Ritva Karhunen - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus
Ritva Karhunen - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus
Ritva Karhunen - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Suomen geologinen kartta 1 : 100 000, Kallioperäkarttojen selitykset, lehdet 1041 ja 1043<br />
<strong>Ritva</strong> <strong>Karhunen</strong><br />
tien tunkeutumiset paikoilleen. Saaristoalueen diabaasijuonet ja anorogeeniset rapakivigraniitit<br />
muodostavat niin ikään bimodaalisen assosiaation.<br />
Diabaasien ja rapakivien synnyn jälkeen seurasi rauhallinen kausi, jolloin kallioperä<br />
erodoitui ja tasoittui peneplaaniksi.<br />
50<br />
Ruhjevyöhykkeet<br />
Iniön ja Turun kartta-alueiden aeromagneettinen totaali-intensiteettikartta on<br />
liitekarttana 1. Iniön alueella Åvan rengasintrusio ja Fjälskärin graniittistokki ovat<br />
hyvin esillä pyöreähköinä korkeina positiivisina anomalioina. Saaristoalueen ruhjevyöhykkeet<br />
näkyvät kapeina tummansinisinä negatiivisina anomalioina, ja suurimmat<br />
ruhjevyöhykkeet ovat lähes pohjois-etelä tai koillis-lounaissuuntaisia. Airiston<br />
ruhje haarautuu itäpuolella Paraisten länsirannan ohitse lähes suoraan etelään,<br />
kun taas ruhjeen läntinen haara kulkee aivan Airismaan itäreunaa pitkin kohti Aaslaluotoa<br />
ja kääntyy sen vieritse jyrkästi lounaaseen.<br />
Iniön karttalehden puolella Velkuan Idänaukolta lähtevä ja lähes etelään suuntautuva<br />
pitkä ruhje erottuu selvästi negatiivisena anomaliana. Kihti erottuu myös<br />
heikosti negatiivisena pohjois- eteläsuuntaisena vyöhykkeenä. Iniön karttalehden<br />
keskialueella diabaasijuonten sarjat näkyvät koillis-lounaissuuntaisina positiivisina<br />
anomalioina.<br />
TALOUDELLISIA AIHEITA<br />
Useimmissa am<strong>fi</strong>boliittisissa kivilajeissa esiintyy pieniä määriä sul<strong>fi</strong>dimineraaleja.<br />
Magneettikiisua on löytynyt Velkuan länsiosien gneissi-am<strong>fi</strong>boliittivyöhykkeiden<br />
yhteydestä, Järviluodosta (1041 11B–12A) ja sen länsipuolella sijaitsevilta pikku<br />
luodoilta. Vaatimattomia rautamuodostumia esiintyy siellä täällä Iniön kartta-alueella,<br />
usein ma<strong>fi</strong>sten vulkaniittien-am<strong>fi</strong>boliittien yhteydessä. Näistä mainittakoon<br />
Ahvenanmaan puolelta Stora Måsskär (1041 01B), Houtskarista Lempnäs (1041 04D)<br />
ja Skorskär (1041 01D), josta rautaa on 1800-luvun puolivälissä jonkin verran louhittukin.<br />
Karttalehtien alueilta on louhittu jonkin verran graniitteja paikallisiin tarpeisiin.<br />
Turun Kakolan graniittia on louhittu runsaammin erilaisiin rakennustarkoituksiin.<br />
Karkearakeisuutensa ja heterogeenisuutensa vuoksi sitä ei ole käytetty esim. monumentteihin.<br />
Harmaata graniittia on louhittu mm. Rymättylästä.<br />
Iniön ja Turun karttalehtien merkittävin taloudellinen kaivannainen on kalkkikivi.<br />
Iniön kartta-alueella esiintyviä kalkkikivikerrostumia on aikoinaan louhittu<br />
paikallisesti lähinnä omaan tarpeeseen. Suuremmassa mittakaavassa Korppoon Åvensorin<br />
(07D) kalkkikiveä Partek Oy louhi 1960–1970-luvuilla.<br />
Varhaisimmat maininnat Paraisten kalkkikiviesiintymästä löytyvät jo 1700-luvulta<br />
(Laitakari 1921b), jolloin paikalliset asukkaat hyödynsivät kalkkikiveä kalkinpoltossa.<br />
1800-luvulla Parainen oli erityisesti mineralogien suosiossa sieltä löytyneiden,<br />
osin harvinaistenkin mineraalien vuoksi. Näitä ovat mm. skapoliitti, granaatti,<br />
titaniitti, fluoriitti, erilaiset pyrokseenit, kondrodiitti sekä pargasiitti, erikoinen<br />
fluoripitoinen sarvivälke. Osa pargasiiteiksi määritellyistä mineraaleista on myöhemmin<br />
röntgenanalyysien perusteella todettu edeniiteiksi (Fjäder 1999).
Change language