pidempi versio - Oulu

2.2 SIDOSRYHMÄAJATTELU, -TEORIA JA
-JOHTAMINEN
Juha Näsi (1995, 19) kirjoitti yli vuosikymmen sitten sidosryhmäajattelun (’stakeholder thinking’)
uudesta tulemisesta ja suosiosta. Johanssonin (2008, 33) jatkaa, että viime vuosien aikana
sidosryhmien rooli osana organisaatioiden toimintaa on edelleen korostunut: organisaatioiden
täytyy selviytyäkseen muuttuvassa toimintaympäristössä tyydyttää erilaisten sidosryhmien
muuttuvat tarpeet ja odotukset. Tätä työtä voidaan Freemanin (1984) ajatuksin nimittää
strategisen johtamisen sidosryhmänäkökulmaksi.
Sidosryhmien tarpeiden ja odotusten huomioimiseen on johtanut se, että yritysten ja organisaatioiden
ei nähdä olevan enää itsenäisiä, ympäristöstään erillisiä yksiköitä, vaan ne ovat vastuullisia
ympäristölleen ja yhteiskunnalleen (ks. Carroll 1995). Toiseksi, ympäristö ja sen toimijat
on alettu näkemään yhä enenemissä määrin yritysten tai muiden organisaatioiden voimavarana.
Kolmanneksi, yhteiskunta ja sen erilaiset intressiryhmät ovat samaan aikaan tulleet
yhä tietoisemmiksi ja vaativimmiksi suhteissaan yrityksiin (Näsi 1995, 31). Neljänneksi, globalisaation
ja yritysten kansainvälistymisen johdosta yritykset toimivat yhä erilaisemmissa ympäristöissä
ja verkostoissa moninaisten intressejä omaavien ryhmien, kulttuurien, alakulttuurien,
organisaatioiden ja muiden instituutioiden kanssa (Näsi 1995, 30, Simmons &
Lovegrove 2005, 497). Organisaatioiden, jotka toimivat verkostoyhteiskunnassa, täytyy painia
sidosryhmäjohtamiseen liittyvien asioiden kanssa (Simmons & Lovegrove 2005, 500).
Sidosryhmäajattelun tavoin myös sidosryhmäjohtamisen teoreettinen tausta on sidosryhmäteoriassa
(Yläranta 2006, 17). Sidosryhmäjohtamista voidaan pitää strategisen johtamisen yhtenä
näkökulmana (Yläranta 2006, 17; Carroll 1995, 47), mutta toisaalta esimerkiksi liiketoimintaetiikan
(’business ethics’) näkökulmana (Carroll 1995, 47).
Sidosryhmäteoria tarjoaa organisaatioteoriana tavan tarkastella, ketkä oikeasti ovat organisaation
tai yrityksen toiminnassa mukana (Pesqueux & Damak-Ayadi 2005, 5). Sidosryhmäteoria
antaa teoreettisen ja instrumentaalisen viitekehyksen organisaation toimintaan vaikuttavien ja
muiden keskeisten sidosryhmien tunnistamiseksi, analysoimiseksi ja ymmärtämiseksi. (Yläranta
2006, 17)
Useimmiten kirjallisuudessa puhutaan rintarinnan sidosryhmänäkökulmasta (ja –ajattelusta –
’thinking’, ’approach’) ja sidosryhmäteoriasta (Mitchell et. al. 1995, 855), mutta samoin myös
sidosryhmäjohtamisesta ja sidosryhmänäkökulmasta (tai –ajattelusta). Mitchell et al. (1995,
855) tarkentavat kuitenkin, että sidosryhmäteorian päämääränä on selittää ainoastaan, keitä
ovat sidosryhmät, jotka vaativat tai ansaitsevat johtamisen huomion ja ketkä eivät kuulu näi-
10