Etiketti 3/2010 - Alko

| Kolumni |Jaakko SelinCarriesta venetsialaisiin”Sehän on unelma-ammatti!”, huudahdin uudelle tuttavuudelleni herkkuruokaanotkuvan pöydän toiselle puolelle. Eteläafrikkalainen Timothy olijuuri esitellyt itsensä ja kertonut mitä hän teki balilaisen kylän sadonkorjuujuhlassa.Tim kiersi kolmatta vuotta maapalloa keräämässä tietoa erikulttuurien ruokajuhlista ja juhlaruoista. Tilaajana oli maailman suurinmatkaopaskustantaja, eikä deadlinea kuulemma edes ollut.Bali oli matkakirjailijan suuri suosikki. Itse olin tupsahtanut juhliin puolivahingossa,kun tuttu katukeittiöni, warung, oli suljettu. Sieltä omistajan pikkutyttö talutti minuttemppelin viereen pellolle, jonne oli jo kokoontunut puolensataa kyläläistä. Ja sieltä sitä sai: ruokaa!Timothy kertoi, että riisistä kypsyy vuodessa kolme satoa, joten näitä juhlia piisaa. Iloiset jakohteliaat balilaiset ovat kovia juhlimaan, mutta tällä seremonialla oli erityinen merkitys. Kun riisitoli korjattu talteen, ei pellolle tarvinnut mennä kyyristelemään. Kolmeen päivään.Pöytään oli katettu puolen metrin korkuinen riisivuori. Se oli koristeltu kaikenlaisilla siemenillä,terälehdillä ja värikkäillä chileillä. Kaikkialle ripusteltiin riisinvarsista punottuja koristeita.Perheet toivat pöytään itse jauhamiaan maustetahnoja. Yllätyksekseni vain harvat niistä olivattulisia, Tim tuon jo tiesikin. Indonesialainen ruoka ei ole yhtä jytyä kuin esimerkiksi intialainen.Hotellinsa aulassa Tim otti esiin muistikirjansa. Hetken selailtuaan hän löysi Suomesta kaksi asiaa:rapujuhlat ja carrien.Carrien? Rapuja hänelle oli täällä syötetty peräti kaksi kertaa, nähtävästi Tammisaaren saaristossaja Helsingissä. Tarkempi artikkeli olisi kuulemma kotikoneella Kapkaupungissa.Ja carrien hän aikoi tulla viettämään Kajaaniin lähivuosina. Ei syttynyt lamppu meikäläisenpäässä, joten palasin rapuihin. Niitä oli kulinaristille pitänyt miltei syöttää. Tim ei voinutuskoa, että haalean tillin maun takia keitämme ja liotamme herkun kumiksi.Lisäksi tapamme murskata ravut käsin oli hänestä brutaali. Hinnasta puhumattakaan.Ja snapseilla ja tillillä pilataan vielä loputkin makunautinnosta.Eihän tuosta tietenkään voinut suuttua, ajattelemaanmoinen kuritus kyllä pani.Lupasin opastaa Suomi-artikkelin teossa, mutta minne lie katosiTimin sähköpostiosoite. Balilaisen surffibaarin tiskille? Vaimenikö se menojaan siinä muovikassissa, minkä ilkeä apina pihistirepustani.Hyvän mielen matkan jälkeen jatkoin tutkimuksiani kotona. Suomalaisetsadonkorjuupippalot? Oliko niitä. Voi pojat… Kotimaamme on täynnä elonkorjuujuhlia,aikaisimmat aloitetaan jo heinäkuussa. Pääkaupunkiseudullapyöriessä jäävät huomaamatta myös venetsialaiset, joita juhlitaan kokoin,ilotulituksin ja konsertein vaikka missä: Vaasassa, Raumalla, Kokkolassa, Oulussa, Porissa,Pietarsaaressa, Hämeenlinnassa. Jopa Kemissä. Niin, ja Kajaanissa. Nyt täytyy ottaa yhteyttäkustantajan kautta Timothyyn. Tervetuloa vaan.Kun aikani kaivelin internetin tiedostoja, taisin osua myös matkakirjailijan suomalaiseencarrie-juhlaan. Tarkoittikohan hän jo ammoin kadonnutta ja jouluksi muuntunutta kekriä? •Tapamme murskataravut käsin oli Timistäbrutaali. Hinnastapuhumattakaan.3/2010 etiketti 33