viron rantamurteen länsiryhmän sanaston alkuperä ... - Helda

Agricola, 1540- Upsala (Jussila 1998: 26). ahkera (Agr; yl) ’uuttera, innokas; hanakka, perso,
ahnas’, ahkeruus (Agr) ’uutteruus, into, ahneus’, ahkeroida, -ta (Agr), ahertaa (Renv, yl., ei
kuitenkaan Verml ja Ink; Lönnr 1874 myös ahkertaa) ’uurastaa, harrastaa, haluta’ ~ ink ahker
’ahkera’ | ka ahkera id., ahkerus id. (s. ja a.), ahkeroija, ahertoa ’ahkeroida, ahertaa, uurastaa’ | va
ahke̮ ra ’ahkera’ (nämä ainakin ositt. < sm). – Sm > viP ahker ’ahkera, nopea, työteliäs’ ja lpN
murt. akker ’ahkera’. Liittyy johdoksena s.v. ahku mainittuihin sanoihin. Hakulinen Vir 1930 276,
Hakulinen 1933 StF 1:2 129–35 (sm ~ vi), Hakulinen Vir 1941 347 (ahkera ~ ahku, vi < sm) (SSA
1: 52.) Vrt. virP murt Kuus. ahker ’ahkera, nopea, työteliäs’ (?< suom.), kantasana ahku 1 (SKES
5–6).
ink ahkera (IMS 3); Hevaha ahkera, ahkera tööhön ’virk tööle’ (Laanest 1997: 16).
ka ahkera ken oli ahkera ta terveh. Uhtua | siid on ylen ahkera tyttö. Korpis | eräz on roavol (~ roadoh)
ahkera (uud.). Suoj. (KKSS.)
va ahkõr|a Li Lu -õ Li, g. -aa ’usin, virk, murd ahker’ (VKS 1: 76); Kukkosi ahkara ’ahkera, halukas’
(Posti 1980: 2).
Suomen ahkera on ollut lainanantajana rantamurteeseen. Lainaetymologian on esittänyt
alun perin Hakulinen Virittäjässä vuonna 1941 ja se esiintyy myös Norvikilla (1996:
141). Suhonen (2000) pitää sanaa yleissuomalaisena artikkelinsa sivulla 364 ja toisaalta
saman sanan murrelevikkiä suomessa rajallisena sivulla 367; lisäksi hän luokittelee
sanan ahker virossa tilapäislainaksi asiaa juuri selittämättä. ahker ’hakkaja, kärmas’ on
kuitenkin otettu viron Õigekeelsussõnaraamat-kirjaan jo vuonna 1976 – Kaskin (1984:
205) mukaan yleisemmin tutuksi tulleena murresanana. Tätä nykyä sana voidaan katsoa
siis saadun suomesta jo koko pohjoisviroon, kuten SSA:kin (1: 52) esittää. SKES (5)
puolestaan antaa lainautumisen suomesta Kuusaluun kysymysmerkillä.
EMS (I: 143) kehottaa vertaamaan Kuu Hlj ahke sanaan ahke 2 Mär Vig Mih
’tragi, hakkaja’, VMSK:ssa ’agar’. Annetut esimerkkilauseet `ahke poiss; `ahke
köemägä (käimisel kätega vehkiv) inimene Vig, ma tulin suure `ahke meelega (suure
lootusega), et lehmad kodo oo, aga põle kedagi Mih eivät kuitenkaan aivan vakuuta
samasta merkityksestä. Kyse on paremminkin merkityksestä ’uhke’, ja silloin sana
selittyisi yleisvirolaisen sanan uhke foneettisena varianttina. EKMS (I: 755, IV: 217)
antaakin sanalle ahke merkitykset ’julge; uhke / rohkea; ylpeä’. Sanojen ahker ja ahke
täytyy olla eri lähtöisiä sanoja jo levikkinsä perusteella, vaikka jo Ariste (2010 [1940]:
268–269) on rinnastanut vanhassa kirjakielessä esiintyneen sanan ahke suomen sanan
kanssa – ja samalla liittänyt rinnatukseen Kuusalun murresanan.
ahugalla adv. ’kohevil; laiali / pöyhöllä(än), kouhalla(an); levällään’ Jõe Kuu
ahugalla Kuu; ahukala Jõe Kuu ’kohevil, laiali’ Eks ne vana`aigased `sieligüd `olled ka `oite ahugalla;
Igä `viimine leht `temba ahugalla, ku tädä (raamatut) `kierän Kuu (EMS I: 150). ahugalla
’kohevil’ Jõe Kuu; ahukas ’kohev’ Kuu Hlj Kad VJg Sim Iis, ahukaine ’kohev’ VNg; ahukile
’kohevil’ Hlj, kohugalla ’kohevil’ Kuu (VMSK); kahukala, ahukala ’kohevile, laiali’ Jõe Kuu
(Vilberg 1910: 378); Vrt. kahukala ’kohevile; laiali’ Jõe Kuu (EMS II: 530). Wied ahu g. ahu
39