pidempi versio - Oulu

Sidosryhmäajattelua ja -teoriaa käsitellään sekä akateemisissa tutkimuksissa että varsinaisena
liiketoiminnan käytäntönä (Näsi 1995, 19). Carrollin (1995, 47) mukaan sidosryhmäajattelu
on osoittautunut hyödylliseksi ja tehokkaaksi viitekehykseksi sekä teoreettiseen keskusteluun
että (liikkeen)johtamisen toimintaympäristöön ympäristö-organisaatio –suhteen kuvailemiseksi
ja analysoimiseksi. Mitchell et al. (1997, 853) kirjoittavat kuitenkin, että vaikka sidosryhmäteoria
on ollut jo vuosia suosittu tapa johtamisympäristön kuvailemiseksi, se ei ole kuitenkaan
saavuttanut täysin teoreettista asemaa.
Perinteisessä mielessä sidosryhmäteoriassa näkökulmana ovat siis yritykset. Teorian mukaan
yritykset ovat olemassa juuri yrityksen ja sidosryhmien välisen vuorovaikutuksen, liiketoimien
ja vaihdannan kautta. Pitkällä aikavälillä yritysten tulee toimia niin, että sidosryhmien tarpeet
tulee tyydytetyksi. (Näsi 1995, 24). Sittemmin sidosryhmäteoriaa on alettu soveltaa yritysten
lisäksi myös muihin organisaatioihin.
Sidosryhmäteoreetikoiden mukaan yrityksellä tai organisaatiolla ei ole omia tavoitteita, vaan
ne ovat käytännössä samoja kuin sidosryhmillä. Organisaation tai yrityksen tavoitteena on
näkökulman mukaan tuottaa arvoa sidosryhmilleen, joista tärkeimpiä ovat etenkin ensisijaiset
ja strategiset sidosryhmät. (Yläranta 2007, 47). Sidosryhmäteorian mukaan yritysten tavoitteena
on kasvu ja selviytyminen.
Sidosryhmäteorian taustalla on oletus yritysten (ja muiden organisaatioiden) yhteiskuntavastuusta
(Carroll 1995, 49–50, Zink 2007, 397). Carrollin (1995, 49–50) mukaan yritysten yhteiskuntavastuu
koostuu neljästä eri komponentista, joita ovat:
• Taloudellinen vastuu: ”Ole kannattava/tuottoisa”
• Oikeudellinen vastuu: ”Noudata lakeja”
• Eettinen vastuu: ”Ole eettinen”
• Yleisen edun ajamisen (filantrooppinen) vastuu: ”Ole kunnon yrityskansalainen (corporate
citizen)”
Yhteiskuntavastuun erilaiset kentät osoittavat myös erilaisia sidosryhmiä. Yllä esitettyjen eri
komponentit ja niiden huomiointi organisaation toiminnassa vaikuttavat eri sidosryhmiin, ja
eri sidosryhmäluokat priorisoituvat eri järjestykseen eri elementtien kohdalla (Carroll 1995,
50–51). Myös muiden kuin yritysten toiminta tulee yhtä lailla olla yhteiskuntavastuullista ja
huomioida eri sidosryhmät.
Ylärannan (2006) mukaan sidosryhmäteoria on sovellettavissa myös tietointensiivisiin valtionhallinnon
organisaatioihin, kun tiedostetaan eroavaisuudet yritysten ja tietointensiivisten
valtionhallinnon organisaatioiden välillä. Sidosryhmäteorian mukaan kaikki (yrityksen) sidosryhmät
ovat tärkeitä, ei vain omistajat. Ylärannan (2007, 142) mukaan tämä on olennaista
myös tietointensiivisissä valtionhallinnon organisaatiossa, mutta yksittäisen sidosryhmän rooli
15