Ritva Karhunen - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus

Suomen geologinen kartta 1 : 100 000, Kallioperäkarttojen selitykset, lehdet 1041 ja 1043
Iniön ja Turun kartta-alueiden kallioperä – Berggrunden inom Iniö och Åbo kartblad
Kuva 22. Lähikuva suonigneissin ja sitä leikkaavan Fjälskärin graniitin kontaktista.
Fig. 22. Närbild av ådergnejs, som skärs av Fjälskärs-granit.
Fig. 22. Detail of veined gneiss cut by Fjälskär granite.
Österholm, Houtskari, 1041 08A, x = 6690600, y = 1520250.
Valokuva – Foto – Photo – V. Suominen.
mineraaleina on kloriittia, fluoriittia, apatiittia, epidoottia, zirkonia ja opaakkeja.
Karkearakeista porfyyrista graniittia tavataan osueina Taivassalon ja Kustavin
(1041 09C ja 12A) pyterliittisen rapakivigraniitin yhteydessä. Tässä muunnoksessa
esiintyy selkeästi havaittavia suuria kvartsi- ja kalimaasälpähajarakeita karkean perusmassan
seassa. Koostumuksellisia eroja alueen pyterliittiseen rapakiveen ei juuri
ole; Vehmaan karttalehden alueen porfyyriset rapakivigraniitit eroavat kuitenkin
koostumukseltaan Vehmaan pyterliitistä (Lindberg & Bergman, 1993).
JUONIKIVILAJIT
Diabaasijuonet
Iniön kartta-alueella on runsaasti subjotunisia diabaasijuonia, joiden ikä on noin
1 600 Ma (Suominen 1991). Tiheimmät juoniparvet sijaitsevat Ahvenanmaan puolella
Torsholman, Baggholman ja Brändön alueella (1041 02A–B) ja kartta-alueen
keskiosissa, Salmisin, Keistiön ja Iniön saarten alueilla (1041 05C–D ja 08B). Nämä
tummat, mustanharmaat tai mustat, hienorakeiset juonet leikkaavat sivukiveä terävästi,
ja kaade on jyrkkä, monesti lähes pysty. Juonten suunta on enimmäkseen koillinen
tai pohjoiskoillinen. Juonten leveys vaihtelee parista senttimetristä jopa useaan
metriin (kuvat 23 ja 24). Diabaasit voivat esiintyä yksittäisinä juonina, pareittain
(en échelon) tai pieninä parvina.
45