuvå 51 . Karjalainen svnorogeninen granodioriitti . 1 : 1 . 

Suomussalmi, Ruhtinaansalmi, Saarijärvestä SW. 

Valok . E. Halme .

Si0 2 

Ti02 

A12 0 3 

Fe 20 3 

FeO 

MnO 

MgO 

CaO 

Na 20 

K 20 

P201 

C0 2 

H 20+ 

H 20- 

Taulukko X V . Karjalaisen synorogenisen kvartsidioriitin kemiallinen 

kokoomus. Suomussalmi, Saarijärvi . Analysoinut Pentti Ojanperä . 

Summa 1 

Paino-% Kationi-% Molekyylinormi Moodi 

64 .85 

0 .68 

13 .82 

2.12 

3.13 

0 .11 

3 .67 

3 .91 

3 .30 

2 .77 

0 .23 

0 .03 

1 .42 

0 .10 

100.14 I 

61.4 

0.5 

15 .4 

1.5 

2 .4 

0 .1 

5 .2 

4 .o 

6 .o 

3 .3 

0 .1 

0 .1 

- 

- 

100.0 

Q = 

Or = 

Ab = 

An = 

En = 

Fs = 

Wo = 

Mt = 

11 = 

Cc = 

Ap = 

20 .8 

16 .5 

30 .0 

15 .2 

10 .4 

2 .6 

0 .6 

2 .2 

1 .0 

0 .2 

0 .5 

klaasi, mutta ne sisältävät kohtalaisesti myös kvartsia, biotiittia ja mikrokliinia 

. Lisäaineksina tavataan apatiittia, epidoottia, titaniittia ja leukoksenikehäistä 

malmia, satunnaisesti myös kalsiittia . Plagioklaasi on oligoklaasia 

(An2o_25), jossa nähdään sulkeumina epidoottirakeita ja serisiittisuomuja . 

Biotiitti on jonkinverran kloriittiutunutta . 

Kostonjärven N-rannalla on suppealla alalla tavattavissa myös kvartsidioriittisia 

osueita . Näissä on andesiittisen plagioklaasin (An30-35) ohella 

runsaasti sarvivälkettä . Biotiitti sen sijaan puuttuu kokonaan . 

Myös Kiannan-Saarijärven alueen synorogenisten intrusiivien joukossa 

tavataan kvartsidioriittisia muunnoksia . Täällä niissä kuitenkin esiintyy 

huomattavasti enemmän biotiittia kuin sarvivälkettä (Analyysi ja moodi 

taulukossa XV) . Yleisempiä täällä ovat sarvivälke- ja biotiittigranodioriitit . 

Kvartsidioriitin mineraaliaineksen lisäksi on niissä molemmissa mikrokliinia . 

Jälkimmäisestä kuitenkin puuttuu sarvivälke kokonaan . 

Kuivikkoselän S-puolella Paloniemessä sekä sen NE- ja N-puolella 

Myllylammen ja Yläluoman välillä esiintyy grano- ja kvartsidioriitin sekä 

emäksisten vulkaniittien välisissä kontakteissa selväpiirteisiä eruptiivibreksioita. 

Näissä sekä vulkaniitteihin tunkeutuneitten granodioriittijuonien 

välittömässä läheisyydessä nähdään granodioriitin kontaktivaikutuksena 

fasieksen nousua . 

Pyyvaaran muodostuma vastaa mineraaliaineksen ja plagioklaasin kokoomuksen 

(An27 ) perusteella sarvivälkegranodioriittia . 

Lämsänkylän intrusiivit poikkeavat edelläkuvatuista muunnoksista lähinnä 

suuremman raekokonsa (3-4 mm) ansiosta . Plagioklaasi ja kvartsi 

ovat päämineraaleja, mutta niiden ohella esiintyy runsaasti ja keskenään 

100.o 

Plagioklaasi 

Sarvivälke 

Biotiitti 

Kvartsi 

Epidootti 

Aksessorit 

48.s 

8.s 

12 .0 

23.6 

5 .0 

2 .s 

100.0

84 

tasaveroisesti myös sarvivälkettä ja biotiittia . Lisäaineksina esiintyy vähäisiä 

määriä epidoottia ja apatiittia sekä siellä täällä n . 10-15 cm :n etäisyydellä 

toisistaan sijaitsevia 0 .5 em :n suuruusluokkaa olevia mikrokliinihajarakeita 

. 

MIKROKLIINIGRANIITTEJA 

Graniittigneissimuodostuman kuvauksen yhteydessä on jo aikaisemmin 

esitetty, että pre-karjalaisia ja karjalaisia mikrokliinigraniitteja ei kaikissa 

yksityistapauksissa ole voitu eroittaa toisistaan . Tämän vuoksi on kaikki 

po . ryhmän kivet merkitty kivilajikartalle samalla punaisella värillä . 

Useimmat karttalehtialueen suurimmista mikrokliinigraniittiesiintymistä 

on kuitenkin voitu kontakti- ja lävistyssuhteiden, joukko pienempiä taas 

rakenteensa perusteella ajoittaa nyt puheena olevaan karjalaiseen ikäryhmään 

kuuluviksi . 

Kontakti- ja lävistyssuhteiden perusteella iältään karjalaisina pidettäviä 

graniitteja on tavattu seuraavissa paikoissa : 

- alueen NW-osassa Kostonjärven E- ja S-puolella, 

- eri puolilla karttalehden keskiosassa sijaitsevaa Kiannan-Saarijärven 

muodostumaa, 

- karttalehden S-osassa Kuivasjärven, Pesiöjärven ja Kiannanniemen 

välisellä kulminatioalueella, 

- karttalehden S-reunalla Jumalisen-Vuokkijärven alueella ja 

- alueen SW-kulmauksessa Kytömäen kvartsiitin N- ja NE-puolella . 

Tektonisoitumattoman rakenteensa perusteella on po . ikäryhmään kuuluvia 

graniitteja todettu seuraavissa paikoissa : 

- karttalehden S-osan itäreunalla Luolavaaran-Aittojärven alueella, 

- karttalehden SE-osassa Kuhmon tien N-puolella Iso-Äyläjärvestä 

pohjoiseen, 

- alueen S-osassa Vuokkijärven pohjoispuolella Sanginlammella, 

- Suomussalmen kirkolta SE Karhulan tienhaarassa, 

- Suomussalmen kirkolta E Kuivasjärven N-puolella, 

- Suomussalmelta pohjoiseen vievän tien varressa Ala-Kuurtojärven 

SW-puolella, 

- Suomussalmen kirkolta S johtavan tien varressa Sakarajärven 

W-puolella, 

- karttalehden NW-osassa Jokikylästä E Kalajärven pohjoispuolella ja 

- alueen N-osassa Iso-Kerojärven pohjoispuolella . 

Erittäin selväpiirteinen graniittigneissin ja karjalaisen mikrokliinigraniitin 

välinen eruptiivibreksiamainen kontakti on tavattu karttalehden 

etelärajalla, Vuokkijärven S-puolella sijaitsevan graniitin NE-reunalla 

(Kuva 52) .

Kuva 52 . Pre-karjalaisen graniittigneissin ja karjalaisen mikrokliinigraniitin 

eruptiivibreksiamainen kontakti . Suomussalmi, Vuokkijärven 

S-puoli . P . Isokankaan piirros . 

Kokonaisuutena nämä graniitit ovat niin mineraalikokoomuksensa kuin 

rakenteensakin perusteella huomattavasti tasalaatuisempia kuin vastaavat 

pre-karjalaiset kivet . Vallitsevan tyypin lähes tasaveroisina päämineraaleina 

esiintyvät mikrokliini, kvartsi ja plagioklaasi (An 3 _,,) . Lisäaineksina 

tavataan biotiittia, malmia ja apatiittia sekä muuttumistuloksina saussuriittia 

ja leukokseenia . (1-pöytäanal . 1-3, Taul . XVI) . Mikroskooppinen 

rakenne on granoblastinen ja suuntautumaton (Kuva 53), megaskooppinen 

joko täysin massiivinen tai heikosti pilsteinen . Raekoko vaihtelee rajoissa 

1-4 mm siten, että kvartsi edustaa raekokoa 1-2 mm, plagioklaasi 

2-3 mm ja rnikrokliini 2--4 mm. 

Tämän ryhmän graniiteissa tavataan myös yleisestä tyypistä poikkeavia 

muunnoksia . Niinpä ei ole harvinaista, että edellä kuvatunlaista muunnosta 

lävistelevät sitä nuoremmat, joskin arvattavasti samasta magmasta 

peräisin olevat pegmatiittiset ja näitäkin nuoremmat apliittiset juonet ja 

pahkut . Molempia viimeksi mainittuja voi joskus esiintyä niin runsaasti, 

että on vaikea arvioida, mikä näistä kolmesta muunnoksesta kulloinkin 

on paljastumalla vallitsevana . Näissä graniiteissa saattaa tavata myös

VI Taulukko X . Karjalaisten mikrokliinigraniittien mineraalikokoomuksia . 


1 . 

2 . 

3 . 

Mikrokliini 

Plagioklaasi 

Kvartsi 

Biotiitti 

Opaakki 

Aksessorit 

Summa 

Suomussalmi, Kiannanniemi . 

Suomussalmi, Laaja . 

Suomussalmi, Kerälä . 

1 . 2 . 3 . 

29 .7 

40 .2 

28 .4 

1 .3 

0 .3 

0 .1 

100 .0 

vahvasti tektonisoituneita kohtia, jotka muistuttavat erehdyttävästi prekarjalaisia 

mikrokliinirikkaita graniitteja . Ne ovat kuitenkin aivan paikallisia 

ja sijaitsevat alueen runsaissa ruhje- ja murrosvyöhykkeissä, joita 

pitkin on tapahtunut myös post-orogenisia liikuntoja . 

Muutamat graniitit ovat selvästi pilsteisiä . Kun niissä tämän lisäksi 

nähdään selvää kvartsin aaltosammumista, paikoin jopa alkavaa granuloitumistakin, 

ei rakenne ilmeisestikään edusta pelkkää magmatektoonista 

Kuva 53 . Tyypillinen karjalainen mikrokliinigraniitti. 

10 x, Nic . + . Suomussalmen ja Hyrynsalmen pitäjien 

rajalta, Sakarajärvestä W . Valok . E . Halme. 

j 

30.2 

39 .7 

26 .1 

1 .1 

0 .7 

2 .2 

100 .0 I 

34.5 

32.6 

28.4 

2 .6 

1 .5 

0.4 

100.0

suuntausta, vaan osoittaa kiven olleen mukana jo myöhäiskinemaattisissa 

liikunnoissa. Myös myöhäisempien pegmatiittisten ja apliittisten graniittiainesten 

paikoilleen tunkeutuminen on aiheuttanut lähiympäristön tasarakeisessa 

graniittimuunnoksessa paikallista tektonista metamorfoitumista . 

Karjalaisen mikrokliinigraniitin aiheuttamaa migmatiittiutumista ja 

graniittiutumista tavataan pre-karjalaisten muodostumien yhteydessä verrattain 

yleisesti, kuten graniittigneissimuodostumaa käsittelevässä osassa 

on jo yksityiskohtaisemmin kuvattu . Karjalaiset kivilajit ovat sen sijaan 

yleensä säästyneet tämän graniitin vaikutuksilta . Paikoitellen on niissä 

tosin nähtävissä sekä suonigneissimäistä migmatiittiutumista että homogenisempaakin 

graniittiutumista, mutta näitä ilmiöitä esiintyy vain rajoitetuilla 

alueilla kontaktivyöhykkeissä . 

87

LEIKKAAVIA JUONIKIVIÄ 

SERPENTIINIYTYNYT DUNIITTIJUONI 

Karttalehtialueen NW-kulmauksessa, Posion ja Taivalkosken pitäjier 

rajalla Hautaniemen W-puolella leikkaa karjalaista synkinemaattista grano 

dioriittia ainakin 20 m leveä, N 70 W-suuntainen harmaanmusta juoni 

jonka juonen suuntaisessa, 75 S kaatuvassa liuskeisuustasossa näkyy kaks 

ristikkäistä, loiva-asentoista viivausta . 

Mikroskooppisessa tutkimuksessa osoittautui kivi täysin poikkeavat 

muista karttalehden alueella esiintyvistä juonikivistä . Tämän melkeir 

monomineraalisen kiven päämineraalina on serpentiini, joka vallitsevalte 

osaltaan on kuitumaista krysotiilia, mutta joukossa nähdään myös autigoriitin 

kiillemäisiä suomuja . Kuitujen ja suomujen keskimääräinen pituu,, 

on 0 .25 mm . Lisäaineksena on kivessä runsaasti oksidimalmia . Mineraali- 

Kuva 54. Serpentiiniytynyt duniittijuoni. 25 x, a = Nic . //, b = Nic . + . Posio, 

Kostonjärvestä NW.

aineksen muodostavat siten yksinomaan tyypilliset oliviinin muuttumistulokset 

. Lisäosoituksena kiven duniittisesta alkuperästä nähdään siinä 

toisiinsa rajoittuvia, malmirakeiden reunustamia oliviinikiteiden pseudomorfooseja 

(Kuva 54) . Suuresta malmimäärästä päätellen on kiven alkuperäinen 

oliviini ollut fayaliittivoittoista . 

Mikroskooppisesti ei kivessä ole havaittavissa minkäänlaisia liikunnon 

jälkiä . Juoni on siis anorogeninen ja edellä mainitut viivaukset ja linskeisuus 

lienevät synnyltään magmatektonisia . 

DIABAASIJUONIA 

Suomussalmen yleiskarttalehden alueella esiintyy poikkeuksellisen runsaasti 

diabaasijuonia . Kenttätöiden yhteydessä on niitä tavattu kaikkiaan 

196 kpl . Diabaasien esiintyminen juonina on ilmeinen . Tämä on voitu 

todeta joko yhdessä tai erikseen paljastuneina olevien kontaktien, rajoittavien 

sivukivipaljiastumien tai yhdensuuntaisten, pitkien ja kapeiden paljastumajonojen 

avulla . Ottaen huomioon alueen oikulliset paljastumasuhteet, 

lienee juonien todellinen lukumäärä vieläkin suurempi . Samasta 

syystä ei niiden kartalla näkyvä osittain parvittainen esiintyminen täysin 

vastanne todellisuutta . 

Kuva 55 . Karttalehtialueen suunnaltaan tunnetut 

diabaasijuonet stereografisessa projektiossa . Yhteensä 

114 juonta .

Kuva 56 . Anorogenisten diabaasijuonien rakoilusuunnat 

suhteessa juonen suuntaan A-B . 400 

rakoa 60 eri juonesta . 

Tuonnempana puheeksi tulevasta kemiallisesta ja petrografisesta erilaisuudesta 

huolimatta on alueen diabaasijuonilla joukko yhteisiä ominaisuuksia 

. Paljastumien sekä pienuus että vähyys on vaikeuttanut juonien 

suuruuden määrittelyä . Leveyden on todettu vaihtelevan muutamasta 

sentistä aina 400 m :iin. Pituuksista on vaikea sanoa muuta, kuin että 

eräissä tapauksissa, esimerkiksi Suomussalmen Raatteessa, Taivalkosken 

Jokijärvellä ja Kuusamon Kurkijärvellä on samaa juonta voitu seurata 

useita, jopa toistakymmentä kilometriä . Kun juonien sekä leveys että 

pituus on kentällä pystytty mittaamaan vain muutamissa yksityistapauksissa, 

on ollut tyydyttävä merkitsemään ne kivilajikartalle vain kaavamaisesti 

. 

Iivaaran ijoliittimuodostumaa lukuunottamatta nähdään diabaasijuonien 

leikkaavan alueen kaikkien ikäryhmien kivilajeja . Oheisessa kuvassa 

on esitetty stereografisessa projektiossa kaikki ne juonet, joiden sekä kulku 

että kaade on kentällä voitu todeta (Kuva 55) . Diagrammista näkyy, 

että juonien kaade on yleensä jyrkkä ja että suurimman osan kulku lähentelee 

itä-länsisuuntaa . Tämä onkin alueella yleinen rakoilu- ja ruhjevyöhykesuunta, 

joka ilmenee selvänä mm . vesistöissä ja topografiassa . 

Erikoisesti karjalaiseen vuorijonopoimutukseen nähden anorogenisissa 

juonissa kiinnittyy huomio selväpiirteiseen ja voimakkaaseen rakoiluun .

Muita huomattavasti runsaampana esiintyy kolme toisiaan vastaan kohtisuoraa 

rakoilusuuntaa : juonen suuntainen sekä vertikaalinen ja horisontaalinen 

poikittainen . Näistä juonen suuntainen muodostaa stereografiseen 

projektioon sijoitettuna (Kuva 56) muita niin paljon voimakkaamman 

ja terävämmän maksimin, että tällaista statistista rakoanalyysiä on voitu 

käyttää näiden juonien suunnan määrittelyyn silloin, kun muut keinot 

ovat puuttuneet (Matisto 1957) . 

DIABAA SITYYPIT 

Diabaasien rakenne on yleensä selvästi, useimmiten jo paljaalla silmälläkin 

havaittavasti ofiittinen . Siirryttäessä pyroksenidiabaaseista uraliittidiabaaseihin 

tai sitäkin enemmän metamorfoituneisiin muunnoksiin on 

ofiittisuuden heikkeneminen kuitenkin ilmeinen . Samaan suuntaan pienenee 

myös kovuus, värin muuttuessa harmaan mustasta mustan vihreään . 

Näiden muuttuvien ominaisuuksien perusteella voidaan diabaasit jo megaskooppisesti 

jakaa karkeasti kahteen pääryhmään, pyrokseni- ja uraliittidiabaaseihin 

. Kolmannen pääryhmän muodostavat vielä ne juonet, joiden 

kivessä on nähtävissä sekundääristen liikuntojen jälkiä . Suurehkosta diabaasimäärästä 

(46 kpl) suoritetun mikroskooppisen tutkimuksen ja sen 

perusteella tehdyn muiden näytteiden vertailun avulla on alueen diabaasit 

voitu ryhmitellä seuraavasti : 

- hyperstenipitoiset pigeoniittidiabaasit 5 

- hyperstenidiabaasit 2 

pigeoniittidiabaasit 18 

- pigeoniitti-uraliittidiabaasit 16 

pyroksenidiabaaseja yhteensä 41 

- uraliittidiabaasit 14 

- metamorfoituneet uraliittidiabaasit 30 

uraliittidiabaaseja yhteensä 44 

tektonisoituneet diabaasit 11 

-- tektonisoituneet graniittien lävistämät diabaasit . . . . 4 

tektonisoitumeita diabaaseja yhteensä 15 

Jo ryhmittelyn tekotavasta johtuen ei yllä olevia prosenttilukuja voida 

pitää täysin todellisuutta vastaavina . Kun lisäksi otetaan huomioon, että 

samassakin juonessa saattaa tavata erilaisia diabaasimuunnoksia ja että 

varsinkin afaniittiset reunamuunnokset tavallisesti edustavat erilaista mineraalikokoomusta 

kuin saman juonen karkearakeisemmat keskusosat, on 

ryhmittelyä pidettävä vähemmän kvantitatiivisena kuin kvalitatiivisena, 

jollaisena kirjoittaja on kuitenkin katsonut sen soveltuvan eri diabaasimuunnosten 

kuvauksen pohjaksi .

Lukuunottamatta vain alueen luoteisosissa esiintyviä hyperstenidiabaaseja, 

ei mineraalikokoomukseltaan erilaisten diabaasijuonien alueellisessa 

jakaantumisessa näytä olevan säännönmukaisuutta . 

PYROKSENIDIABAASEJA 

Femisten päämineraaliensa mukaan jakaantuvat pyroksenidiabaasit 

hyperstenipitoisiin pigeoniittidiabaaseihin, hyperstenidiabaaseihin sekä pigeoniittidiabaaseihin, 

joihin viimemainittuihin on luettu myös sellaiset 

muunnokset, joiden pigeoniitti on osittain uraliittiutunut . 

HYPERSTENIPITOISIA PIGEONIITTIDIABAASEJA 

Hyperstenipitoisia pigeoniittidiabaaseja on tavattu ainoastaan Ylävuokissa 

Alanteenjärven NE-puolella karttalehtialueen SE-nurkkauksessa 

sekä Kurkijärven N-puolella aivan karttalehden pohjoisrajalla . Juonien 

kivi on kovaa, mustaa ja rakenteeltaan selvästi ofiittista . Päämineraaleina 

esiintyvät plagioklaasi ja pigeoniitti . Lisäksi on siinä malmia ja hypersteniä, 

molempia noin 5 %, sekä vähän kvartsia ja mikrokliinia (I-pöytäanal 

. n :o 1, Taul . XVII) . 

Kuva 57 . Hyperstenipitoinen pigeoniittidiabaasi . 8 x, Nic . ~- . 

Suomussalmi, Ylävuokki . Valok . E. Halme .

Plagioklaasi esiintyy hyvinmuodostuneina ofiittisina liistakkeina, joiden 

pituus karkeimmissa osissa on n . 2 mm . Kaksoislamellirakenteen lisäksi 

nähdään niissä tiheää ja melko säännöllistä vyöhykkeisyyttä . Anortiittipitoisuus 

laskee keskuksien maksimiarvosta An6o jopa An 38 :aan reunoilla, 

keskimääräisten arvojen pysytellessä välillä An40-55 • 

Omamuotoisuuden perusteella näyttää plagioklaasi kiven ensiksi kiteytyneeltä 

mineraalilta, mutta myös molemmilla pyrokseneilla näyttää olevan 

voimakasta pyrkimystä idiomorfisuuteen (Kuva 57) . 

Monokliininen pyrokseni on optisesti positiivista, väritöntä ja pleokroitonta 

. Sen taitekertoimeksi saatiin immersiomenetelmällä a' = 1,710 ja 

y' = 1,738 . Optisissa ominaisuuksissa esiintyy jopa samassa preparaatissakin 

kokoomuseroavaisuuksista johtuvia vaihteluja. Niinpä 2 Vy vaihtelee 

rajoissa 48 °-54° ja c : y rajoissa 38°-44° . Tästä huolimatta asettuvat 

nämä pyroksenit Winchell'in klinoenstatiitti-diopsidi-hedenbergiittisysteemin 

pigeoniittikenttään, akselikulmaltaan suurempien kuitenkin lähestyessä 

augiittia . 1 ) Tämän perusteella on näitä pyrokseneja tässä selityksensä 

nimitetty pigeoniiteiksi ja vastaavasti niitä diabaaseja, joille tämä 

pyrokseni on spesifinen mineraali, pigeoniittidiabaaseiksi, meikäläisessä 

geologisessa kirjallisuudessa aikaisemmin käytettyjen enstatiitti-augiittija 

enstatiitti-augiitti-diabaasinimitysten asemesta (mm . Wahl 1906 ja 

Wilkman 1924) . 

Rombinen pyrokseni esiintyy kivessä harvoina, mutta suurehkoina 

rakeina (n . 2 x 3 mm) . Mineraali on optisesti negatiivista ja sammuu 

suoraan . 2 Va vaihtelee rajoissa 66-76, 

mikä vastaa 26-36 mol. %:n FeSiO 2 - 

pitoisuutta 2 ) ja vastaavasti 18-24 

FeO :ta . Tämän lisäksi osoittaa alhainen 

kahtaistaitto ja tyypillinen pleokroismi 

mineraalin hypersteniksi. Sen reunoilla 

ja lohkoraoissa nähdään aivan vähäistä 

alkavaa serpentiiniytymistä . 

Päätellen hyvin ohuista malmirakeiden 

ympärille suotautuneista leukokseenikehistä 

on kiven malmiaines titanomagnetiittia, 

joka melkein poikkeuksetta esiintyy pigeoniitin 

yhteydessä . Suotautuneen leukokseenin 

välittömässä läheisyydessä nähdään 

aina pienen pieniä biotiittisuomuja, joten 

molempien muodostuminen näyttää olevan 

1 ) Alexander N . Winchell: Elements of optical mineralogy . Part II . Third edition, 1947, 

p . 277 . 

2) Alexander N . Winchell : op . c ., p . 218.

94 

syy-yhteydessä keskenään . Vähäisten amfibolisälöjen ilmaantuminen 

pigeoniittirakeiden reunoille on edellisten kanssa samanaikainen ilmiö . 

Kvartsi esiintyy kivessä pieninä yksityisinä rakeina plagioklaasisälöjen 

väleissä tai sen ja mikrokliinin kanssa granofyyrisinä yhteenkasvettumina 

(Kuva 58), kuten alueen muissakin diabaasimuunnoksissa, seuraavassa 

kuvattavaa hypersteenidiabaasia lukuunottamatta . 

HYPERSTENIDIABAASEJA 

Hyperstenidiabaasit eivät varsinaisesti muodosta itsenäisiä juonia, 

vaan esiintyvät karttalehtialueen luoteiskulmauksessa Oulun karttalehden 

alueella sijaitsevien gabromaisten diabaasimassiivien (ns . Syötteen gabro, 

Väyrynen 1928 ja Enkovaara-Härme-Väyrynen 1953) itäisinä juonimaisina 

jatkeina . Itse massiivit näyttävät Oulun yleiskarttalehden kivilajikartalla 

sijaitsevan ympäröiviin muodostumiin nähden konformisti . Nyt 

puheena olevat Suomussalmen karttalehden alueelle ulottuvat juonimaiset 

jatkeet sensijaan leikkaavat niin graniittigneissiä kuin Kostonjärven karjalaisia 

liuskeita ja niitä lävistäviä synorogenisia intrusiiveja . Tämän perusteella 

näyttävät Syötteen tyyppiset gabrodiabaasit olevan post-karjalaisia 

ja lähinnä rinnastettavissa iältään niin Oulun kuin Suomussalmenkin 

karttalehtien alueilla tavattaviin diabaasijuoniin . 

Kostonjärven alueella on näiden juonimuodostumien aines pyroksenidiabaasia, 

jonka pääaineksina esiintyvät hypersteni ja plagioklaasi, edellistä 

n. 60, jälkimmäistä n . 40 % . Lisäaineksena nähdään oksidimalmia sekä 

muutturnistuloksina amfibolia ja serpentiiniä . 

Hypersteni täyttää suurina, paikoin jopa 1 .5 cm läpimittaisina rakeina 

plagioklaasisälöjen välejä . Sillä näyttää kuitenkin olevan pyrkimystä omamuotoisuuteen, 

joten päämineraalien kiteytyminen lienee ollut lähes samanaikaista 

(Kuva 59) . Tällä optisesti positiivisella, suoraan sammuvalla mineraalilla 

on hyperstenille ominainen voimakas pleokroismi : a = violetin 

punainen, j3 = ruskean keltainen ja y = vaalean vihreä . Akselikulmansa 

2 Va = 66 perusteella se edustaa sellaista enstatiitti-hyperstenisarjan jäsentä, 

joka sisältää n . 36 mol . % FeSiO 3 :a. Hypersteni on enemmän kuin puoliksi 

muuttunut toisaalta antigoriitiksi ja talkiksi, toisaalta amfiboliksi . Muuttumattomana 

sitä tavataan pääasiassa rakeiden keskusosien ellipsimäisinä 

saarekkeina . 

Plagioklaasi esiintyy osittain yli 1 cm :n pituisina leveähköinä sälöinä, 

jotka antavat kivelle selvän ofiittisen rakenteen . Se on sekä lamelli- että 

vyöhykerakenteista . Keskusosien anortiittipitoisuus on keskimäärin 60 %, 

reunojen taas kymmenisen % alhaisempi . Mineraalissa on runsaasti pääasiassa 

pinakoidien suuntaisia rakoja, jotka ovat täyttyneet pienillä poikittain 

kasvaneilla neulanraisilla kiteillä, todennäköisesti amfibolilla, ja joita

Kuva 59 . Hyperstenidiabaasi . 25 x, Nic . // . Taivalkoski, Kostonjärven 

W-puoli, Pyhitystunturin E-rinne . Valok . E . Halme . 

pitkin näyttää tapahtuneen vähäisiä lohkojen siirtymisiä . Kun kivestä 

puuttuvat tyystin kaikki muut sekundääristen liikuntojen jäljet, lienee 

plagioklaasin niin rakoilu kuin lohkosiirtymiset luettava jäähtymisen ja 

kiteytymisen yhteydessä tapahtuneiksi autometamorfoosi-ilmiöiksi . 

Oksidimalmi esiintyy kivessä joko itsenäisinä rakeina muiden mineraalien 

väleissä tai ns . Schillerin sulkeumina hyperstenirakeissa . 

PIGEONIITTIDIABAASEJA 

Pigeoniittidiabaasit eroavat edellä kuvatuista hyperstenipitoisista pigeoniittidiabaaseista 

lähinnä vain siinä, että näistä puuttuu hypersteni kokonaan 

. Päämineraaleina ovat siten plagioklaasi ja pigeoniitti sekä lisäaineksina 

malmi ja kvartsi . Muuttumis- ja suotautumistuloksina nähdään 

pieniä määriä amfibolia, biotiittia, epidoottia, kalimaasälpää ja leukokseenia 

sekä aksessorista apatiittia (I-pöytäanal . n :o 2, Taul . XVII) . 

Vyöhykerakenteisen plagiokaasin maksimianortiittipitoisuus on 58 %, 

laskien reunimmaisissa vyöhykkeissä An 50 :een . Plagioklaasisälöjen reunoilla 

nähdään lisäksi ilmeisestikin uudestikiteytyneestä aineksesta muodostuneita 

kirkkaita, raitamaisen kapeita kehiä, joiden kokoomus saattaa 

laskea jopa An 25 :een . Plagioklaasi on jonkunverran samentunutta, mutta 

varsinaista saussuriittiutumista nähdään vain satunnaisesti . Plagioklaasissa 

on rakoilua samaan tapaan kuin Kostonjärven seudun hyperstenidiabaaseissa, 

mutta täälläkin puuttuvat kaikki sellaiset rakenteelliset muutokset, 

jotka viittaisivat sekundäärisiin liikuntoihin .

Monokliininen pyrokseni on optisten ominaisuuksiensa perusteella samanlaista 

pigeoniittia kuin edellä kuvatussa hyperstenipitoisessa muunnoksessa . 

Kuitenkin ovat sellaiset kaksoiskiteet tavallisia, joissa kaksoistaso puolittaa 

lohkorakojen välisen kulman . 

Malmissa nähdään runsaampaa leukokseenin suotautumista kuin edellä . 

Malmirakeitten välittömässä läheisyydessä esiintyy biotiitin ohella myös 

vähäisiä määriä zoisiittia . Pigeoniittirakeitten reunoilla tavataan uudestikiteytyneen 

amfibolin neulasia kuten hyperstenipitoisessa muunnoksessa . 

Kalimaasälpää esiintyy paitsi granofyyrisissä yhteenkasvettumissa, myös 

itsenäisinä, pieninä, vierasmuotoisina rakeina plagioklaasisälöjen väleissä . 

Raatteenkylän Likoharjun juonesta tehdystä ohuthieestä mitattu kalimaasälvän 

määrä kohosi 0 .7 %iin . Separoitu kalimaasälpä on tutkittu röntgenspektrometrillä 

jolloin difraktiokäyrän kaksi selvästi erillistä, pintojen (130) 

ja (130) heijastumaa 2 0 arvojen 23 .0 ° ja 24 .o ° välillä osoittivat mineraalin 

trikliinisen luonteen .') Verrattaessa saman difraktiokäyrän (201)-pinnan 

heijastuman asemaa Bowenin ja Tuttlen alkalimaasälvistä tekemiin difraktiokäyriin 

ja diagrammiin d (201) :n suhteesta maasälvän kokoomukseen, 

saatiin mikrokliinin määräksi 97 .5 ja albiitin määräksi 2 .5 paino-% . 2 ) 

Ristikkorakenteen täydellinen puuttuminen viittaa mikrokliinin alhaiseen 

syntylämpötilaan 3 ) ja samaa todistaa myös alhainen albiittimäärä . 4 ) Kun 

otetaan huomioon, että pigeoniittidiabaasit ovat postgraniittisia muodostumia, 

jää sekundäärisen mikrokliinin esiintyminen mahdollisuuksien ulkopuolelle 

. Näyttää siten ilmeiseltä, että näiden diabaasien mikrokliini on 

syntynyt suotautumalla diabaasin omasta labradoriitista . 

Pigeoniittidiabaasien joukossa on myös sellaisia muunnoksia, joissa 

pyrokseni on rakeiden reunoilta keskustaa kohden edeten vähäisin, mutta 

vaihtelevin määrin uraliittiutunut ja samalla on eronnut pienirakeista malmia 

(I-pöytäanal . n :o 3 ja 4 . Taul . XVII) . Mitä enemmän pyrokseni on 

uraliittiutunut sitä enemmän on leukokseenia suotautunut titanomagnetiitista 

. Suuremmista malmirakeista näyttää leukokseeni suotautuneen aina 

sälöinä ja romboedriset magnetiitti-leukokseeniyhteenkasvettumat ovat 

usein selvästi tunnettavissa . Pienissä rakeissa on leukokseeni sensijaan 

melkein poikkeuksetta suotautunut malmia ympäröiviksi kehiksi . Tässä 

alkavan uraliittiutumisen vaiheessa pysyy plagioklaasin kokoomus vielä 

lähes samana kuin muuttumattomissa pigeoniittidiabaaseissa . 

1 ) Wm . Scott Mackenzie : The effect of temperature on symmetry of high-temperature sodarich 

feldspars . Am . Jour . of Sc . Bowen volume, part two, 1952, pp . 319-342. 

2) N . L . Bowen and 0 . F. Tuttle : The system NaA1Si308KA1Si 303. Jour . Geol . 58, 1950, 

pp . 489-511 . 

3) Fritz Laves : The lattice and twinning of microcline and other feldspars . Jour. Geol . 58, 

1950, pp . 

548-571 . 

4) Tom. F . W . Barth: The feldspar geologit thermometers . N . Jahrbuch f. Mineralogie . 

Abhandl . Bd . 82, Heft 1/2, 1951, S . 143-154 .

1 = anortiitti ; 7 = uraliitti, biotiitti ja kloriitti ; 

2 = albiitti ; 8 = biotiitti, kloriitti ja talkki ; 

3 = hvpersteni ; 9 =- kvartsi ; 

4 = pigeoniitti ; 10 = mikrokliini ; 

5 = pigeoniitti ja uraliitti ; 11 = malmi . 

6 = uraliitti ; 

1 Hyperstenipitoinen pigeoniittidiabaasi . Suomussalmi, karttalehden SE-kulmaus, Palojärvestä 

E . 

II Pigeoniittidiabaasi . Taivalkoski, Jokiiärvi . 

III Pigeoniitti-uraliittidiabaasi . Suomussalmi, Keträ. 

1V Uraliitti-pigeoniittidiabaasi . Suomussalmi, Alavuokki. 

V Uraliittidiabaasi . Suomussalmi, Ilaukiperä. 

VI Metamorfoitunut uraliittidiabaasi . Suomussalmi, Ylävuokki . 

VII Tektonisoitunut ja metamorfoitunut diabaasi . Suomussalmi, karttalehden SE-kulmaus . 

Korpijärvi . 

13 3818-58

METAMORFOITUNEITA 1IABAASEJA 

URALIITTIDIABAASEJA 

Karttalehden alueella on tavattu lukuisia esimerkkejä sellaisista tyypillisistä 

uraliittidiabaaseista, joissa pigeoniitin uraliittiutuminen on ollut täydellistä, 

mutta joissa pyroksenipseudomorfoosien muodot ovat vielä hyvin 

säilyneet (1-pöytäanal . n :o 5, Taul . XVII) . Uraliitti on kokoomukseltaan 

tremoliitti-aktinoliittisarjan sädekiveä, jonka sälöt pseudomorfoosien reunaosissa 

ovat vihreitä, mutta viimeksi muuttuneissa keskusosissa usein melkein 

värittömiä . Monesti on uraliitti vuorostaan biotiittiutunut ja kloriittiutunut, 

jolloin myös plagioklaasissa nähdään saussuriittiutumista, korrodoitumista 

ja uudelleenkiteytymistä . 

Kuva 60 . Romboedrisia magnetiitti-leukoksenivhteenkasvettumia 

uraliittidiabaasissa . 

50 x, Nic . // . 

Uraliittidiabaasien plagioklaasissa on keskusosien kokoomus laskenut 

andesiinin ja labradoriitin rajalle (An 52 ) reunimmaisten vyöhykkeiden 

edustaessa keskihapanta andesiinia (An 42 ) . Näille, samoinkuin seuraavassa 

kuvattaville enemmän metamorfoituneille uraliittidiabaaseille, ovat 

luonteenomaisia romboedriset leukokseeni-magnetiittiyhteenkasvettumat 

(Kuva 60) .

MUUTTUNEITA URALIITTIDIABAASEJA 

Mitä enemmän uraliittidiabaasit metamorfoituvat, sitä enemmän alkavat 

pigeoniittipseudomorfoosien primääriset muodot hävitä uudestikiteytyneiden 

mineraalien, lähinnä amfibolin, biotiitin ja kloriitin kasvaessa yli 

pseudomorfoosien rajojen (I-pöytäanal . n :o 6, Taul . XVII) . Plagioklaasin 

anortiittipitoisuuden lasku ilmenee saussuriittiutumisen lisäksi itsenäisten 

epidoottirakeiden ilmaantumisena sekä itse sälöihin että niiden väleihin . 

Uudestikiteytynyt am .fiboli muodostaa plagioklaasiin rikkaruohomaisia sulkeumia 

ja sisään tunkeutuvia niemekkeitä sekä täyttää sen rakoja ja lamellivälejä 

. Vaikka plagioklaasi lisäksi on joskus huomattavastikin korrodoitunut 

ja uudestikiteytynyt, on se kuitenkin säilyttänyt sälömäisen, vyöhykkeisen 

ja kaksostuneen asunsa tunnettavana (Kuva 61) . 

Kuva 61 . Metamorfoitunut uraliittidiabaasi . 10 x, Nie . + . 

Kuusamo, Tienhaara . Valok . E. Halme . 

Kvartsiin, sen enempää kuin kvartsi-maasälpäyhteenkasvettumiin, ei 

metamorfoituminen näytä vaikuttaneen. Myös suuremmat malmirakeet 

ovat säilyneet sellaisenaan, pienemmät sen sijaan esiintyvät nyt jauhomaisina 

kasaumina, joiden yhteydessä oleva leukokseeni on muuttunut 

amorfiseksi massaksi .

JUOKSURAKENTEISIA DIABAASEJA 

Eräissä aivan kapeissa juonissa, joskus leveidenkin diabaasien pienirakeisissa 

reunamuunnoksissa nähdään, paikoin megaskooppisestikin, juonen 

suuntaista orientoitumista . Hyvänä esimerkkinä tällaisesta on karttalehden 

keskiosassa, Piispajärven S-puolella sijaitseva metamorfoitunut 

uraliittidiabaasijuoni . 

Kiven päämineraalina on plagioklaasi ja näköjään kokonaan uudestikiteytynyt 

sekä osittain biotiittiutunut ja kloriittiutunut sälömäinen 

amfiboli . Lisäaineksina esiintyvät tavanomaiset malmi ja kvartsi sekä 

muuttumistuloksena epidootti . 

Rakenteellisesti tämä diabaasityyppi poikkeaa oleellisesti edellä kuvatuista 

. Plagioklaasi on tavallista lyhytprismaisempaa, kuitenkin vielä ilmeisen 

ofiittista, siitäkin huolimatta, että sälöt ovat pyrkineet asettumaan 

Kuva 62 . Juoksurakenteinen uraliittidiabaasi . 20 x, Nie. -f- . 

Suomussalmi, Piispajärvi .

liuskeisuuden suuntaan . Kivessä nähdään ohuita, nauhamaisia liikuntovyöhykkeitä, 

joista plagioklaasisälöt ovat ikäänkuin puristuneet pois . Näitä 

vyöhykkeitä pitkin tapahtuneet eriasteiset liikunnot ovat edelleen aiheuttaneet 

sen, että plagioklaasisälöt ovat paikoin muodostaneet ellipsoidimaisia 

kasaumia, joissa on nähtävissä merkkejä tapahtuneesta rotatiosta 

(Kuva 62) . Näiden ellipsoidien keskuksiin on kiteytynyt pieninä rakeina 

lähes kaikki kiven kvartsi, joten ne lienevät muodostaneet eräänlaisia 

painevarjoja silloin, kun vain tämä jäännös on enää ollut kiteytymättä . 

Juuri em . liikuntovyöhykkeissä on amfiboli eniten biotiittiutunutta ja 

lisäksi on juuri tämä biotiitti kiven ainoa minesaali, jossa nähdään suomujen 

taipumisena esiintyviä mekaanisen deformoitumisen jälkiä . Kiven 

poikkeuksellinen rakenne lienee parhaiten selitettävissä jähmettymisen 

loppuvaiheen kanssa samanaikaisesti tapahtuneiden megmatektonisten 

liikuntojen vaikutuksesta syntyneeksi juoksurakenteeksi . 

TEKTONISOITUNEITA DIABAASEJA 

Erikoisen ryhmänsä alueen diabaasien joukossa muodostavat ne juonet, 

joissa on nähtävissä sellaisia rakenteellisia muutoksia, jotka selvästi poikkeavat 

edellä kuvatusta juoksurakenteesta ja jotka osoittavat juonien 

vasta täydellisen jähmettymisen jälkeen joutuneen huomattavien liikuntojen 

kohteeksi . Kun liikunnoilla tunnetusti on metamorfoitumista edistävä 

vaikutus, on luonnollista, että nämä juonet ovat mineraalikokoomukseltaan 

lähinnä verrattavissa edellä kuvatuista eniten muuttuneisiin muunnoksiin 

(1-pöytäanal . n :o 7, Taul . XVII) . 

Muuttumistulosten samentamilla plagioklaasisälöillä on pyrkimystä 

yhdensuuntaisuuteen . Niissä nähdään syöpymistä ja pykälälaitaista uutta 

kasvua sekä rikkaruohomaisia amfibolisälöjä . Blastofiittinen rakenne on 

kuitenkin vielä tunnettavissa . Plagioklaasin kokoomus on laskenut happameen 

andesiiniin (Ann .35) ja sen uudestikiteytynyt reunaosa on suorastaan 

hapanta oligoklaasia (An 14 ) . Sälöissä nähdään runsaasti taipumisia, voimakasta 

rakoilua ja paikoin jopa granuloitumista . Niin itse sälöissä kuin 

niiden väleissäkin on runsaasti sekundäärisiä epidoottirakeita . 

Pyrokseni on täydelleen uraliittiutunut ja useimmiten muuttunut 

edelleen sädekivimäiseksi amfiboliksi, biotiitiksi ja kloriitiksi . Joskus on 

pseudomorfooseissa vielä tunnettavissa pyroksenin lyhytprismainen muoto, 

mutta useimmiten ovat liikunnot ja yli pseudomorfoosien rajojen kasvaneet 

uudestikiteytyneet mineraalit hävittäneet tämän primäärirakenteen . 

Leukokseenin suotautuminen malmista näyttää täydelliseltä . Ainakin 

on sitä usein jopa enemmän kuin opaakkia . Malmirakeiden muoto vaihtelee 

tektonisoitumisasteen mukaan . Vähimmin liikkuneissa muunnoksissa ne 

ovat vielä kauniina romboedrisina yhteenkasvettumina, jotka ovat vain 

101

lohkeilleet eri osasiksi . Enemmän deformoituneissa ovat nämä osat hajonneet 

edelleen ja asettuneet liuskeisuuden suuntaisiksi raejonoiksi tai suorastaan 

jauhautuneet niin hienoiksi, että näkyvät mikroskoopissa vain 

sameina pitkänomaisina laikkuina tai viiruina . 

PREGRANIITTISIA DIABAASEJA 

Karttalehden pohjoisosassa on tavattu kaksi diabaasijuonta, joissa nähdään 

leikkaavia graniittipegmatiittijuonia . Toinen juonista sijaitsee aivan 

karttalehden rajalla Kurkijärven S-rannalla Siprun talon kohdalla, toinen 

lehden NW-osassa Saunalammin W-puolella Kuolio-Kynsiperä maantien 

pohjoispuolella. Molemmat diabaasijuonet leikkaavat migmatiittista graniittigneissiä 

ja vastaavat kokoomukseltaan sekä rakenteeltaan edellä 

kuvattuja tektonisoituneita ja metamorfoituneita uraliittidiabaaseja . 

Saunalammin juonessa, varsinkin sen voimakkaimmin tektonisoituneissa 

reunaosissa, nähdään usein keskimäärin 2 cm :n paksuisia sekä leikkaavia 

että konformeja karkeahkorakeisia graniittijuonia, joiden mineraaliaineksen 

muodostaa vähäisen kiillemäärän lisäksi melkein yksinomaan kalimaasälpä 

ja kvartsi . Graniittijuonien kontaktissa diabaasia vastaan nähdään selvää, 

joskin suuruusluokaltaan melkein mikroskooppista intrusiivibreksiaa . Päinvastoin 

kuin itse diabaasissa, ei graniittisissa juonissa ole nähtävissä mainittavia 

liikuntojen jälkiä . 

Siprun diabaaseissa tavatut graniittiset juonet ovat kooltaan ja mineraaliainekseltaan 

samanlaisia kuin Saunalammilla . Täällä nähdään kuitenkin 

graniittijuonissa runsaasti lähes poikittaisia, jonkunverran haarautuneita 

rakoja, jotka ovat täyttyneet ilmeisestikin anatektisella diabaasiaineksella, 

lähinnä amfibolilla (Kuva 63) . 

Kuva 63 . Diabaasia leikkaava graniittipegmatiittijuoni . Molemmissa 

selviä dynamometamorfoosin jälkiä . Kuusamo, Kurkijärvi, . Sipru . 

0 . Helovuoren piirros .

DIABAASIJUONIEN IÄSTÄ 

Karttalehtialueen diabaasit ovat rakenteensa perusteella jaettavissa 

kahteen eri ryhmään: nuorempaan anorogeniseen, josta puuttuvat kaikki 

sekundääristen liikuntojen jäljet ja vanhempaan, jossa orogenisten liikuntojen 

jäljet ovat selvästi tunnettavissa . Eräät viimemainituista ovat lisäksi 

graniittisuonien lävistämiä . 

Nuorempien diabaasien on nähty leikkaavan kaikkia karttalehtialueen 

kivilajeja Iivaaran ijoliittimuodostumaa lukuunottamatta . Niissä ei ole 

tavattu graniittisuonia sen enempää kuin muitakaan graniittiutumisilmiöitä . 

Tähän diabaasiryhmään kuuluvat kaikki pyroksenidiabaasit ja uraliittidiabaasit 

sekä suurin osa metamorfoituneista uraliittidiabaaseista . Niiden 

kuuluminen samaan ikäryhmään ilmenee osaltaan myös metamorfoitumisasteesta 

riippumattomasta, lähes analogisesta kemiallisesta kokoomuksesta 

(anal . taulukoissa XVIII ja XIX) . Täysin tektonisoitumaton asu ja lävistyssuhteet 

oikeuttavat pitämään näitä juonia postkarjalaisina anorogenisina 

muodostumina, joiden tarkempaan ajoittamiseen Suomussalmen karttalehtialueen 

kallioperä ei tarjoa mahdollisuuksia . Voitaneen kuitenkin yhtyä 

Wilkmaniin (1924), joka Kuopion ja Iisalmen välisellä alueella sijaitsevia 

vastaavanlaatuisia diabaaseja tutkiessaan ja verratessaan niitä muihin 

Fennoskandian alueelta kuvattuihin, on päätellyt näiden olevan peräisin 

postjatuliselta, ellei suorastaan postjotuniselta ajalta . 

Oman, vanhemman ikäryhmänsä muodostavat ne diabaasit, joiden 

rakenteessa on nähtävissä jälkiä mekaanisesta deformoitumisesta ja joiden 

Taulukko X VIII. Hyperstenipitoisen pigeoniittidiabaasin kemiallinen 

kokoomus . Suomussalmi, Palojärvestä E, karttalehden SE-kulmaus . 

Analysoinut H . B . Wiik . 


Si02 

49 .98 48.io 

Ti02 

1.77 

1 .28 

A1 20 3 

14.20 

16 .10 

Fe 20 3 

FeO 

1 .60 

9.43 

1 .16 

7 .59 9 = 1 .88 

MnO 

0.26 

0 .21 Or == 5.80 

MgO 

6 .65 

9 .53 Ab = 17 .18 

CaO 

11 .02 

11 .36 An = 28 .78 

Na 20 

1 .84 

3 .43 Di = 21 .x8 

K 20 0 .89 

1 .16 Hy = 20 .oo 

P 2O 5 

0.10 

0 .08 II = 2 .56 

H 20+ 

1 .93 

(6.19) Mt = 1 .74 

H 20- 

0.08 

Ap = 0 .21 

Summa 1 

99.75 1 

100 .00 1 

100.00 

K1 , 2Na3 , 4 Ca11 . 2Mg9.4Fe3.9A1 1E.9 Ti 1 .3S1 47 .6Pf. 1 [0147.6(OH)1 ..,]160 . 

j 

Plagioklaasi 

Hypersteni 

Pigeoniitti 

Kvartsi 

Opaakki 

50.6 

4.7 

37 .8 

1 .5 

5 .4 

100.0

Taulukko XIX . Uraliittiutuneen pigeoniittidiabaasin kemiallinen kokoomus . 

Suomussalmi, Keträ, Kuivasjärvestä SE . Analysoinut Pentti Ojanperä . 


Si02 50.49 48 .44 

Ti02 1 .78 1 .29 

A1 203 14.07 15 .91 

Fe 203 2 .27 1 .64 

FeO 11 .32 9 .09 Q = 1 .65 

MnO 0.21 0 .17 Or = 5.00 

MgO 5 .44 7 .78 Ab = 24.55 

CaO 9.27 9 .53 An = 25.00 

Na 20 2.64 4 .91 Di = 16.52 

K 20 0.82 1 .00 Hy = 21 .60 Plagioklaasi 47 .7 

P 2O 5 0.30 0 .24 11 = 2 .58 Pigeoniitti ja uraliitti . . . 45 .2 

H 20+ 1 .10 (3 .52) Mt = 2.46 Kvartsi 4.5 

H 20- 0.11 - Ap = 0 .64 Opaakki 2 .6 

Summa 99 .82 1 100 .0 100 .00 j 100 .o 

Kl .9Na4 .9Ca 9 .6Mg7 .6Fe10 .6A1 16 .0Ti1 .3Si48 .6 P Q .2[0152 .9(OH)7-1] 160 . 

joukossa on myös graniittien lävistämiä juonia . Kuten aikaisemmin tektonisoituneiden 

diabaasien yhteydessä on jo mainittu, on näiden muodostumien 

eritoten feminen mineraaliaines vahvasti muuttunutta . Tämä metamorfoitumisprosessi 

on saattanut osittain hävittää liikuntojen jälkiä, joten osa 

metamorfoituneista uraliittidiabaaseistakin lienee näennäisestä deformoitumattomuudestaan 

huolimatta luettava tähän ikäryhmään . 

Vaikka graniittisuonia on tavattu vain muutamissa tämän ryhmän 

diabaaseissa, voitaneen ne kaikki mineralogisen, petrografisen ja rakenteellisen 

analogisuutensa perusteella katsoa pregraniittisiin muodostumiin 

kuuluviksi . Diabaasijuonia leikkaavien graniittisten suonien ilmaantuminen 

lienee yhteydessä karjalaisen geosynkliinin graniittiutumiseen, aikaisemmin 

pregraniittisten diabaasijuonien yhteydessä kuvatun Siprun diabaasia leikkaavan, 

itsekin tektonisoituneen graniittipegmatiittijuonen perusteella jo 

orogenisten liikuntojen aikaiseen vaiheeseen . Samoista orogenisista liikunnoista 

lienee etsittävissä myös em . Siprun graniittipegmatiittisuonen amfibolisten 

apofyysien syntymiseen vaadittavat olosuhteet . 

Itse tektonisoituneiden diabaasijuonien synty on näin ollen etsittävä 

vielä kauempaa, ehkä suorastaan karjalaista vuorijonopoimutusta edeltäneeltä 

anorogeniselta kaudelta . Tähän viittaa osaltaan myös se, että kaikki 

tavatut tektonisoituneet diabaasijuonet sijaitsevat graniittigneissimuodostumassa, 

eikä niiden missään nähdä leikkaavan iältään karjalaisia kivilajeja . 

Niinikään näiden diabaasien kemiallinen kokoomus, joka on esitetty Taulukossa 

XX, poikkeaa oleellisesti nuoremman diabaasiryhmän kokoomuksesta 

. Na- ja K-luvut ovat Standard Cell-analyysissä noin puolta pienemmät,

Taulukko XX. Tektonisoituneen diabaasin kemiallinen kokoomus . 

Suomussalmi, Korpijärvi, karttalehden SE-kulmaus . Analysoinut H . B . Wiik . 

Si02 

T102 

A1203 

Fe 20 3 

FeO 

MnO 

MgO 

CaO 

Na 20 

K 2O 

P205 

H 20+ 

11 20 

Summa 

1 99 .90 1 


49 .39 

0 .45 

11 .69 

0 .04 

9 .00 

0.19 

14.69 

9 .20 

1 .35 

0.42 

0.04 

3.40 

0.04 

46 .52 

0 .32 

12 .9s 

0 .03 

7 .1o 

0 .15 

20 .62 

9 .29 

2 .46 

0 .50 

0 .03 

(10 .68) 

- 

100.0 

Or = 2 .50 

Ab = 12 .30 

An = 25.05 

Di = 16.92 

HY = 30.04 

01 = 12.42 

II = 0.64 

Mt = 0.05 

Ap = 0 .08 

100 .00 

K 0, 5Na2,4Ca 9 .1Mg 20.3Fe 7 .2A1 13 .8T1 0.3S 145 .8P 0. 01 0 139- 0( 011 )21- 01160 . 

Kvartsi 1 .4 

Plagioklaasi 32 .9 

Kloriitti, biotiitti ja talkki 63.7 

Opaakki 2 .0 

Mg taas yli kaksinkertainen, Fe on jonkun verran ja SiO 2 tuntuvasti alhaisempi 

. 2 å 3 kertainen OH-luku ei edustane primääristä vesipitoisuutta, 

vaan lienee pääosaltaan tektonisoitumisen ja metamorfoitumisen aikaista 

sekundääristä perua . Kokonaisuudessaan on kokoomus kuitenkin huomattavasti 

post-karjalaisten diabaasien kokoomusta emäksisempi, edustaen joko 

suorastaan basalttimagman aikaisempaa vaihetta tai ainakin sen emäksisempää 

differentioitumaa . 

1 

100.o

IIVAARAN ALKALIKIVIMUODOSTUMA 

Tarkistanut ja täydentänyt M. Lehijärvi 

Nyky-Suomen ainoa alkalikiviesiintymä sijaitsee Suomussalmen karttalehtialueen 

koillisosassa . Alkalikivet muodostavat täällä yhtenäisen Iivaaran, 

Ahvenvaaran ja Penikkavaaran käsittävän massiivin . Näistä Iivaara, joka 

on paljaslakinen tunturi, kohoaa merenpinnasta n . 470 m ja läheisen lijärven 

pinnasta n . 216 m ja on koko karttalehtialueen korkein maastokohta . 

Iivaaran välittömänä jatkeena etelään ja kaartuen vähitellen itäänpäin 

ovat Ahvenvaara ja Penikkavaara . Paljastumia on pääasiassa Iivaaran 

huipulla sekä Ahvenvaaran lounaisrinteellä . Vaararyhmän loivat S- ja 

E-rinteet sensijaan ovat vahvan irtomaapeitteen alla . Massiivin ulottuvaisuus 

viimemainittuihin suuntiin on näin ollen vaikeasti arvioitavissa . Joka 

tapauksessa muodostuman kokonaispinta-ala lienee joukon toistakymmentä 

neliökilometriä . Kivilajikartalle se on merkitty - punaisenvioletilla värillä . 

Valtaosa Iivaaran alkalikivimuodostuman kivilajeista kuuluu sarjaan 

urtiitti-ijoliitti-melteigiitti . Päämineraaleina ovat nefeliini ja pyrokseni . 

Nefeliinipitoisuus urtiitissa on suurempi kuin 70 %, ijoliitissa 50-70 

ja melteigiitissä pienempi kuin 50 % . Vallitsevin tyyppi on ijoliitti . Melteigiittiä 

näyttäisi kenttähavaintojen perusteella olevan runsaimmin massiivin 

reunaosissa. Urtiittia on parhaiten näkyvissä Iivaaran huipulla . Eri tyyppien 

seuraaminen kentällä on vaikeata sopivien paljastumien puuttuessa . 

Hackmanin (1899) mukaan esiintyisivät suurimmat kokoomuseroavaisuudet 

massiivin reunaosissa ja edustaisivat magman massiivinsisäistä differentioitumista 

. Analyyseistä (Taulukko XXII, no :t 1-6) laaditun Nigglin diagramman 

perusteella on pääteltävissä, että kysymyksessä ei voi olla ainakaan 

jatkuva differentiatiosarja (Lehijärvi) . Myös kenttähavainnot osoittavat, 

että magman jakaantuminen on ollut erittäin säännötöntä ja että 

niin nefeliini- kuin pyroksenirikasta magmaa on intrudoitunut useammassa 

eri vaiheessa ja lisäksi keskenään vaihtelevissa ikäjärjestyksissä, 

kuten oheinen kuvasarja osoittaa (Kuva 64) . Massiivin reunavyöhykkeessä 

esiintyy aivan paikallisesti ja hyvin vähäisessä määrässä nefeliinisyeniittiä . 

Se on kenties muodostunut sivukiven sekaantuessa ijoliittimagmaan tai 

on se saattanut syntyä ijoliittimagmasta myös differentioitumisen tietä .

Kuva 64 . Juonia, siirroksia ja breksiaa livaaran alkalikivimuodostumassa. 

a . Vollastoniittipitoinen feniitti breksioi pyroksenifeniittiä . livaaran N-rinne . 

b . Urtiittia (nefeliinirikasta ijoliittimuunnosta) leikkaava, siirroksen katkaisema melteigiittinen 

(pyroksenirikas) juoni . Kuvan yläosassa säännöttömänä sulkeumana urtiitissa normaalista 

ijoliittia . livaara . Valok. M . Lehijärvi. 

c . Keskenään risteileviä melteigiittisiä juonia. livaaran N-rinne . 

d . Urtiittia lävisteleviä melteigiittisiä juonia, joiden keskus on nefeliiniä . livaaran laelta . 

e. Ijolittia lävistävä, siirroksen katkaisema urtiittijuoni, jonka keskus on melteigiittiä . Iivaara.

Varsinaista alkalikivimuodostumaa ympäröi natriummetasomaattisesti 

muuttunut sivukivi, feniitti . Näitä feniittisiä kivilajeja on parhaiten nähtävissä 

Ahvenvaaran SW-rinteellä . Feniittiytyneen alueen laajuutta ei paljastumien 

puuttuessa voi Iivaaran alueella tarkemmin määritellä . Eräissä 

muissa vastaavanlaisissa muodostumissa on sen todettu ulottuvan muutamien 

satojen metrien päähän alkalikiven kontaktista . 

I j o 1 i i t t i . Raesuuruudeltaan vaihtelee ijoliitti pienirakeisesta karkearakeiseen 

. Päämineraaleina ovat nefeliini ja vihreä pyrokseni (egiriittiaugiitti) 

. Lisäaineksina on tavattu kankriniittia, titaniittia, apatiittia, 

iivaariittia, wollastoniittia, biotiittia, kalsiittia, zeoliittia ja malmia . Nefeliini 

on väriltään punertavaa tai harmahtavaa . Toisinaan saattaa siinä 

havaita heksagonisia muotoja . Lohkorakojen mukaisesti järjestyneet nesteja 

kaasusulkeumat ovat luonteenomaisia . Sulkeumina on usein myös pieniä 

pyroksenineulasia, jotka tavallisesti ovat järjestyneet kidepintojen mukaan . 

Iivaaran nefeliini sisältää kaliofiliittiä noin 25 % . Pyrokseni (egiriittiaugiitti) 

esiintyy pitkinä prismoina tai epämääräisinä rakeina . Se on usein 

selvästi vyöhykkeistä, reunat vihertävämpiä, egiriittirikkaampia kuin keskusta 

. Karkearakeisen ijoliitin pyrokseni saattaa olla melko omamuotoista 

ja kauniisti vyöhykkeistä . Augiittilain mukainen kaksostus on yleistä 

(Kuva 65) . Pienirakeisessa ijoliitissa on pyrokseni epämääräisen muotoista 

ja heikosti vyöhykkeistä . Kankriniitti on sekä voimakkaasti kahtaistaitteista 

karbonaattikankriniittia että alhaiskahtaistaitteista sulfaatti- 

Kuva 65. Normaalinen ijoliitti . Yläreunassa kaksi augiittilain 

mukaan kaksostunutta, heikosti vyöhykkeistä egiriittiaugiittikidettä . 

8 x, Nic . + . Kuusamo, Iivaara. Valok. E . Halme .

Taulukko XXI . Iivaaran alkalikiven mineralogisia kokoomuksia . 

Määrännyt M . Lehijärvi (Lehijärvi 1957) . 

1 . 2 . 3 . 4 . 5 . 

Nefeliini 36 .4 43.4 33 .9 30 .9 29 .2 

Pyrokseni 37 .0 46 .9 52 .4 34 .6 58 .4 

Sulfaattikankriniitti 20 .s 6.1 5 .9 7 .1 

Karbonaattikankriniitti 2 .6 

Apatiitti 2 .3 0 .1 5 .8 3 .6 1.2 

Titaniitti 0.9 0 .3 1 .4 0.5 

Iivaariitti 3 .2 23 .3 

Biotiitti 

3.7 

Malmi 0 .6 7.5 

2 . Melteigiitti, livaara . 

3 . Melteigiitti, Penikkavaara . 

4 . Iivaariitti-melteigiitti, Iivaara . 

5 . Melteigiitti, livaara . 

Summa 1 100 .0 1 100.0 1 100.0 I 100 .0 I 100 .0 

kankriniittia (Lehijärvi 1955) . Sitä esiintyy yleensä nefeliinirakeiden raoissa, 

ilmeisesti sen muuttumistuloksena . Sulfaattikankriniitti on pigmentistä 

johtuen väriltään likaisen harmaata . Joissakin yksilöissä on heksagoninen 

muoto tunnettavissa . Titaniitti on väriltään hunajan keltaista . Se esiintyy 

tavallisesti omamuotoisina kiteinä ja näyttää erikoisesti rikastuneen pyroksenirikkaisiin 

kohtiin . Apatiittia on ijoliitissa keskimäärin noin 3 % . Paikoin 

sitä saattaa olla pieninä kasaumina sekä pyrokseni- että nefeliinirikkaissa 

kohdissa . Muodoiltaan se esiintyy pitkinä prismoina tai epämääräisinä 

rakeina, harvemmin heksagonisina poikkileikkauksina . Iivaariitin 

esiintymisessä ei näytä olevan mitään säännönmukaisuutta . Sitä esiintyy 

sekä oma- että vierasmuotoisina rakeina . Muita lisäaineksia tavataan 

aivan satunnaisesti ja silloinkin vähäpätöisessä määrässä . 

Kankriniittiryhmän mineraaleja esiintyy joskus niin runsaasti (Taulukko 

XXI, n :o 1, taulukko XXII, anal . 4), että nimi kankriniitti-ijoliitti 

lienee tällaiselle kivilajille paikallaan (Lehijärvi 1956) . 

M e 1 t e i g i i t i n (taulukko XXI, no :t 2-5) mineraalikokoomus poikkeaa 

ijoliitista vain nefeliinin ja pyroksenin suhteen siten, että jälkimmäistä 

on runsaammin . Toisinaan saattaa iivaariittia olla niin runsaasti, että kiveä 

voisi nimittää iivaariitti-melteigiitiksi . 

U r t i i t i n nefeliini on karkearakeista . Muuttumistuloksena nefeliinin 

raoissa sekä myös läiskinä sen sisällä on kankriniittia . Pyrokseni 

on omamuotoista ja vyöhykkeistä . Lisäaineksina on apatiittia, titaniittia, 

biotiittia ja malmia . 

Iivaaran länsirinteellä on Lehijärvi parista pienestä erillisestä paljastumasta 

löytänyt n e f e 1 i i n i s y e n i i t t i ä . Sen kalimaasälpä on hei-

Taulukko XXII . Erilaisten ijoliittimuunnosten kemiallisia kokoomuksia . 

Si0 2 

Ti0 2 . . . . 

A1 203 . . . . 

Fe 203 . . . 

FeO 

MnO . . . . 

MgO . . . . 

CaO 

Na 20 . . . . 

K 20 

P 205 . . . . 

H 20 

SO 3 

C1 

C0 2 

Summa 1 99.66 

1 . 2 . 3 . 4 . 5 . 6 . 7. 8 . 9 . 10 . 

42 .07 

1 .00 

18 .68 

1 .68 

4 .39 

0 .37 

3 .53 

10 .83 

11 .00 

1 .87 

2 .44 

1 .20 

0.60 

42 .79 

1 .10 

19.89 

4.39 

2 .33 

0.41 

1 .87 

11 .76 

9.31 

1 .67 

1 .70 

0 .99 

- 

98 .21 

43 .02 

0 .63 

24 .63 

3 .59 

2 .17 

j . 

1 .96 

5 .47 

14 .81 

2 .99 

0 .70 

- 

99.97 

43 .03 

0 .58 

20.34 

2 .26 

3 .30 

0.14 

3.84 

10 .14 

10.02 

3 .18 

1 .62 

0.70 

0 .36 

j . 

0 .62 

43.70 

0.89 

19 .77 

3.35 

3 .47 

j . 

3 .94 

10 .30 

9 .78 

2 .87 

1 .34 

0 .89 

100 .13 1100 .30 

kosti pertiittistä . Nefeliini ja kankriniitti esiintyvät omamuotoisina kiteinä, 

joita saattaa olla useitakin sulkeumina suuressa maasälpäyksilössä . Pyrokseni 

on väriltään tumman vihreätä, selvästi vyöhykkeistä ja toisinaan 

omamuotoista egiriittiaugiittia . Lisäaineksina on omamuotoista titaniittia, 

apatiittia ja malmia . 

Penikkavaaran W-reunalla esiintyy rajoitetulla alalla juonimaisina laikkuina 

kiveä, joka normaalisen ijoliitin mineraalikokoomuksen lisäksi sisältää 

albiittiliistakkeita . Tälle kivelle on Hackman antanut nimeksi n a t r o ns 

u s s e x i i t t i . Sen nefeliini on kiteytnyt kahdessa vaiheessa . Vanhinta 

vaihetta edustavat suuret rakeet tai raekasaumat, joissa on sulkeumina 

runsaasti pieniä egiriittineulasia . Idiomorfinen, korrodoitunut pyrokseni, 

toisen vaiheen pienirakeinen nefeliini ja albiittiliistakkeet ovat suurten 

nefeliiniyksilöiden väleissä . Runsas omamuotoisen titaniitin esiintyminen 

näyttää olevan luonteenomaista Penikkavaaran sussexiitille . 

Penikkavaaran laen luoteis- ja eteläjyrkänteissä on hyvin pienellä alalla 

paljastuneena tummaa, harmaanvihertävää tasa- ja keskirakeista kiveä, 

jota Hackman on nimittänyt e s s e x i i t i k s i . Sen rajoittuminen ympä- 

- 

45 .66 

2 .75 

11 .64 

3 .57 

10 .61 

- 

11 .08 

9 .11 

2.60 

0.44 

0 .26 

- 

46.15 

0.38 

15 .70 

3.55 

3 .40 

0.18 

5.52 

14 .16 

7 .24 

2 .61 

0 .77 

0 .93 

- 

- 

47.43 

0.10 

23 .60 

4.59 

1 .20 

- 

0 .67 

4 .42 

15 .08 

2 .00 

- 

- 

- 

- 

49 .57 

0 .65 

9 .61 

5 .59 

4 .59 

0 .57 

1 .28 

13 .91 

4 .90 

3 .23 

5 .98 

0.38 

- 

97 .72 1100.59 

I 99.09 1100 .26 i 

63.76 

0.70 

17.37 

0.10 

1 .11 

0 .37 

0.93 

1 .72 

6 .69 

5 .97 

0 .16 

0 .40 

- 

- 

- 

99 .28 

1 . Hienorakeinen ijoliitti, livaara. Anal . N . Sahlbom (Hackman 1899) . 

2 . livaariittipitoinen 

Hackman 1899) . 

ijoliitti, livaara . Anal . H . Berghell (Ramsay u. Berghell 1891 ja 

3 . Nefeliinirikas ijoliitti, livaara . Anal. A . Zilliacus (Hackman 1899) . 

4. Kankriniitti-ijoliitti, livaara. Anal . M . Lehijärvi (Lehijärvi 1956) . 

5. Keskirakeinen ijoliitti, livaara . Anal . N . Sahlbom (Hackman 1899) . 

6. Essexiittinen kivi, Penikkavaara . Anal . A . Zilliacus (Hackman 1899) . 

7 . Karkearakeinen ijoliitti, livaara . Anal . M . Lehijärvi (Lokka 1950) . 

8. Natronsussexiitti, Penikkavaara, Anal. M. Dittrich (Hackman 1899) . 

9 . Apatiittirikas pyroksenisyeniitti, Ahvenvaara . Anal. N . Sahlbom (Hackman 1899) . 

10. Pyroksenisyeniitti, Ahvenvaara . Anal . N . Sahlbom (Hackman 1899) .

öiviin kivilajeihin ei irtomaapeitteen vuoksi ole näkyvissä . Kivessä ovat 

tummat mineraalit vallitsevina ja niitä edustavat augiitti, barkevikiitti ja 

vihreä, osittain kloriittiutunut sarvivälke . Maasälvästä on pääosa andesiinia 

ja loput ortoklaasia . Lisäaineksina tavataan kivessä apatiittia, rutiilia, 

magnetiittia ja ilmeniittiä . 

Iivaaran alkalikivialuetta ympäröivään, paikoin suonimaiseen graniittigneissimuodostuman 

kataklastiseen granodioriittiin ulottuva metasomaattinen 

vaikutus on selvimmin nähtävissä hyvin paljastuneessa Ahvenvaaran 

SW-rinteessä . Tätä ilmiötä on kutsuttu f e n i i t t i y t y m i s e k s i, 

sekä sen mineraalikokoomukseltaan erilaisia tuotteita f e n i i t e i k s i . 

Ensimmäinen askel feniittiytymisessä on ympäröivän kiven tummien mineraalien 

(biotiitin ja amfibolin) korvautuminen egiriittiaugiitilla ja alkaliamfibolilla 

. Seuraava askel on sivukiven näennäisesti homogeenisen kalimaasälvän 

muuttuminen mikropertiitiksi . Kun feniittiytyminen etenee, 

häviävät kvartsi ja plagioklaasi äkkiä, jolloin tuloksena on tyypillinen 

feniitti . Tällaista on Hackmanin kuvaama pyroksenisyeniitti . Tämän kiven 

päämineraaleina ovat mikropertiitti (n . 60-70 %) sekä pienirakeinen egiriittiaugiitti 

. Paikoin on runsaasti kalsiittia . Lisäaineksina on titaniittia, 

apatiittia ja wollastoniittia . 

Dynamometamorfoosin jälkiä ei ijoliittimuodostumassa tavata . Muutamat 

paikalliset liuskeisuussuunnat, rakojuonet ja siirrokset lienevät alkuperältään 

magmatektoonisia ja syntyneet eri kokoomuksellisten alkalikivimagmojen 

vaiheittain tunkeutuessa nykyisille paikoilleen . Tämän perusteella 

on Iivaaran alkalikiviesiintymää pidettävä post-karjalaisena anorogeenisena 

muodostumana . Tämän tarkempaan ajanmäärittelyyn ei Suomussalmen 

karttalehden kallioperä tarjoa mahdollisuuksia . Kun muodostumaa kuitenkin 

lienee pidettävä samanaikaisena Fennoskandian muiden alkalikiviesiintymien 

kanssa, voitaneen se analogisesti näiden mukaan lukea postsilurisiin 

muodostumiin kuuluvaksi . 

111

ENGLISH SUMMARY 

The rocks of the area embraced by the Suomussalmi map sheet consist mainly 

of pre-Karelian granite-gneiss, which has a wide distribution elsewhere too in the 

eastern border zone of Finland . 

By and large this formation is relatively homogeneous . Nevertheless, in respect 

to both its origin and its composition, it represents a rock complex made up of various 

components . Its oldest members are supracrustal rocks : mica- and quartz-feldspar 

schists as well as hornblende gneisses . Most abundantly represented, however, are 

younger infracrustal rocks . Of these the oldest, again, are gabbros and diorites occurring 

as massifs small of size and few in number, while, on the other hand, predominant 

are different grano- and quartz-dioritic varieties . As the youngest component of 

the granite-gneiss formation there is to be found granite rich in microcline, occurring 

both as independent massifs and as veins migmatizing other kinds of rocks . 

Characteristic of all the rocks of the granite-gneiss formation is a marked teetonization 

and, specifically, cataclastic structural features . In addition, they are most 

often migmatized by oligoclase- and microcline-granitic material . 

Extra color is given the map picture, rendered rather monotonous by the extensive 

granite-gneiss formation, by occurrences belonging to the Karelian age group . They 

represent larger formations situated in the main part outside the area of the map sheet . 

On the basis of certain contact and penetration relations as well as their less tectonic 

appearance, they can be distinguished, often in the field, from rocks of the pre- 

Karelian granite-gneiss complex . Moreover, conglomerate beds containing granitegneiss 

pebbles, met with in three different places, provide evidence of a discordance 

between the pre-Karelian and Karelian formations . 

The oldest representatives of the Karelian rocks in the area are quartzites and 

quartz-feldspar schists . It is expressly as the lowermost layers of these schists that the 

aforementioned basal conglomerates are found . Among the Karelian supracrustal 

formations also occur basic volcanic rocks : tuffites, lavas and greenstones . Amphibolites 

localized in deeper strata than these are met with principally at the margins 

of schist formations and in culmination areas . 

The Karelian infracrustal rocks comprise an extensive series, ranging in composition 

from ultrabasic rocks to microcline-granite . Their earliest crystallizations are represented 

by olivine-peridotites, hypersthenites, serpentinites and soapstones . From 

these the series continues through sparse gabbros and diorites to synorogenic quartzdiorites 

and granodiorites cutting and brecciating the Karelian supracrustal rocks . 

As the last stage of the Karelian igneous rocks, one meets with microcline-granite, 

which in the manner of its pre-Karelian relatives, forms independent massifs and, 

though in lesser degree, appears as veins migmatizing other rocks .

Time Formation 

Post-Silurian . . . Alkali rock massif of Iivaara 

Hiatus Diabase dikes 

Karelian 

Late-orogenic granites 

Synorogenic granodiorites 

Gabbros and diorites 

Ultrabasic ophiolites 

Schist formations 

Basal conglomerates 

H i a t u s Diabase dikes 

Late-orogenic granites 

Pre-Karelian . . . . Synorogenic granodiorites 

Gabbros and diorites 

Schist formations 

Orogenic classification of the rocks of the map sheet area . 

A special character of its own is given this area by the exceptionally numerous 

diabase dikes . Petrographically, they form a broad metamorphic series, ranging from 

hypersthene-bearing pigeonite-diabases to uralite-diabases and even to more altered 

varieties . The majority of these dikes are to be classified among post-Karelian anorogenic 

formations . Certain of the most altered diabase dikes are probably, however, 

to be classified on the basis of their exceptional chemical composition and tectonic 

structure among products of the preKarelian anorogenic stage . Some of the lastmentioned 

are penetrated by granites, as well . 

The youngest rock group of the area is the alkali rock massif of Iivaara, which 

is classified as belonging among the post-Silurian formations . It represents for the 

main part an ijolitic composition, but it also includes, inter alia, sussexitic and essexitic 

varieties and, in the contact against the granite-gneiss formation, a metasomatic 

fenite zone . 

As regards the relation of the rocks occurring in the area of the Suomussalmi 

map sheet to the different orogenic cycles, the present author will publish in the 

series »Bull . Comm . geol . Finlande» a more detailed study under the title of » Orogenic 

Classification of the Rocks of the Kianta Area» . 

15 

3848-58

KIRJALLISUUTTA 

ENKOVAARA, A.-HÄRME, M.-VÄYRYNEN, H . (1952), Suomen Geologinen Yleiskartta, 

lehdet Oulu ja Tornio . Kivilajikartta . 

»- (1953), Suomen Geologinen Yleiskartta, lehdet Oulu ja Tornio . Kivilajikartan 

selitys . 

HACKMAN, VICTOR (1899), Neue Mitteilungen uber das Ijolithmassiv in Kuusamo . 

Bull. Comm . geol . Finlande 11 . 

HAUSEN, H . (1933), Koncept till geologiska kartbladet Suomussalmi, D 5 .1 : 100000. 

Geol.tutkimuslaitoksen arkisto, N :o 1464 a, b, c ja d . 

HOLMBERG, H . J . (1856), Hydrographische and orographisch-geognostische Beobachtungen 

im nördlichen Finnland als Ergebnisse der Golduntersuchungen in 

den Jahren 1847, 1848 and 1 850 . Verh . d . russ . kais . miner . Ges . St . Petersburg . 

HYYPPÄ, ESA (1937), Bemerkungen uber G . Branders Aufsatz »Ein Interglazialfund 

beil Rouhiala in Sfidost-Finnland» and zwei neue Tonfunde auf der Karelischen 

Landenge .Bull . Comm . geol . Finland 119, S . 145 . 

ISOKANGAS, PAULI (1952), Piirteitä Suomussalmen pitäjän SE-osan geologiasta . 

Käsikirjoitus Helsingin yliopiston geologian laitoksen arkistossa . 

LEIIIJÄRVI, MAUNO (1955), Sulphatic cancrinite from livaara, Kuusamo, Finland . 

Bull. Comm . geol . Finlande 168, p . 53 . 

-»- (1956), Cancrinite-ijolite from livaara, Kuusamo, Finland . Bull. Comm . geol . 

Finlande 172, p . 9 . 

-»- (1957), livaaran (Kuusamo) alkalikivialueen mineralogiasta ja petrologiasta . 

Käsikirjoitus Helsingin yliopiston geologian laitoksen arkistossa . 

LOKKA, LAURI (1950), Chemical Analyses of Finnish Rocks . Bull . Comm . geol . 

Finlande 151 . 

MATISTO, ARVO (1957), Diabaasijuonien rakoilusta . Geologi N :o 10 . 

-»- (1958), Taivalkosken Metsäkylän kvartsiitti-kaoliinimuodostuman stratigrafisesta 

asemasta . Geologi N :o 6 . 

MIKKOLA, ERKKI (1941), Suomen Geologinen Yleiskartta, lehdet Muonio-Sodankylä-Tuntsajoki 

. Kivilajikartan selitys . 

RAMSAY, W and BERGRELL, HUGO (1891), Das Gestein vom Iiwaara in Finnland . 

Geol . fören . i Stockholm förh . Bd . 13, s . 300 . 

WAHL, W. A . (1906), Die Enstatitaugite . Dissert . Helsinki . 

WIIK, H. B . (1953), Composition and Origin of Soapstone . Bull . Comm . Geo1 . 

Finlande 165 . 

WILKMAN, W . W. (1921), Suomen Geologinen Yleiskartta . Lehti Nurmes . Vuorilajikartan 

selitys . 

-»- (1924), Suomen Geologinen Yleiskartta . Lehti Nurmes . Vuorilajikartta . 

-»- (1924), Om diabasgångarna i mellersta Finland . Bull . Comm . geol . Finlande 71 .

VIRKKALA, K . (1950), Maaperäkartta, Suomussalmi . 

--a- (1954a), Maaperäkartta, Vuokkijärvi . 

-»- (1954b), Maaperäkartta, Raate . 

VÄYRYNEN, H . (1928), Geologische and Petrographische Untersuchungen im Kainuugebiete 

. Bull. Comm . geol . Finlande 78 . 

-» (1954), Suomen kallioperä . Helsinki .

GEOLOGINEN YLEI KARTTA - arkisto.gsf.fi

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?