Oikeudellinen argumentaatio 2010 - Joensuu

Perinteisten logiikan oppikirjojen tunnustamia “ajattelun lakeja” on kolme (ja ne löytyvät Aristoteleen
Metafysiikan 4. kirjasta): (i) Identiteetin laki “A = A” sanoo, että jokainen olio on identtinen itsensä kanssa.
(ii) Ristiriidan laki “ei (A ja ei-A)” sanoo, etteivät lause ja sen negaatio (“vastakohtakohta”) voi olla tosia
samanaikaisesti. (iii) Kolmannen poissuljetun laki “A tai ei-A” sanoo puolestaan, että joko lauseen tai sen
negaation on oltava tosi, kolmatta vaihtoehtoa ei ole (tertium non datur).
Tässä muodossa ilmaistuna on ehkä vaikea ymmärtää, miksi niitä kutsutaan ajattelun laeiksi. Näistä
kolmesta peruslaista voidaan kuitenkin antaa toinenkin tulkinta. Tämän “kommunikatiivisen” tulkinnan
mukaan ajattelun lait ovat itse asiassa onnistuneen kommunikoinnin normeja:
Identiteetin laki “A = A” vaatii, että termiä on aina käytettävä samassa merkityksessä. Kerran
“A”:ksi nimettyä oliota ei saa ryhtyä kutsumaan “B”:ksi.
Ristiriidan laki “ei (A ja ei-A)” kieltää puhujaa samassa keskustelussa sekä myöntämästä että
kieltämästä samaa väitettä.
Kolmannen poissuljetun laki “A tai ei-A” vaatii, että esitettyyn väitteeseen on periaatteessa
otettava joko hyväksyvä tai hylkäävä kanta.
Näin ymmärretyt logiikan lait ovat samanlaisia järkevän keskustelun sääntöjä kuin Gricen
keskustelusäännöt. Ei sen enempää.
Arkipäivän ajattelussa käytetyt deduktiivisen päättelyn muodot eivät siis ole mitään logiikan kaavojen
degeneroituneita versioita, vaan niillä on aivan oma tehtävänsä ja siksi myös omat hyvyyden kriteerinsä,
joiden mukaan ei pidä arvioida logiikkaa ja matematiikkaa. Eikä pidä myöskään unohtaa, että
arkiargumentaation (ääneen lausumattomat) säännöt ja logiikan (aksioomiin ikuistetut) säännöt voivat olla
ja usein myös ovat yhtä mieltä joidenkin argumenttien hyvyydestä ja huonoudesta.
5 Argumentaatiota ohjaavat säännöt
Argumentaatiota ohjaavat säännöt ovat hyvin monenlaisia ja -tasoisia. Niitä kuuluvat ainakin seuraavat:
1 Logiikan normit
2 Kieliopin normit
3 Keskustelunormit
4 Retoriikan normit
(1) Logiikan normit asettavat sen minimiehdon, jonka hyvän tai edes käsitettävän argumentin on
täytettävä: se ei saa olla sisäisesti ristiriitainen. (2) Kieliopin normit ja muut kielelliset normit asettavat
puolestaan sen minimiehdon, että argumentin on oltava korrektia kieltä. (3) Keskustelunormit ja muut
kommunikaationormit ottavat huomioon myös vastaanottajan: argumentaation on pyrittävä selkeyteen ja
tehokkuuteen. (4) Osa retoriikan normeista kuuluu ehkä jo edelliseen kategoriaan, mutta on myös paljon
argumentaation ulkoiseen muotoon liittyviä suosituksia, jotka eivät välttämättä tehosta argumentaatiota
vaan pelkästään kaunistavat sitä eli tekevät siitä miellyttävämpää. Näitä voisi kutsua retoriikan normeiksi.
On olennaisen tärkeää erottaa kaksi asiaa: säännön seuraaminen tiedostamatta sen olemassaoloa ja
säännön seuraaminen tietoisesti. Gricen sääntöjen seuraaminen kuuluu ilmiselvästi tiedostamattoman
seuraamisen kategoriaan. Ihmisethän noudattavat Gricen sääntöjä yhtä luonnostaan ja huomaamattaan
9