Oikeudellinen argumentaatio 2010 - Joensuu

hieman halvempaan hintaan. B haastoi hänet oikeuteen sopimuksen rikkomisesta ja vaati 50 euron
korvauksia (koska hänen oli ostettava perunat muualta 500 eurolla). A puolestaan väitti, että mitään
sopimusta ei ollut syntynyt eikä hänellä siksi ollut mitään korvausvelvollisuutta.
Neljäs kohta ISSUE tarkoittaa tapauksen oikeuskysymystä. Se on syytä esittää muodossa, johon voidaan
vastata selvästi joko “kyllä” tai “ei”. Itse asiassa tässä vain esitetään toisen kohdan periaate kysymyksen
muodossa: “Katsotaanko tarjouksen jotakin ehtoa muuttaneen vastauksen (i) hyväksyvän tarjouksen vai (ii)
hylkäävän tarjouksen ja tekevän vastatarjouksen?”
Viides kohta HOLDING AND DECISION on koko tiivistelmän ydin. Sen HOLDING on se yleinen periaate, jota
sovelletaan tämän yksittäisen tapauksen konkreettisiin faktoihin. (Englantilaiset puhuvat holdingin sijasta
ratio decidendistä.) Näin syntyy tämän yksittäisen tapauksen ratkaisu (decision).
Vaikka Casenotesin ohje jättääkin joitakin asioita kiusallisen epäselviksi, päälinjat ovat selkeät. Tapauksen
tiivistelmän kirjoittajan on laadittava seuraavanlainen deduktiivinen päättely:
CONCISE RULE OF LAW (HOLDING, ISSUE ) [yläpremissi]
FACTS [alapremissi]
--------------------------------------------------------------
DECISION [johtopäätös]
Päättelyn yläpremissinä on yleinen normi “tarjouksen jotakin ehtoa muuttava vastaus hylkää tarjouksen ja
tekee vastatarjouksen”. (Jokaisessa oikeudellisessa päättelyssä ja jokaisen oikeudellisen ratkaisun
perustelussa on oltava ainakin yksi yleinen normi.)
Alapremissi kuvaa tapauksen faktat, ei kuitenkaan “sellaisinaan” vaan lakinormin näkökulmasta katsottuna
— lakinormin “kvalifioimina”, kuten on tapana sanoa. Tämä tarkoittaa sitä, että alapremississä on otettava
kantaa siihen, merkitseekö B:n vastaus “Otan ne 430 eurolla jos ne ovat 5 kg:n pusseissa” A:n tarjouksen
hyväksymistä vai hylkäämistä eli syntyykö A:n ja B:n välille sopimussuhde vai ei. Koska tuomari oli
tehtävänsä tasalla, hän katsoi, ettei mitään sopimusta syntynyt. Johtopäätös seuraa nyt ilmiselvästi: B ei
ole oikeutettu korvaukseen.
Lopuksi korostaisin kuitenkin kahta tiivistelmän tekijän kannalta keskeistä asiaa: (1) Oikeudellisen ratkaisun
perusteleminen on (usein) sen saattamista oikeudellisen syllogismin muotoon. (2) Oikeudellisen ratkaisun
keksiminen on aivan eri asia kuin sen perusteleminen. Kukaan tuomari ei ole luultavasti koskaan keksinyt
ratkaisua kiperään juttuun rakentelemalla juridisia syllogismeja paperille. Mutta sen jälkeen kun ratkaisu on
syntynyt, se pitää voida perustella ja yksi hyvä ja selkeä tapa tehdä se on konstruoida juridinen syllogismi.
4 Thrasymakhoksen argumentti
Platonin Valtion ensimmäisestä kirjasta (338c-339e) löytyy Sokrateen ja Thrasymakhoksen keskustelu
oikeudenmukaisuuden luonteesta. Siinä Sokrates kumoaa Thrasymakhoksen esittämän määritelmän, jonka
mukaan oikeudenmukaisuus on yhtä kuin vahvemman etu. Kannattaa huomata, miten alla olevassa
tiivistelmässä (josta on poistettu 75 % “turhista” sanoista) ennen varsinaisen vasta-argumentin esittämistä
hän vaatii Thrasymakhosta tarkentamaan väitteensä sisällön. Ellei hän tekisi näin, Thrasymakhos voisi
väistää kaikki vaikeudet sanomalla: “Enhän minä noin sanonut.”
T: Väitän, että oikeudenmukaisuus on yhtä kuin vahvemman etu, ei mitään muuta. No, miksi et
45