03.01.2013 Views

Oikeudellinen argumentaatio 2010 - Joensuu

Oikeudellinen argumentaatio 2010 - Joensuu

Oikeudellinen argumentaatio 2010 - Joensuu

SHOW MORE
SHOW LESS

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

3 Mitä arvostelmat ovat?<br />

1 Arvostelma koostuu kahdesta käsitteestä<br />

Kaikissa kielissä on samantyyppinen rakenne: lauseet koostuvat kahdesta osasta, subjektista (nimestä) ja<br />

predikaatista(verbistä). Aristoteles erottaa kirjoituksessaan Kategoriat kahdentyyppisiä ilmauksia: ne jotka<br />

sisältävät yhdistämisen (synthesis) ja ne jotka eivät sitä sisällä:<br />

Niistä asioista jotka sanotaan, jotkut sisältävät yhdistämisen kun taas toiset eivät sisällä yhdistämistä.<br />

Esimerkiksi “ihminen juoksee” ja “ihminen voittaa” sisältävät yhdistämisen, ja “ihminen”, “härkä”,<br />

“juoksee” ja “voittaa” eivät sitä sisällä. (Kategoriat 2)<br />

Ja silloin kun mielessä tai kielessä on yhdistetty kaksi käsitettä tai sanaa, on mahdollista että näin saatu<br />

yhdistelmä on tosi tai epätosi. Kuten Aristoteles asian ilmaisee: “Missä on sekä epätotuutta että totuutta,<br />

siellä on jo tapahtunut ajatusten yhdistäminen ykseydeksi. (DA III 6)<br />

Toisin sanoen yksittäinen mielessä oleva käsite – sellainen kuin “ihminen” tai “voittaa” – ei voi olla tosi eikä<br />

epätosi. Totuus ja epätotuus eivät ole erillisten sanojen (tai käsitteiden) vaan kokonaisten lauseiden (tai<br />

niitä vastaavien ajatusten tai arvostelmien) ominaisuuksia.<br />

Syy, miksi yksittäiset sanat (käsitteet) eivät voi olla tosia tai epätosia, on se että yhdellä sanalla (käsitteellä)<br />

ei voi esittää väitettä. Sana ei sisällä myöntämisen aktia (kr. kataphasis, lat. affirmatio) eikä kieltämistä, ja<br />

siksi se ei voi esittää väitettä. Myöntämistä ja kieltämistä voisi kutsua yhteisnimellä väittäminen (lat.<br />

assertio).<br />

Aristoteles näyttää ajattelevan, että heti kun kaksi sanaa tai käsitettä yhdistetään, tehdään myös<br />

väittämisen akti. Esimerkiksi kun joku sanoo tai kirjoittaa peräkkäin sanat “ihminen” ja “juoksee”, hän<br />

samalla myös väittää, että ihminen juoksee. Aristoteles siis näyttää ajattelevan, että yhdistäminen on<br />

väittämistä. Toisaalta hänen kirjoituksestaan Tulkinnasta löytyy myös kohta, jossa hän näyttää olevan<br />

tietoinen yhdistämisen ja väittämisen erosta:<br />

Jokainen lause on merkityksellinen ... mutta jokainen lause ei tee väitettä, vaan ainoastaan ne joissa<br />

on totuutta tai epätotuutta. Jokaisessa lauseessa ei ole totuutta tai epätotuutta: rukous on lause<br />

mutta se ei ole tosi eikä epätosi. (Tulkinnasta 4)<br />

Esimerkiksi ruokarukous “Siunaa Jeesus ruokamme, ole itse luonamme!” on lause, joka ei esitä mitään<br />

väitettä. Se ei väitä, että Jeesus todella siunaisi ruokamme tai että hän todella olisi luonamme. Se<br />

pikemminkin esittää pyynnön, että Jeesus siunaisi ruokamme ja olisi luonamme.<br />

Yhteenveto. Aristoteles esittää seuraavat teesit:<br />

(1) Kaikilla ihmisillä on samat ajatukset ja käsitteet, vaikka puhuvat eri kieliä.<br />

(2) Puhe on ajattelun merkki, symboli.<br />

(3) Puheen osat joko sisältävät yhdistämisen tai ei.<br />

(4) Yksittäiset sanat eivät voi tehdä väitettä; kaksi yhdistettyä sanaa voivat.<br />

19

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!