pdf - Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus - Jyväskylän yliopisto
pdf - Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus - Jyväskylän yliopisto
pdf - Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus - Jyväskylän yliopisto
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Suorituskykyyn vaikuttavat tekijät <strong>ja</strong> väsyminen sprinttihiihdossa<br />
9<br />
KIHUn julkaisusar<strong>ja</strong>, nro 33<br />
_________________________________________________________________________________________________________________<br />
8<br />
6<br />
Erän keskinopeuden<br />
muutos (%) simuloinnin<br />
aikana (1. - 4. erä)<br />
4<br />
2<br />
r = 0,77<br />
n = 15<br />
p < 0,001<br />
0<br />
-2<br />
-4<br />
Keskimääräinen<br />
hapenkulutus<br />
(ml·kg -1·min -1 )<br />
-6<br />
55 60 65 70 75<br />
Kuvio 3. Hipposhallin sprinttisimuloinnissa mitatun keskimääräisen hapenkulutuksen suhde erien<br />
1 vs. 4 keskinopeuden muutokseen simuloinnin aikana.<br />
Korrelaatioanalyysien mukaan erien aikainen mitattu suhteellinen hapenkulutus oli yhteydessä<br />
kahden viimeisen erän keskinopeuksien (r = 0,60 - 0,68) <strong>ja</strong> maksimilaktaatti ensimmäisen erän<br />
(r = 0,56) keskinopeuden kanssa. Tämän perusteella anaerobisella kapasiteetilla on merkitystä<br />
erityisesti sprinttikilpailun alussa, mutta aerobisten ominaisuuksien merkitys kasvaa sprinttikilpailun<br />
<strong>ja</strong>tkuessa pidemmälle. Lisäksi havaittiin, että mitä korkeamman hapenkulutuksen hiihtäjät<br />
erien aikana saavuttivat, sitä vähemmän erien keskinopeus pieneni sprinttikilpailun alusta<br />
loppuun (Kuvio 3). Näin ollen voidaan olettaa, että hyvät aerobiset ominaisuudet omaava hiihtäjä<br />
väsyy sprinttikilpailun edetessä vähemmän kuin huonommat aerobiset ominaisuudet<br />
omaava hiihtäjä. Nämä tulokset ovat samansuuntaisia kuin nor<strong>ja</strong>laisessa tutkimuksessa (Sandbakk<br />
ym., 2010), jossa havaittiin että aerobinen kapasiteetti oli yksi merkittävimmistä sprinttihiihtosuorituskykyä<br />
selittävistä tekijöistä kansainvälisen tason sprinttihiihtäjillä.<br />
Jokaisen erän alussa (30 m alkukiihdytys) hiihtäjien nopeus oli selvästi suurempaa kuin loppukirissä<br />
(Kuvio 4, vasen), <strong>ja</strong> tämä näkyi myös loppukirien lihasaktiivisuuden pienenemisenä noin<br />
15–20 % verrattuna alkukiihdytyksiin (Kuvio 4, oikea). Näin ollen erän aikana tapahtui merkittävää<br />
hermostollista väsymistä. Sen si<strong>ja</strong>an simuloinnin 850 m erien samojen mittauspisteiden<br />
nopeuksien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä ero<strong>ja</strong>. Ero<strong>ja</strong> ei myöskään havaittu samojen<br />
mittauspisteiden lihasaktiivisuuksissa erien välillä. Näiden tulosten mukaan 20 minuutin a<strong>ja</strong>n<strong>ja</strong>kso<br />
simuloinnin 850 m erien välillä oli riittävä palautumisen suhteen <strong>ja</strong> väsymys kumuloitui<br />
yllättävän vähän lähdöstä toiseen. Toisaalta vaikka alkukiihdytysten absoluuttinen nopeus ei<br />
muuttunut merkitsevästi erien välillä (trendi oli laskeva), niin alkukiihdytysnopeus laski suhteessa
Change language