ten yhteistoimintaan - Doria

Axelrodin tutkimus yhteistoiminnasta osoittaa, että yhteistoiminta voi syntyä myös pienen
yhteistoimintaa kannattavan joukon vaikutuksesta. Se on mahdollista jopa olosuhteissa, joissa
kukaan muu ei kannata yhteistoimintaa. Yhteistoiminnan lopullinen perusta ei Axelrodin mie-
lestä siis kuitenkaan ole luottamus, vaan yhteistoimintasuhteen jatkuvuus. Hän perustelee ha-
vaintoa sillä, että jatkuvuuden kautta yhteistoimintaa harrastavat lopulta valtaavat elintilan
pettäjiltä. Hänen analyysissään yhteistoiminnan ilmenemisestä paljastui kaksi keskeistä vaa-
timusta. Ensimmäiseksi, yhteistoiminnan on perustuttava vastavuoroisuudelle. Toiseksi tule-
vaisuuden on oltava niin merkittävä, että se luo mahdollisuuden vastavuoroisuuden vakiintu-
miselle. Axelrodin mielestä tämä tulisi ottaa huomioon myös organisaatioiden johtamisessa,
koska esimerkiksi organisaation rakenteellisilla malleilla voidaan vaikuttaa yhteistoimintasuh-
teiden jatkuvuuteen ja kestävyyteen. ”Menestymisen avain ei ole siinä, että tekee asiat pa-
remmin kuin toiset, vaan siinä että saadaan esiin muiden yhteistoimintakyky”. 181
3.4 Yhteenveto: Miksi me toimimme yhdessä?
Yhteistyön käsitteen linjauksista tässä tutkimuksessa käytetään aiemmin esitettyä Arthur
Himmelmanin mallia. Viranomaisten välisen yhteistoiminnan tarkka erotteleminen Himmel-
manin taulukon mukaisesti on kuitenkin haastavaa. Koska resurssit eivät kuitenkaan ole sel-
keästi täysin yhteiset, nähdään kyseessä olevan yhteistoiminnaksi luokiteltava toimintatapa.
Keskeisintä tämän osalta on kuitenkin se, että yhteistyö nähdään Himmelmanin mukaisesti
yhteistoiminnan yläkäsitteenä. Himmelmanin mukaan hänen esittämiään toiminnan asteita ei
kuitenkaan tulisi käyttää niin sanotusti paremmuusjärjestyksenä. Siten tullaan johtopäätök-
seen, ettei terminologisen eron tekeminen yhteistyön ja yhteistoiminnan välille ole lopulta
tässä tutkimuksessa keskeistä. Siksi kyseistä erottelua ei ole tutkimuksessa myöskään erityi-
sesti painotettu.
Keskeisinä havaintoina organisaatioiden toimintaan nähtiin vaikuttavan ympäristöstä ja yksi-
löistä nousevia tekijöitä. Ympäristöstä nousee organisaation käsiteltäväksi epävarmuutta ja
monimutkaisuutta, jotka heijastuvat kaikkiin organisaation toimintoihin. Ympäristöä yksilöi-
den pitäisi vastaavasti pyrkiä rationalisoimaan ja hallitsemaan. Yksilön kyvyt rationaaliseen
ajatteluun ovat kuitenkin rajalliset. Ilmiötä kuvataan rajoittuneen rationaalisuuden käsitteellä.
Ympäristön toiminta ja vaikutukset ovat siis laajempia, kuin yksilö kykenee ymmärtämään.
Yksilö kuitenkin pyrkii rationalisoimaan ympäristöään ja sen vaikutuksia organisaatioonsa eri
181 Axelrod (2006), s. 173−174, 180, 182, 190.
61