Oikeudellinen argumentaatio 2010 - Joensuu

ajatapausten kohdalla käsitykset poikkeavat toisistaan. Yhteistä käsitteen keskustaa voidaan kutsua
prototyypiksi.
Juuri tällaista prototyyppiä tavoittelevat käsitteellisissä tutkimuksissaan nekin filosofit, jotka eivät usko
tarkkarajaisten merkitysatomien olemassaoloon eivätkä välttämättömien ja riittävien ehtojen avulla
annettuihin määritelmiin.
8 Käsitteiden historiallisuus
Ajatus, että käsitteet voidaan tyhjentävästi määritellä riittävien ja välttämättömien ehtojen avulla, on täysin
epähistoriallinen. Paljon realistisempi näkemys on se, että käsitteillä on historiansa, joka on otettava
huomioon niitä selkeytettäessä. D. W. Hamlyn erottaa kirjassaan Sensation and Perception (1961) seuraavat
neljä vaihetta (siis selvän muotosarjan) minkä tahansa filosofisen käsitteen kehityshistoriassa:
(1) Filosofilla ei ole käsitettä eikä sanaa jollekin ilmiölle.
(2) Filosofilla on käsite, mutta ei sanaa sen ilmaisemiseksi.
(3) Filosofilla on sekä käsite että sen ilmaiseva sana.
(4) Filosofilla on sekä käsite että sana ja lisäksi hän on selvillä käsitteen implikaatiosta (SP 3-4)
Jos meillä on tällainen historiallinen käsitteen käsite, on aika epätodennäköistä, että tuntisimme suurta
intohimoa lähteä esittämään tyhjentäviä filosofisten käsitteiden määritelmiä. Voimme toki edelleen tehdä
“käsiteanalyysiä”, ellemme halua luopua vanhasta tutusta sanasta. Mutta oikeastaan sanan “analyysi”
tilalla voisi melkein yhtä hyvin olla “synteesi”. Käsiteanalyysin (yksi) tehtävä on nimittäin rationaalisesti
rekonstruoida käsitteen luonnollisen kasvun historia. (Ja tätä tehtävää varten riittää todennäköinen tarina.
Käsiteanalyysi ei nimittäin ole käsitehistoriaa yhtään sen enempää kuin yhteiskuntasopimusteoria on
sosiaalihistoriaa.)
Kun olemme itse koonneet käsitteen, ymmärrämme sen läpikotaisin — tai niin hyvin kuin se ihmiselle on
mahdollista. Kun tällä tavoin ymmärrämme käsitteemme, ymmärrämme myös, että olisimme voineet
“koota” ne toisella tavalla, toisista osista ja toisessa järjestyksessä. Ymmärrämme myös, etteivät muut
välttämättä käytä sanoja meidän analyysimme tai synteesimme mukaisesti.
9 Kertaus
Vaikka Fregen olettamia ikuisia ja muuttumattomia merkityksiä ei luultavasti ole olemassa, on silti aivan
järkevää puhua sanojen merkityksistä. Ja noita merkityksiä voidaan aivan hyvin kutsua käsitteiksi.
On erotettava kolme eri asiaa: olio, sen nimi ja tuon nimen merkitys. Esimerkki sohvalla kehräävä kissa on
olio. Sana ”kissa” viittaa tuohon olioon eli on sen nimi. Ja sanan ”kissa” merkitys on kissan käsite. Olion,
nimen ja käsitteen suhteen voi ilmaista seuraavalla semanttiseksi kolmioksi kutsutulla kaaviolla:
SANA
/ \
/ \
KÄSITE OLIO
17