Oikeudellinen argumentaatio 2010 - Joensuu
Oikeudellinen argumentaatio 2010 - Joensuu
Oikeudellinen argumentaatio 2010 - Joensuu
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
3 Mitä arvostelmat ovat?<br />
1 Arvostelma koostuu kahdesta käsitteestä<br />
Kaikissa kielissä on samantyyppinen rakenne: lauseet koostuvat kahdesta osasta, subjektista (nimestä) ja<br />
predikaatista(verbistä). Aristoteles erottaa kirjoituksessaan Kategoriat kahdentyyppisiä ilmauksia: ne jotka<br />
sisältävät yhdistämisen (synthesis) ja ne jotka eivät sitä sisällä:<br />
Niistä asioista jotka sanotaan, jotkut sisältävät yhdistämisen kun taas toiset eivät sisällä yhdistämistä.<br />
Esimerkiksi “ihminen juoksee” ja “ihminen voittaa” sisältävät yhdistämisen, ja “ihminen”, “härkä”,<br />
“juoksee” ja “voittaa” eivät sitä sisällä. (Kategoriat 2)<br />
Ja silloin kun mielessä tai kielessä on yhdistetty kaksi käsitettä tai sanaa, on mahdollista että näin saatu<br />
yhdistelmä on tosi tai epätosi. Kuten Aristoteles asian ilmaisee: “Missä on sekä epätotuutta että totuutta,<br />
siellä on jo tapahtunut ajatusten yhdistäminen ykseydeksi. (DA III 6)<br />
Toisin sanoen yksittäinen mielessä oleva käsite – sellainen kuin “ihminen” tai “voittaa” – ei voi olla tosi eikä<br />
epätosi. Totuus ja epätotuus eivät ole erillisten sanojen (tai käsitteiden) vaan kokonaisten lauseiden (tai<br />
niitä vastaavien ajatusten tai arvostelmien) ominaisuuksia.<br />
Syy, miksi yksittäiset sanat (käsitteet) eivät voi olla tosia tai epätosia, on se että yhdellä sanalla (käsitteellä)<br />
ei voi esittää väitettä. Sana ei sisällä myöntämisen aktia (kr. kataphasis, lat. affirmatio) eikä kieltämistä, ja<br />
siksi se ei voi esittää väitettä. Myöntämistä ja kieltämistä voisi kutsua yhteisnimellä väittäminen (lat.<br />
assertio).<br />
Aristoteles näyttää ajattelevan, että heti kun kaksi sanaa tai käsitettä yhdistetään, tehdään myös<br />
väittämisen akti. Esimerkiksi kun joku sanoo tai kirjoittaa peräkkäin sanat “ihminen” ja “juoksee”, hän<br />
samalla myös väittää, että ihminen juoksee. Aristoteles siis näyttää ajattelevan, että yhdistäminen on<br />
väittämistä. Toisaalta hänen kirjoituksestaan Tulkinnasta löytyy myös kohta, jossa hän näyttää olevan<br />
tietoinen yhdistämisen ja väittämisen erosta:<br />
Jokainen lause on merkityksellinen ... mutta jokainen lause ei tee väitettä, vaan ainoastaan ne joissa<br />
on totuutta tai epätotuutta. Jokaisessa lauseessa ei ole totuutta tai epätotuutta: rukous on lause<br />
mutta se ei ole tosi eikä epätosi. (Tulkinnasta 4)<br />
Esimerkiksi ruokarukous “Siunaa Jeesus ruokamme, ole itse luonamme!” on lause, joka ei esitä mitään<br />
väitettä. Se ei väitä, että Jeesus todella siunaisi ruokamme tai että hän todella olisi luonamme. Se<br />
pikemminkin esittää pyynnön, että Jeesus siunaisi ruokamme ja olisi luonamme.<br />
Yhteenveto. Aristoteles esittää seuraavat teesit:<br />
(1) Kaikilla ihmisillä on samat ajatukset ja käsitteet, vaikka puhuvat eri kieliä.<br />
(2) Puhe on ajattelun merkki, symboli.<br />
(3) Puheen osat joko sisältävät yhdistämisen tai ei.<br />
(4) Yksittäiset sanat eivät voi tehdä väitettä; kaksi yhdistettyä sanaa voivat.<br />
19