pdf - Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus - Jyväskylän yliopisto

Suorituskykyyn vaikuttavat tekijät ja väsyminen sprinttihiihdossa
15
KIHUn julkaisusarja, nro 33
_________________________________________________________________________________________________________________
3.2.7 Voima- ja nopeustestien yhteydet
Korrelaatioanalyysien mukaan keskivartalon koukistajien ja ojentajien isometriset maksimivoimat
olivat yhteydessä maksimaaliseen hiihtonopeuteen (30m) molemmilla mitatuilla tekniikoilla
(TT vs. vartalon koukistajat r = 0,85***, TT vs. vartalon ojentajat r = 0,65**, Wassberg vs.
vartalon koukistajat r = 0,84***, Wassberg vs. vartalon ojentajat r = 0,83***). Myös penkkipunnerruksen
tehontuotto (vastus 50 % 1RM) oli yhteydessä molempien hiihtotekniikoiden
maksiminopeuteen (TT: r = 0,74***, Wassberg: r = 0,78***). Penkkipunnerruksen maksimivoima
(1RM) oli merkitsevästi yhteydessä ainoastaan Wassberg-tekniikan maksiminopeuteen (r
= 0,64**). Näiden tulosten mukaan ylä- ja keskivartalon voimantuotolla (maksimivoima ja/tai
teho) on selkeä merkitys hiihdon maksiminopeuksiin. Tässä on kuitenkin muistettava, että nopeustestit
tehtiin hitaalla alustalla ja kiihdytysvaihe oli suhteellisen lyhyt. Tällöin maksimivoimalla
on todennäköisesti suhteellisesti suurempi vaikutus maksiminopeuteen kuin kilpailussa, joissa
maksiminopeuteen kiihdytetään matkavauhdista. Kilpailutilanteessa siis nopeusvoimaominaisuuksien
merkitys todennäköisesti korostuu.
On kuitenkin muistettava, että kilpailuvauhtisen hiihtämisen voimankäytössä on enemmänkin
kyse hiihtoteknisesti oikeasta voimantuotosta kuin maksimaalisesta voimantuottokyvystä. Stöggl,
Müller, Ainegren ja Holberg (2010) ovatkin havainneet, että hiihdon maksiminopeusvaiheessa
juuri oikea-aikainen hetkellinen voimantuottokyky erottaa nopeat hiihtäjät hitaista, ei niinkään
se, kuinka suuria voimia absoluuttisesti kyetään tuottamaan. Toki riittävä maksimaalinen voimantuottotaso
ja voimantuottonopeus pitää omata, jotta optimaalinen voimantuotto on ylipäätään
mahdollista kovissa hiihtovauhdeissa. Kysymykseen, mikä tämä riittävä voimataso on, on
vaikea antaa absoluuttista vastausta. Käytännössä harjoittelussa tämä tarkoittanee sitä, että
puutteelliset voimatasot omaavat hiihtäjät keskittyvät ensin yleisvoimaharjoitteluun (perus-
/maksimi-/nopeusvoima), jolla varmistetaan riittävät voimatasot. Sen jälkeen painotusta siirretään
enemmän lajinopeusharjoitteluun, jossa on korostettava teknisesti oikeaa suorittamista.
On järkevämpää hiihtää paljon teknisesti hyviä lyhyitä (