Journalismi kritiikin vuosikirja
Journalismi kritiikin vuosikirja
Journalismi kritiikin vuosikirja
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Tasapuolisuus tavoitteena nojaa virheelliseen oletukseen, että<br />
totuus nousee itsestään esiin kahden tai useamman toisistaan<br />
poikkeavan näkemyksen väliltä. Uutisagendan asettaa tällöin kovaäänisin<br />
ääriaines sekä eturyhmien ja vallankäyttäjien tiedottajat.<br />
lemiseksi on eroteltava, että journalismi tarkoittaa 1) esityksiä, eli journalistista<br />
tuotetta: konsulaatti-iskua kuvaavaa uutista, kuvaa, videota tai twiittiä, mielenilmauksia<br />
selittävää analyysia, uskontoa ja sananvapautta arvioivaa kolumnia tai<br />
blogi- ja pääkirjoitusta, 2) tiedollista käytäntöä: aktiivista aineistonkeruuta, todistusaineiston<br />
osoittamista todeksi tai epätodeksi, juttujen tekemistä, faktantarkistusta,<br />
oikolukua ja tuotteen esittämistä ja 3) instituutiota, joka rakentaa sosiaalista<br />
todellisuutta, eli käyttää valtaa ja toimii vallan kriitikkona ja keskusteluareenana.<br />
(Ks. Rupar 2010).<br />
Viestintäteknologinen kehitys on aiheuttanut journalismin käytännöissä muutoksia<br />
lennättimen, radion ja television keksimisestä lähtien, joten murrostila ei ole<br />
uusi. <strong>Journalismi</strong> on silti aina selvinnyt kriiseistään, kun se on tiedonhankinnassa<br />
”sitoutunut tiettyihin perusarvoihin ja parhaisiin käytäntöihin” (Meyers 2010, vii).<br />
Niinpä objektiivisuutta on syytä etsiä nimenomaan journalistisesta tiedonhankinnasta<br />
– journalismin käytännöstä. Oli tuote sitten mielipiteellinen blogi tai faktuaalinen<br />
uutinen, sen sisällön on perustuttava objektiivisesti hankittuun tietoon<br />
ollakseen journalismia. Objektiivisuus löytyy asenteesta, arvoista ja käytännöstä.<br />
Pragmatismiksi kutsuttu filosofinen ohjelma ottaa lähtökohdakseen inhimilliset<br />
käytännöt ja niitä ohjaavat normit. Esimerkiksi journalismi tiedollisena käytäntönä<br />
on normatiivisesti ohjautunutta sosiaalista toimintaa, sekä muun tiedontavoittelun<br />
tavoin aktiivista ja jatkuvaa todellisuuden tutkimusta (ks. Pihlström 2008). Journalistinen<br />
tiedonhankinta tutkimuksena on läpeensä inhimillistä, mutta siitä ei seuraa<br />
tiedollinen relativismi. Monimuotoisessa maailmassa yhdestä tapahtumasta<br />
tai sen tulkitsemisesta usean tapahtuman yhdistelmäksi voi olla useita erilaisia ja<br />
yhtä tosia tulkintoja, mutta myös useita virheellisiä ja epätosia tulkintoja. Kuvaus-<br />
tai selitystyypin valinnan ratkaisee sen tarkoitus: halutaanko tehdä ymmärrettäväksi<br />
YouTuben rooli kulttuurien törmäämisessä, islamin kuvakäsitys, islamistien<br />
poliittiset tavoitteet vai Muhammed-videon tekijöiden motiivit. Niin kuin tieteelliset<br />
tutkimusalat poikkeavat menetelmiltään ja selitystavoiltaan kohteidensa eroavaisuuksien<br />
takia, samoin journalismissa tarkoitus määrittää, minkälaisia todellisuustulkintoja<br />
tavoitellaan.<br />
Pragmaattisen tietokäsityksen mukaan kaikilla ihmisillä on tarve tietää todellisuudesta,<br />
ja jotkut tietävät siitä enemmän ja paremmin kuin jotkut toiset (Haskell<br />
1998, 3). Objektiivisesti hankittuun tietoon päästään Journalistin ohjeiden ja<br />
uutiskriteerien kaltaisilla normeilla ja parhaiksi osoittautuneilla tietokäytännöillä.<br />
Ne antavat journalismille oikeutettua, eli ansaittua, tiedollista auktoriteettia, vaik-<br />
journalismi<strong>kritiikin</strong> <strong>vuosikirja</strong> 2013<br />
99
Change language