pidempi versio - Oulu

voi olla kuitenkin moninaisempi kuin yrityksissä. Myös tavoitteissa on eroavaisuuksia yritysten
ja valtionhallinnon organisaatioiden välillä. Merkittävimpänä eroavaisuutena hän mainitsee sen,
miten tavoitteet asetetaan ja miten ne esitetään.
Vaikka yleensä puhutaankin vain yhdestä sidosryhmäteoriasta, voidaan kuitenkin nähdä sen
sisälle muodostuneen erilaisia koulukuntia ja ”alateorioita”, sen mukaan millaisista organisaatioista
puhutaan, mitä niissä tavoitellaan ja millaisiin arvoihin toiminta perustuu. Kärjistäen
nämä koulukunnat voidaan jakaa kahteen osaan, moraalisen sidosryhmäteorian koulukuntaan
ja vanhempaan strategisen sidosryhmäteorian koulukuntaan (ks. Maharaj 2008). Pääosin kirjallisuudessa
ei kuitenkaan erotella, millaiseen näkemykseen perustuvasta sidosryhmäteoriasta
puhutaan, mutta useimmiten tämän ja viimevuosikymmenen kirjallisuuden näkökulmana, kuten
myös tämän tutkimuksen teoriakatsauksen näkökulmana, on ”pehmeämpi” moraalinen
sidosryhmäteoria, jossa ei korosteta yritystoiminnan tehokkuutta ja kasvua vaan muun muassa
organisaation vastuuta.
Strateginen sidosryhmäteoria perustuu käsitykseen, jonka mukaan sidosryhmäjohtamisen keskiössä
tulee olla strategiset sidosryhmät eli ne, joilla on suurin merkitys organisaation toimintaan.
Näitä ovat usein vain investoijat työntekijät ja toimittajat (Maharaj 2008, 117). Kriittisesti
ajatellen teoria mukaan yritysten tavoitteena on yksinkertaisesti taloudellinen tehokkuus ja
kasvu, ei arvon tuottaminen sidosryhmille. (Carroll & Buchholtz 2003,73 via Maharaj 2008,
116). Perinteinen strateginen sidosryhmäteoria voidaan nähdä siis hyvin yritys-keskeisenä
näkökulmana, jonka soveltamisalueet ovat vain voittoatavoittelevissa yrityksissä.
Moraalinen sidosryhmäteoria painottaa sen sijaan huomion kiinnittämistä myös muuhun kuin
oman liiketoiminnan kannalta elintärkeisiin strategisiin sidosryhmiin ja tehokkuuden ja kasvun
tavoitteluun. Maharajin (2008, 118) mukaan keskiössä tässä näkemyksessä ovat pitkän
aikavälin arvon tuottaminen, kestävän talouskehityksen luominen ja organisaatioiden
sosiaalinen vastuus. Näkemyksen perustana on käsitys siitä, että kuka vain, jolla on vaikutusta
organisaatioon tai johon organisaatio vaikuttaa,voi olla organisaation sidosryhmä, kuten
Freeman (1984) toteaa omassa käsityksessään. Toisaalta vastoin edellä esitettyä Maharajin
(2008) käsitystä, voidaan varmastikin puhua sidosryhmäteorian muuntumisesta ajan saatossa
– ei välttämättä näin eriytyneistä koulukunnista.
2.2.3 Sidosryhmäjohtaminen
Sidosryhmäjohtamisen näkökulma perustuu sidosryhmäteoriaan. Näkökulmia sidosryhmäjohtamiseen
on kuitenkin useita, eikä sidosryhmäjohtamiseen liittyvien käsitteiden sisällöstä ole
yksimielisyyttä (Kankkunen et al. 1995, 11). Kankkusen ym. (1995, 11) mukaan erot sidosryhmäjohtamisen
erilaisiin näkökulmiin selittyvät:
16