viron rantamurteen länsiryhmän sanaston alkuperä ... - Helda

7. sk-yhtymä on säilynyt astevaihteluttomana (lesk : leskeD ’lesed/lesket’,
kiskuma : kiskun ’kisun/kiskon’).
8. õ-äänne puuttuu rantamurteesta. Sen tilalla esiintyvät alkuperäiset o, e tai a
sekä u (Must 1987: 115–117) (aineistossani (nahk)lohe ’lõhe/lohi’). Pitkä õ on korvattu
vanhassa murteessa ie-yhtymällä (vieras ’võõras/vieras’, piesas ’pöösas/pensas’),
uudemmassa murteessa yhtymällä uo ~ ue ~ oe ~ öe ~ üe (vueras ~ voeras ~ vöeras
’võõras/vieras)’.
9. lööma-, sööma-verbien imperfektissä esiintyy öi-diftongi (löin ’lüin/löin’,
söin ’süin/söin’).
10. Vokaalien sisäheitto puuttuu osittain pitkän pääpainollisen tavun jälkeisessä
avotavussa kolmi- ja useampitavuisissa sanoissa (Jõe kanDama ’kandma/kantaa’, Hlj
kelDane ’kollane/keltainen’). Kuusalun rantakylissä toisen tavun vokaali on säännönmukaisimmin
säilynyt.
11. Vokaali on säilynyt osittain nominatiivin lopussa pisimpään Haljalan Seljan
rannassa, muualla vain tietyissä sanoissa (aineistossani kalsi, kuer(t)si, kuetsi, näppisti,
viibuti).
12. Keskikorkeat vokaalit e ja o korottuvat h:n edellä (eh > ih, oh > uh: tegema :
tiha ’teha/tehdä’, mees : mihe ’mehe/miehen’, koht : kuha ’koha/kohdan’; aineistossani
esiintyvät sekä lohe että luhe ’lõhe/lohi’).
13. i ei ole muuttunut diftongeissa e:ksi o:n, a:n ja ä:n jäljessä (päiv(ä) ’päev/
päivä’, poig(a) ’poeg/poika’, lainama ’laenata/lainata’; aineistossani kaibas-).
Paikoitellen esiintyy myös diftongin jälkikomponentin madaltumista erityisesti v:n ja
r:n edellä (Must 1995: 22).
14. aa ja ää ovat säilyneet diftongiutumattomina (pää ’pea/pää’, Jõe sääDämä
’seadma/säätää’).
15. k on muuttunut *kl- ja *kr-yhtymissä u:ksi (kaul(a) ’kael/kaula’ üö. Aineistoni perusteella pidän tätä rantamurteen ehdottomasti mainitsemisen
arvoisena piirteenä (esim. liemutama; pialpidi; luogitama, nuot; üösitel ~ üösetel). Sama
muutos on tapahtunut suomessa, ia, iä tosin vain savolaismurteissa.
5