Ritva Karhunen - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus
Ritva Karhunen - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus
Ritva Karhunen - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Suomen geologinen kartta 1 : 100 000, Kallioperäkarttojen selitykset, lehdet 1041 ja 1043<br />
Iniön ja Turun kartta-alueiden kallioperä – Berggrunden inom Iniö och Åbo kartblad<br />
Mikrorakenteeltaan diabaasijuonet ovat o<strong>fi</strong>ittisia. Plagioklaasi muodostaa 0,2–<br />
1 mm pitkiä liistakkeita. Juonet koostuvat pääasiassa plagioklaasista ja sarvivälkkeestä<br />
tai pyrokseenista. Aksessorisina mineraaleina on biotiittia, kloriittia, apatiitia,<br />
zirkonia ja opaakkeja. Paikoin diabaasijuonet sisältävät kvartsi- ja/tai kalsiittitäytteisiä<br />
manteleita (kuva 25). Tällaisia juonia on löydetty mm. Keistiön (1041 05D)<br />
länsiosasta (Stedt 1984). Kvartsi- ja kalsiittitäytteisiä manteleita lukuun ottamatta<br />
näiden juonien mineraloginen koostumus vastaa mantelittomia diabaasijuonia.<br />
Turun kartta-aleella diabaasijuonia on tavattu erityisesti alueen länsi- ja lounaisosista.<br />
Yksi syy tähän lienee paljastumien runsaus verrattuna mantereeseen, jossa kasvillisuus<br />
herkästi kätkee alleen kapeahkot esiintymät. Turun kartta-alueen diabaasijuonien<br />
suunta vaihtelee koillis-lounaissuuntaisista pohjois-eteläsuuntaisiin. Myös<br />
joitakin lähes luoteis-kaakkosuuntaisia diabaasijuonia on löydetty.<br />
Kvartsiporfyyrijuonet<br />
Ahvenanmaan puolelta, Åvan alueelta (1041 03A) on löydetty useita Åvan graniittia<br />
ja vanhempia sivukiviä leikkaavia kvartsiporfyyrijuonia. Usein ne leikkaavat<br />
säteittäisesti Åvan massiivia. Suurin näistä juonista, joka sijaitsee Åvan saaren<br />
eteläosassa, on lähes kolmen kilometrin mittainen ja leikkaa Åvan intruusiota ja ympäröiviä<br />
sivukiviä viistottain. Aivan Åvan intrusion eteläpuolella Källholman (1041<br />
03A) kvartsiporfyyrijuoni on yhdensuuntainen lähellä olevien diabaasien kanssa.<br />
Källholman kvartsiporfyyrijuonen iäksi on saatu 1 576 ± 13 Ma (Suominen 1991).<br />
Eräs harvoista Turun kartta-alueella olevista kvartsiporfyyrijuonista sijaitsee Ruissalon<br />
(Pehrman 1941) saaren eteläisimmässä kärjessä (1043 09A).<br />
Kvartsiporfyyrijuonet ovat keskirakeisia, koostumukseltaan graniittisia. Pyöreähköt<br />
kvartsirakeet ja suurehkot, usein syöpyneet kalimaasälpä- ja plagioklaasihajarakeet<br />
aiheuttavat juonille porfyyrisen ulkonäön. Päämineraalit ovat kalimaasälpä,<br />
kvartsi, plagioklaasi ja biotiitti. Aksessorisina mineraaleina on kloriittia, muskoviittia,<br />
apatiittia, epidoottia, zirkonia ja opaakkeja.<br />
METAMORFOOSI, STRATIGRAFIA JA GEOLOGINEN KEHITYS<br />
Suomen lounais-saariston vanhimmat kivilajit, iältään 1 920–1 880 miljoonaa<br />
vuotta (Simonen 1980), ovat pintakivilajeja, jotka ovat kerrostuneet tuntemattomalle<br />
sedimentaatiopohjalle. Näiden kivilajien stratigra<strong>fi</strong>an mallina ovat pitkään olleet<br />
Nauvon kartta-alueella tehdyt tutkimukset (Edelman 1960, 1985). Myöhemmin<br />
on kuitenkin todettu, ettei tämä malli sovi koko saariston stratigra<strong>fi</strong>an perusteeksi<br />
(Edelman & Jaanus-Järkkälä 1983). Iniön karttalehden länsipuolella, Kumlingen<br />
(1023) kartta-alueella on hyvin säilyneitä pintasyntyisiä kivilajeja (Ehlers & Ehlers<br />
1978), jotka sekä alueellisesti että stratigra<strong>fi</strong>sesti näyttävät korreloituvan Iniön karttaalueen<br />
kiviin. Metamorfoosin myötä sedimentit ovat muuttuneet kiillepitoisiksi liuskeiksi<br />
ja gneisseiksi sekä kvartsimaasälpäliuskeiksi ja -gneisseiksi. Kvartsimaasälpägneisseissä<br />
esiintyy runsaasti kapeita kalkkivälikerroksia. Kalkkikivikerrokset lienevät<br />
syntyneet entisten kalkkiriuttojen muuttumistuloksena, mikä viittaa siihen, että<br />
sekä kalkkikivet että kvartsimaasälpägneissit ovat syntyneet matalan veden sedimenteistä.<br />
47
Change language