Journalismi kritiikin vuosikirja
Journalismi kritiikin vuosikirja
Journalismi kritiikin vuosikirja
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
2012; Taylor & Bennett 2010). Räikeimmät esimerkit luokkahierarkioiden tuottamisesta<br />
tulevat nettikeskusteluista, joissa haukutaan keskiluokkaisia ihanteita rikkovia<br />
henkilöitä (Katainen & Seppälä 2008; Lahikainen & Mäkinen 2012; Tyler<br />
2008). Sen sijaan suomalainen journalismin tutkimus ei ole viime vuosina juurikaan<br />
pohtinut luokkaan liittyviä kysymyksiä. 2 Tutkimuksessaan nettikeskustelussa<br />
tapahtuvasta kulttuurisesta luokittelusta Anu Katainen ja Pauliina Seppälä (2008,<br />
42) toteavat, että nettikeskustelussa voidaan käyttää halveksuvampia luokkaan liittyviä<br />
ilmauksia kuin valtamediassa. Tästä syystä aineiston kautta pääsee erityisen<br />
hyvin käsiksi luokan kaltaisiin hieman arkaluontoisina pidettyihin kysymyksiin.<br />
Helsingin Sanomissa luokkaeron tekeminen ja arvottaminen ei ole yhtä silmiinpistävää<br />
kuin esimerkiksi Kataisen ja Seppälän nettiaineistossa. Analyysimme osoittaa<br />
kuitenkin, että asiallisen journalistisen sävyn alla myös Helsingin Sanomien luokkaa<br />
koskevasta kirjoittelusta voi löytää hierarkioita ja arvotuksia. Nettikeskusteluihin<br />
verrattuna Helsingin Sanomien kulttuurinen määrittelyvalta maan suurimpana<br />
sanomalehtenä on huomattava. Tästä syystä on tärkeä pohtia kriittisesti lehden<br />
tapoja puhua luokasta.<br />
Kulttuuri luokan määrittäjänä<br />
Luokka on monimerkityksinen käsite, jota määritellään eri tavoin eri tutkimusperinteissä.<br />
Tutkimus jakautui pitkään marksilaiseen ja weberiläiseen perinteeseen,<br />
joista ensin mainitussa on yksinkertaistaen kyse tuotantosuhteiden sovittamattomasta<br />
ristiriidasta ja jälkimmäisessä tuotantosuhteiden ohella myös yhteiskunnallisista<br />
statusasemista (ks. esim. Crompton 2008, 35; Kivimäki 2008, 6). Suomalaisessa<br />
tutkimuksessa on molempiin perinteisiin tukeutuvaa ja niitä yhdiste-<br />
levää tutkimusta (esim. Hietaniemi 1987; Blom<br />
1999; Niskanen 2008). Uusi vahvistuva suuntaus<br />
1990-luvulta lähtien on ollut elämäntapa- ja<br />
makututkimus (esim. Roos 1988; Purhonen 2011;<br />
Kahma 2011). Myös kulttuurintutkimuksellinen<br />
ote luokkaan keskittyy usein elämäntapojen tutkimiseen,<br />
mutta painotus on selkeästi valtasuhteissa<br />
ja luokan kontekstisidonnaisuudessa. Näin<br />
Luokkamääritelmien<br />
moninaisuudessa<br />
kulttuuri näyttää olevan<br />
määrittäjä, johon<br />
palataan ja josta haetaan<br />
varmuutta.<br />
ollen kysymykset keskittyvät esimerkiksi luokitteluun sisältyvään valtaan tai siihen,<br />
missä tilanteessa ja kenen kohdalla luokka voi toimia sekä taloudellisena että kulttuurisena<br />
voimavarana (esim. Katainen & Seppälä 2008).<br />
Erilaisten luokkaymmärrysten ja luokan määrittelyn tapojen lomittaisuus näkyy<br />
”Luokkakuvia”-sarjassa. Luokka-asema kytketään tuloihin ja varallisuuteen (osat 1,<br />
4, 5, 6 ja 7), ammattiin (osat 1, 2, 3 ja 8), koulutukseen (osat 3 ja 4) sekä kulttuuriin<br />
ja elämäntapoihin (1, 2, 3, 5, 6, 7 ja 8). 3 Luokasta ei välttämättä puhuta tällä nimellä;<br />
esimerkiksi köyhyyttä käsittelevässä osassa sana luokka esiintyy vain viittauksessa<br />
Britannian kaltaisiin luokkayhteiskuntiin. ”Luokkakuvia”-juttusarjaan kuuluminen<br />
journalismi<strong>kritiikin</strong> <strong>vuosikirja</strong> 2013<br />
109
Change language