viron rantamurteen länsiryhmän sanaston alkuperä ... - Helda

yhdyssanoja (aehang, aehark, aeraud, aetuli), mikä johtuu siitä, että ’tuulastamisesta’
käytetty verbi on aelema. Vartalon ae alkuperästä ks. artikkelia aelema.
Kuva 1. Suomalainen tuulaskoura ja sen kannatinpuu, rantamurteessa aepuu (Vuorela
1958: 75).
ahke subst. ’kelgusarnane veok kalapüüniste jaoks / ahkio’ Jõe Kuu < sm ahkio
`ahke Jõe; kom. `ahkega Kuu ”kelgusarnane veok, mida kasutati talvel kalapüüniste veoks”, vrt. `ahkju
Jõe ’ühe jalasega veok, mida kasutati talvel võrkude vedamiseks merele, vahel ka sõnnikuveoks
kodu ligidale’ (EMS I: 143); ahke ’üheainsa jalasega veoriist, kelk, millega võrke randa veetakse’
Kuu, vn. (EKMS III: 536); ahke ’kelgu sarnane veoriist, millega võrkusid rannale veetakse; praegu
enam ei tarvitata’ Jõe Kuu (Vilberg 1910: 377); ahke ’~kelk’ Jõe Kuu (VMSK); ahke, -
’handschlittenartiges Fuhrwerk beim Fischfang’ dial. Kuusalu nach SKES I 5, ural., vgl. l.cit. fi.
ahkio Lnr. ’ackja, lappsläde för lass; dålig släde i allm.’ u.s.w. (> lpSchwed. akio, akia, fi. bzw.
lp.> schwed. dial. akkja, akkj, akje ’id.’), kar. ahkivo (bestimmter Schlitten, Rentierschlitten
u.s.w.); estn. ahke u.E. evtl. fi. (ingermanl, ? ahkē < ahkia), Entspr-en im Ostj. und samojJur.
(EEW 28–29.) vrt. ahkju etn. ’paadikujuline jalasteta (põhjapõdra) regi’ (EKSS).
sm ahkio ’poron pulkka, poron vedettävä tavarareki; erilaisten tavaroiden kuljetukseen esim. metsällä,
kalassa t. matkalla oltaessa kelkan asemesta käytetty jalakseton vetoneuvo, veturi.
KAI PERP LÄNP Suu Vehk Tyt Lava Suoj KorS Kite Ilo Kars SaaJ Pud Ranu. | "Ahkio – –
hylkeenpyyntimatkoilla käytetty." Vehk | Ahkijolla ne muikut veettiij jäältä pois. Ranu (SMSK).
Gan ahkio, -on ’lapparnes rhensläda, rheda l. traha Lapponica’ (G 6); weturi ahkio in Tårneå, liten
ahkia eller kjälcka, som fiskare på not ijs draga efter sig (G 1099). Lönnr ahkio ’ackja, lappsläde
för lass’ (L I: 7). ahkio ’poron pulkka, metsästäjän vedettävä jalakseton reki, veturi’, -- karj. ahkivo
’katkaistun veneen mallinen reki, jolla esim. heiniä, halkoja, lihoja, nauriita, metsästyssaalista ym.
suksilla vetäen kuljetetaan; poron pulkka’ -- vir. murt. (Kuus.) ahke ”kelkantapainen vetoneuvo,
jolla verkkoja rannalle kuljetetaan” (SKES 5). ahkio ensiesiintymä 1745 Juslenius (Jussila 1998:
26). ahkio (Jusl 1745; PSm Länsip) ’poron pulkka’, rinn. akkio (Gan 1786), akkia (Renv 1823);
levinnyt kirjak:stä laajalti murteisiin, joissa merk. myös (PSm edellistä laajemmalti sekä KaakkSm
rannikko ja saaret, paik. P- ja LaatKarj) ’katkaistun veneen mallinen jalakseton, vedettävä
kuljetusneuvo l. veturi’ ~ ka ahkivo id. | vi (Kuusalu) ahke < (luult. < sm) ’kelkantapainen
vetoneuvo, jolla kuljetetaan verkkoja rannalle’ = ostjI, samJr. [Toivonen Vir 1938 336 (+ ka vi)]
(SSA 1: 52–53.) ”Ulkosaarissa ahkio oli viimeksi käytössä Tytärsaaressa 1938. Suursaaressa se jäi
käytöstä jo 1800-luvun loppupuolella. - - Ulkosaarissa sen ikä ei ulotu uuden ajan alkua
kauemmaksi. Ilmeisesti ahkio on Etelä-Karjalasta omaksuttu metsästyskulttuurin apuväline, joka
saarissa sopeutettiin hylkeenpyyntiin.” (Talve 1996: 171–172.)
ka ahkivo ’ahkio, pulkka’. Paatenella ahkivo on ollut kalastajien käytössä. (KKSS.) Raja-Karjalassa ahkio
oli käytössä vielä 1900-luvulla (Vuorela 1958: 7).
Viiresin mukaan ahkju on ikivanha Pohjoismaissa käytetty yksijalaksinen ketaraton
reki. Se tunnettiin Virossa vain Kuusalun rantakylissä, missä kalastajat 1900-luvun
alussa vetivät ahkiolla verkkoja suomalaisten mallin mukaan. (ERKL 2007: 16 Viires.)
Tässä valossa on mielenkiintoista, että Vilberg kirjoittaa vuonna 1910, ettei ahkioita
enää käytetä. Talven (1996: 171–172) mukaan Suomenlahden ulkosaarissa uuden ajan
37