Oikeudellinen argumentaatio 2010 - Joensuu

Toulminin mielestä on mahdollista analysoida mikä tahansa argumentti näihin osiin. Alla oleva
yksinkertainen keskustelu Boothin ja muiden kirjasta The Craft of Research paljastaa, miten tavanomaisten
asioiden kanssa olemme loppujen lopuksi tekemisissä, vaikka emme tavallisesti käytäkään niistä nimityksiä
“väite”, “peruste” tai “tae”. Keskustelussa tulee esille takeen (tai väitteen ja perusteen suhteen)
yleispätevyyttä rajoittava varaus (qualification):
PROPONENTTI OPPONENTTI
(1) VÄITE: Yöllä on satanut. Miten niin?
(2) PERUSTE: Tie on märkä. Miten se liittyy asiaan?
(3) TAE: Aina kun tie on Ei aina. Meillä päin
aamulla märkä, on tiet kastellaan kesä-
yöllä satanut ... öisin pölyn sitomiseksi.
(4) VARAUS: ... paitsi ehkä OK.
teillä päin.
Näiden neljän tekijän välinen suhde voidaan ilmaista tiivisti sanomalla:
Väitteen tekijän pitää pystyä esittämään, mitä perusteita hänellä on väitteelleen ja mitä takeita
hänellä on sille, että hänen perustelunsa on relevantti hänen tekemänsä väitteen kannalta — ainakin
muissa kuin varauksen pois sulkemissa tapauksissa.
Varaukset ovat argumentoijan parhaita ystäviä: niiden avulla kitka väitteen ja sen perustana olevien
tosiasioiden välillä minimoituu. Varausten esittäminen yleiseen teesiin on usein tarpeen, jotta se säilyttäisi
uskottavuutensa. Mutta jos niitä on paljon, argumenttiin syntyy välttämättä selittelyn makua.
3 Kaikkea ei sanota ääneen: Gricen keskustelusäännöt
Henkilö, joka hallitsee Toulminin mallin käytön, pystyy (periaatteessa) mitä tahansa tekstiä lukiessaan
erottamaan siitä ainakin (1) väitteet, (2) niille esitetyt perustelut, (3) väitteitä ja perusteluja yhdistävät
takeet, sekä (4) väitteen pätevyysaluetta rajoittavat tai tarkentavat varaukset. Kun hän tarttuu tekstiin, hän
pystyy merkitsemään väitteet punaisella, perustelut sinisellä, takeet vihreällä ja varaukset keltaisella. Kun
hän on tehnyt tämän, tekstistä ei löydy yhtään väritöntä sanaa, paitsi ehkä turhat täytesanat.
Onko tämä mahdollista? Ei varmasti ole. Yksi syy sen mahdottomuuteen on, että kaikkea argumenttiin
kuuluvaa ei sanota ääneen tai kirjoiteta paperille. Jotkut asiat ovat niin itsestään selviä, että niitä ei sanota
ääneen. Tuntuisi hyvin kummalliselta, jos joku keskustelussa pyytämättä mainitsisi väitteensä perustelut,
takeet ja varaukset. Pelkkä väite, “Yöllä on satanut”, on luonteva repliikki, jos keskustelu tapahtuu märän
tien läheisyydessä. “Yöllä on satanut, koska tie on märkä” ilmaisee myös perusteen, mutta tuntuu märällä
tiellä sanottuna aliarvioivan keskustelukumppanin oivalluskykyä.
Sherlock Holmesin ihailija koettelisi ankarasti kuulijansa huumorintajua, jos esittäisi seuraavan
monologin.”Yöllä on satanut, koska tie on märkä. Tie ei olisi märkä, ellei yöllä olisi satanut, (1) ellei Destian
auto ole käynyt kastelemassa tietä tai (2) ellei ole ollut aivan poikkeuksellisen vahva aamukaste tai (3) ellei
viereinen puro ole yöllä tulvinut tielle tai (4) ellei tietä ole kastellut joku, joka haluaa jostain syystä meidän
uskovan, että yöllä satoi.”
Varsinainen puhuttu tai kirjoitettu teksti on aina vain varsinaisen argumentin peittävä pintakerros, jonka
alle tulkitsijan on päästävä. Vain se, joka osaa lukea rivien välistä väitteen perustelut (“perusteen” ja
“takeen”), ymmärtää todella tekstin. Jos hän pystyy näkemään myös perustelun vaikeudet ja rajoitukset,
7