Ritva Karhunen - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus

More documents

Recommendations

Info

Suomen geologinen kartta 1 : 100 000, Kallioperäkarttojen selitykset, lehdet 1041 ja 1043 Ritva Karhunen 10 KALLIOPERÄN YLEISPIIRTEET Iniön ja Turun kartta-alueiden vanhimmat kivilajit ovat svekofennisiä pintakivilajeja, merenpohjaan ja maanpinnalle yli 1 900 Ma sitten kerrostumalla syntyneitä sedimenttejä ja vulkaniitteja. Runsaimmin edustettuina ovat kiillepitoiset gneissit, lisäksi tavataan kiilleköyhiä kvartsi-maasälpägneissejä, tulivuoriperäisiä amfiboliitteja ja sarvivälkegneissejä. Kalkkikivivälikerrokset ovat yleisiä. Kartta-alueilla sijaitsee myös joitain suurempia kalkkikiviesiintymiä, joista tunnetuin on edelleen louhittava Paraisten kalkkiesiintymä (1043 07 ja 10). Vanhimmat syväkivet tunkeutuivat paikoilleen svekofennisen orogenian aikana. Osin kerrosmyötäisinä vanhempiin kivilajeihin tunkeutuivat synorogeeniset syväkivet. Näistä vanhimmat ovat gabroja ja dioriitteja, joiden osuus kartta-alueilla on kuitenkin suhteellisen vaatimaton. Kivilajisarjan happamammat granitoidit ovat pääasiassa tonaliitteja (osin trondhjemiitteja) ja granodioriitteja. Edellisiä nuoremmat mikrokliinigraniitit muodostavat sekä laajoja yhtenäisiä massiiveja että pintakivilajeihin ja granodioriitteihin tunkeutuneita juonimaisia osueita. Melko pian orogeenisten liikuntojen jälkeen asettui paikalleen postorogeeninen Åvan rengasmuodostuma (1041 03), joka koostuu varhaisemmista monzoniiteista ja myöhemmästä porfyyrigraniitista. Noin kolmasosa Åvan graniitista sijoittuu Kumlingen (1023) kartta-alueelle, ja pieni osa Vehmaan (1042) kartta-alueelle. Fjälskärin (1041 04 ja 07) ja Vehmaan (1041 06, 09 ja 12) rapakivigraniitten ja diabaasien syntyvaihe, noin 1 600 Ma sitten, lienee yhteydessä maankuoren repeämisvaiheeseen. PINTAKIVILAJIT Kiillegneissit Iniön kartta-alueen merkittävimmät kiillegneissialueet sijaitsevat Brändön kunnassa, Åvan massiivin ympärillä, Iniössä Keistiön saarella, Houtskarissa Björkön, Mossalan ja Åvensorin saarilla, sekä Velkualla Velkuanmaalla, Palvassa ja Teersalossa. Turun karttalehden alueella kiillegneissejä tavataan runsaasti. Huomattavampia kiillegneissialueita on Merimaskussa, Rymättylässä ja Airismaalla, joista Rymättylän esiintymät muodostavat kaksi leveää itä-länsisuuntaista vyöhykettä. Laajoja kiillegneissivyöhykkeitä esiintyy lisäksi Raision, Turun ja Littoisten alueilla sekä Paraisilla ns. Paraisten synkliinin yhteydessä ja Paraisten Stortervolandetin saarella. Kartta-alueiden kiillegneissit ovat melko heterogeenisia: ne vaihtelevat hienorakeisista kiilleliuskeista karkearakeisiin suonigneisseihin. Voimakas liuskeisuus on ominaista alueen kiillegneisseille, ja liuskeisuuden poimuttuneisuutta esiintyy myös yleisesti. Vaikka sedimenttisyntyiseen alkuperään viittaavia primäärirakenteita ei juuri ole näkyvissä, kiillegneissien selkeä raitaisuus viittaa kuitenkin alkuperäiseen kerroksellisuuteen. Karkearakeiset suonigneissit ovat gneissejä, joissa leukosomin graniittisten ja granodioriittisten suonien ja juonien osuus vaihtelee (kuva 2). Osa suonigneisseistä lienee syntynyt myöhäisorogeenisen graniittiutumisen ja migmatiittiutumisen tuloksena. Tällainen suonigneissi on merkitty sinisellä karttavärillä silloin kun alkuperäisen sedimenttisyntyisen materiaalin osuus on arvioitu yli 50 %:ksi. Voimakkaan
Suomen geologinen kartta 1 : 100 000, Kallioperäkarttojen selitykset, lehdet 1041 ja 1043 Iniön ja Turun kartta-alueiden kallioperä – Berggrunden inom Iniö och Åbo kartblad Kuva 2. Suonigneissi. Fig. 2. Ådergnejs. Fig. 2. Banded gneiss. Gästhamn, Keistiö, Iniö, 1041 05D, x = 6695750, y = 1519350. Valokuva – Foto – Photo – V. Suominen. graniittiutumisen ja migmatiittiutumisen myötä määräsuhteiden osuutta on ollut paikoin vaikea arvioida; näillä alueilla kiillegneissien on kartoilla kuvattu sisältävän runsaasti graniittisia ja/tai granodioriittisia osueita. Vastaavasti osan kartoille punaisella tai vaalean ruskealla merkityistä graniiteista ja granodioriiteista on kuvattu sisältävän runsaastikin kiillegneissisulkeumia. Turun karttalehdellä Airiston eri puolilla olevat migmatiitit ovat lähes samanlaisia merkitsemiserosta huolimatta. Mineraalikoostumukseltaan kartta-alueiden kiillegneissit eivät liioin ole yhteneväisiä, vaan ne voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään. Biotiitti-plagioklaasigneissit ovat sinertävän harmahtavia, pieni- tai keskirakeisia ja melko tasarakeisia gneissejä, joissa vaaleiden ja tummien mineraalien määräsuhteiden vaihtelu näkyy kivessä selkeänä raitaisuutena. Raitojen leveys vaihtelee alle senttimetristä muutaman kymmenen senttimetrin levyisiin raitoihin. Näiden kiillegneissien päämineraa- 11
Page 1 and 2: SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA - GEOLOGIC
Page 3 and 4: Karhunen, R. 2004. Iniön ja Turun
Page 5 and 6: SISÄLLYSLUETTELO - INNEHÅLL - CON
Page 7 and 8: Suomen geologinen kartta 1 : 100 00
Page 9: Suomen geologinen kartta 1 : 100 00
Page 27 and 28: Gabrot ja dioriitit Suomen geologin
Page 61 and 62:
Suomen geologinen kartta 1 : 100 00
Page 63 and 64:
Page 65 and 66:
Page 67 and 68:
Page 69 and 70:
Page 71 and 72:
Page 73 and 74:
Page 75 and 76:
show all

Ritva Karhunen - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?