viron rantamurteen länsiryhmän sanaston alkuperä ... - Helda
viron rantamurteen länsiryhmän sanaston alkuperä ... - Helda
viron rantamurteen länsiryhmän sanaston alkuperä ... - Helda
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
ja sen hakusanaluettelo verkossa (KKSS) käsittää kaikki karjalan murteet, ts.<br />
varsinaiskarjalan, lyydin ja muinaisvepsästä kehittyneen aunuksenkarjalan eli livvin.<br />
Vatjaa käsittelevät Vadja keele sõnaraamat (VKS) sekä murresanakirjat Vatjan kielen<br />
Kukkosin murteen sanakirja (Posti 1980), Vatjan kielen Joenperän murteen sanasto<br />
(Tsvetkov 1995) ja Vatjan kielen Mahun murteen sanasto (Kettunen 1986). Vepsää<br />
käsittelevät Lauri Kettusen keräämästä materiaalista koottu Vepsän verkkosanasto<br />
(VVS) sekä vepsän kielen sanakirja Slovar' vepsskogo âzyka (SVÂ; Zajceva – Mullonen<br />
1972), liiviä taas Livisches Wörterbuch (LW; Kettunen 1938) ja Salis-livisches<br />
Wörterbuch (Winkler – Pajusalu 2009).<br />
Sukukielistä suomelle läheisin on karjala, virolle puolestaan vatja ja liivi. Sanan<br />
esiintyminen esim. yleisesti suomessa ja karjalassa ja maantieteellisesti suppea levikki<br />
läntisen <strong>rantamurteen</strong> alueella Virossa todistaa sanan lainautumisesta suomesta viroon.<br />
Karjalasta lainautumista tällaisessa tapauksessa ei historiallisten seikkojen perusteella<br />
yleensäkään voida pitää todennäköisenä, vaan karjalan levikki vain vahvistaa sanan<br />
areaalista <strong>alkuperä</strong>ä. Inkeroisesta ja vatjasta sen sijaan on saatu lainoja <strong>viron</strong> itäisempiin<br />
murteisiin; myös virosta on lainautunut ainesta inkeroiseen ja vatjaan.<br />
Esiintymä vanhimmissa sanakirjoissa – Christfried Gananderin Nytt finskt<br />
lexicon [1786–1787] ja Elias Lönnrotin Suomalais-ruotsalainen sanakirja [1874]<br />
suomen osalta, F. J. Wiedemannin Ehstnisch-deutsches Wörterbuch [1869] <strong>viron</strong> osalta<br />
– saattaa todistaa, että sana on ollut yleiskielinen tai murteissa tunnettu viimeistään<br />
sanakirjan koostamisen aikaan. Samalla on tullut dokumentoitua sanan silloinen muoto<br />
ja äänneasu, joka puolestaan voi antaa viitteitä siitä, koska sana on lainautunut.<br />
Toisaalta tekijät ovat ottaneet myös jossain määrin murresanoja teoksiinsa, erityisesti<br />
Wiedemann, ja hänen sanakirjansa onkin <strong>viron</strong> <strong>sanaston</strong>tutkimuksen klassinen lähde.<br />
Johtamista suomen kielen ”ihanimpana ominaisuutena” pitänyt Lönnrot puolestaan<br />
harrasti sanakirjassaan suomen mahdollisuuksien esittelemistä tuomalla mukaan itse<br />
johtamiaan sanoja, joten kirjan käyttäjä ei aina voi olla varma, mitkä monista<br />
johdoksista todella ovat olleet käytössä. – Näistä sanakirjoista käytän konventionaalisia<br />
lyhenteitä Gan, Lönnr, Wied ja viitteissä toiston välttämiseksi vain alkukirjaimia.<br />
Raimo Jussilan Vanhat sanat (1998) antaa tiedot kirjasuomen ensiesiintymistä myös<br />
etymologisista sanakirjoista puuttuvien sanojen osalta.<br />
25
Change language