Journalismi kritiikin vuosikirja

Metodi oli yksinkertainen: laskimme juttujen määrän. Oli jonkin verran tulkinnanvaraista
päättää, mikä on juttu ja mikä ei. Toimittajina pystyimme kuitenkin
päättelemään, mitkä tekstielementit vaativat juttumaisen työpanoksen.
Laskimme rajatapauksista jutuiksi suuret ja keskikokoiset tv-arvostelut, ristikot,
vakiovihjeet, toimittajan suurehkoa työmäärää vaativat graafit, tietokulmat ja isohkot
faktalaatikot sekä lukijoiden mielipidekirjoitukset. Moni niistä vaatii vähintään
kohtalaisen editoinnin.
Jutuiksi emme laskeneet rajatapauksista minne mennä -vinkkejä, joita oli kymmenen
vuotta sitten puoli sivua joka päivä, päivyrisivun palkittuja, väitöksiä, nimityksiä
ynnä muita sellaisia, Nyt-liitteen tv-osiota, sarjakuvia, pienimpiä faktalaatikoita
emmekä kolmossivun vinkkejä.
50–60 jutun pudotus numeroa kohti
Voiko vanhaa ja uutta lehteä verrata tällä tavoin? Eikö journalismi ole tässä ajassa
oleellisesti muuttunut? Voi verrata, eikä muutosta ole ollut tekstien rakenteissa
nimeksikään. Tiedämme tämän, sillä olemme työskennelleet uutistoimituksissa
koko tämän ajan. Uutinen, reportaasi ja muut juttutyypit ovat ennallaan. Sen sijaan
taitto on muuttunut. Se on nykyään ilmavampaa ja visuaalisempaa kuin ennen.
Joku voisi tässä kohtaa sanoa, että Helsingin Sanomat keskittyy nykyään määrän
sijasta laatuun. Päällekkäisyyttä netin kanssa on vähennetty, mutta laadukkaalta
journalismilta on viety resursseja. Ensin lopetettiin tutkivan journalismin yksikkö,
ja sitten patistettiin kokeneimpia toimittajia eläkeputkeen eikä juurikaan palkattu
väkeä heidän tilalleen.
Ja sitten tuloksiin. Vuoden 2002 juhannusviikolla Helsingin Sanomissa oli 1075
juttua. Kymmenen vuotta myöhemmin lehti julkaisi vastaavalla viikolla peräti 306
juttua vähemmän.
Keskimäärin juttuja oli kymmenen vuotta sitten 215 päivässä. Vuonna 2012
Hesari julkaisi niitä enää 154 päivässä. Ero on peräti 61 juttua numeroa kohti. Pudotusta
on siis yli neljäsosa.
Pentikäisen omalla väellään teettämä vastaava tutkimus näytti hyvin samansuuntaiselta.
Sen mukaan Helsingin Sanomissa oli vuoden 2002 viikolla 25 kaikkiaan
1085 juttua. Tasan kymmenen vuotta myöhemmin juttuja oli 239 juttua vähemmän.
Kun se jaetaan yhtä päivää kohti, saadaan 48 juttua.
Tutkimustulosten erot johtuvat erilaisista juttukriteereistä. Helsingin Sanomien
väki oli laskenut jutuiksi sellaisia tekstejä, jotka eivät meidän mielestämme olleet
juttuja. Hesarin tutkimusta voidaan kuitenkin hyvin käyttää siinä missä meidänkin.
Jos yhdessä numerossa on keskimäärin noin 50 juttua vähemmän kuin aiemmin,
ero on yhä valtava.
Lapin Kansan tulos yllätti meidät: lehdessä on enemmän juttuja kuin kymmenen
vuotta sitten. Juttujen määrä oli vuoden 2012 juhannusviikolla 17 suurempi kuin
vastaavalla viikolla vuonna 2002. Ero on nelisen juttua päivää kohti.
journalismikritiikin vuosikirja 2013
49