Oikeudellinen argumentaatio 2010 - Joensuu

5 Logiikka tieteen työkaluna
Aristoteleen (APr I 1) mukaan syllogismi on päätelmä, jossa johtopäätös seuraa premisseistä välttämättä.
Puhe välttämättömyydestä ilmaisee loogisen pätevyyden (validiuden) idean: loogisesti pätevä päättely
säilyttää totuuden eli siirtää premissien totuuden varmasti johtopäätökseen. Tälle syllogismin
ominaisuudelle on tieteessä käyttöä. Itse asiassa tieteellisen tiedon varmuuden ja päättelyn loogisen
pätevyyden ideat ilmentävät molemmat ajatusta “Se ei voisi olla toisin”.
Aristoteles käyttää tieteellisestä tiedosta kreikankielistä termiä epistêmê, joka voidaan kääntää sekä
tiedoksi että tieteeksi. Mikä tahansa tieto ei kuitenkaan ole epistemeä, vaan tällä termillä Aristoteles
tarkoittaa nimenomaan loogisesti järjestettyä, systemaattista tietoa, parhaimmillaan aksiomaattisen
järjestelmän muotoon puettua tietoa. Aristoteleen luonnonfilosofiaa käsittelevä teos Fysiikka alkaa
valaisevalla metodologisella huomiolla:
[M]yös luonnontieteessä on ensin pyrittävä määrittämään ne seikat, jotka koskevat prinsiippejä. On
luontevaa tehdä näin ottamalla lähtökohdaksi meille tunnetummat ja selvemmät asiat ja edetä kohti
sitä, mikä on luonnon mukaan selvempää ja tunnetumpaa, sillä samat asiat eivät ole meille
tunnettavissa ja yksinkertaisesti tunnettuja. (Phys I 1; 184a14)
“Meille tunnettavat” asiat ovat niitä, jotka ihmisen tietokyvyllä on helpointa ymmärtää. “Yksinkertaisesti
tunnettavat” asiat ovat taas niitä, jotka ovat helpoimmin ymmärrettäviä olennolle, jonka tietokyky on
täydellinen. Esimerkiksi tietokoneen nollista ja ykkösistä koostuva binaarikoodi saattaa olla “yksinkertaisesti
tunnettavaa”, mutta se ei varmasti ole “meille tunnettavaa”. Kaikissa tieteissä tavoite on sama: on
löydettävä “yksinkertaisesti tunnettavat” periaatteet ja muokattava ne “meille tunnettavaan” muotoon.
Näistä voidaan sitten johtaa loogisesti kaikki muu tieto.
Aristoteleelle tieteellinen tieto on aina tietoa syistä, “sillä ajattelemme tietävämme kunkin asian silloin, kun
tunnemme sen ensimmäiset syyt ja prinsiipit” (Phys. I 1; 184a10). Tärkeimmän tieteenfilosofisen
kirjoituksensa Toisen analytiikan toisessa luvussa hän esittää tieteelliselle tiedolle kaksi ehtoa: (1) Se on
tietoa sysistä. (2) Se on tietoa välttämättömistä asioista eli asioista, jotka eivät voi olla toisin. Hän ilmaisee
nämä vaatimukset näin:
Ajattelemme tietävämme jonkin asian sanan varsinaisessa merkityksessä (emmekä sofistien tapaan
satunnaisesti) silloin, kun uskomme tietävämme, että syy, josta tuo asia seuraa, on juuri tuon asian
syy, ja että tuo asia ei voi olla toisin. (APo I 2; 71b 10 - suomennosta muutettu)
Molemmat ehdot voisi tiivistää väitteeseen, että tieteellinen tieto on tietoa välttämättömistä syistä.
Toisessa yhteydessä Aristoteles ilmaisee saman ajatuksen sanomalla, että “se, minkä tiedämme, ei voi olla
toisin” (EN VI 3; 1139b20). Koska kaikki yksittäiset tosiasiat voisivat olla toisin, ne eivät ole tieteellisen
tiedon varsinaisia kohteita. Esimerkiksi se, että tällä hetkellä Sokrates syö tai Platon nukkuu, ei ole tieteen
kannalta kiinnostavaa. Kiinnostavaa sen sijaan on se, että jokaisen ihmisen on välttämättä syötävä ja
nukuttava pysyäkseen terveenä.
Saman ajatuksen voisi ilmaista myös sanomalla, että Aristoteleen tieteellinen tieto on “olemustietoa”. Se ei
ole tietoa esimerkiksi yksittäisistä lehmistä vaan lehmistä ylipäänsä. Esimerkiksi eläintieteilijä todella tietää,
että lehmällä on neljä mahaa, vain jos hän tietää, miksi lehmällä on niin monta mahaa. Jos hän tietää sen,
hän tietää, että lehmällä välttämättä on neljä mahaa. Silloin hän tietää, että lehmä on märehtijä ja että
tästä johtuen lehmällä on oltava märehtijän olemuksen mukainen moniosainen maha. Tällainen
29