Ritva Karhunen - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus
Ritva Karhunen - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus
Ritva Karhunen - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Suomen geologinen kartta 1 : 100 000, Kallioperäkarttojen selitykset, lehdet 1041 ja 1043<br />
Iniön ja Turun kartta-alueiden kallioperä – Berggrunden inom Iniö och Åbo kartblad<br />
Turun kartta-alueella gabroja ja dioriitteja on vähäisessä määrin sekä sulkeumina<br />
että murskaleina mikrokliinigraniitissa ja kiillegneisseissä. Suurimmat esiintymät<br />
ovat Iso-Kuusisen saaressa Rymättylässä (1043 01D) ja Lemlaxin Brattnäsissä (1043<br />
10D). Merimaskun luoteiskulmassa (1043 03B) on laajempi dioriittimassiivi, joka<br />
jatkuu karttalehden pohjoispuolelle. Taulukossa 12 on esitetty Naantali–Turku-kaukolämpötunnelin<br />
kivilajien mineraalikoostumuksia, joista analyysit 73–75 ovat dioriitteja.<br />
Granodioriitit ja tonaliitit<br />
Tähän synorogeenisten syväkivien ryhmään on luettu kaikki dioriittia felsisemmät<br />
kivet, joissa plagioklaasi on vallitseva maasälpä, ja ne on merkitty karttaan vaaleanruskealla<br />
värillä. Näitä kivilajeja on Iniön karttalehden alueella lähes kaikkialla;<br />
ne muodostavat monin paikoin suurehkoja intruusioita tai esiintyvät pienempinä<br />
linsseinä ja vyöhykkeinä alueen pintakivilajien lomassa, joihin ne ovat tunkeutuneet<br />
lähinnä kerrosmyötäisesti. Paikoin granodioriitit ja tonaliitit ovat myöhäisorogeenisten<br />
mikrokliinigraniittien graniittiuttamia.<br />
Iniön kartta-alueella laajempia granodioriitti- ja tonaliittiesiintymiä on Ahvenanmaan<br />
puolella Korsön ja Asterholman välisellä alueella (1041 01A–B) ja Brändössä<br />
(1041 02B–03A). Turun saariston suurimmat esiintymät sijaitsevat Iniössä; Iniön länsiosissa<br />
kulkee leveä kaakkois-luoteissuuntainen tonaliittijakso Masmosta Åselholman<br />
länsipuolelta Kihdin pohjoisosiin (1041 05A–B, 1041 03C ja 06A). Lisäksi Perkalan,<br />
Iniön, Kolkon, Hepmon ja Jumon saaret (1041 08B ja 08D, 1041 09A) koostuvat<br />
suurelta osin granodioriiteista ja tonaliiteista.<br />
Granodioriitit ja tonaliitit muodostavat Turun kartta-alueella useita laaja-alaisia,<br />
lähinnä itä-länsisuuntaisia vyöhykkeitä. Näistä merkittävimmät ovat Rymättylän<br />
(1043 02C ja 05B), Merimaskun ja Naantalin (1043 03C, D ja 06), Kakskerran (1043<br />
08D), Hirvensalon (1043 08C ja 11B), Kuusiston (1043 11B,C) ja Turun kaupungin<br />
(1043 12A) läpi ulottuvat vyöhykkeet. Lisäksi granodioriitteja ja tonaliitteja esiintyy<br />
pienempinä intruusioina ja erisuuruisina sulkeumina mikrokliinigraniiteissa.<br />
Granodioriitit ja tonaliitit ovat ulkoasultaan keski-karkearakeisia, usein suuntautuneita<br />
tai gneissimäisiä, mistä johtuu kivien aiempi yleisnimitys gneissigraniitti<br />
(Härme 1960). Kivilajikoostumus vaihtelee kvartsidioriitista granodioriittiin (taulukot<br />
10, 11 ja 12); kalimaasälpärikkaimmat muunnokset lähenevät koostumukseltaan<br />
graniitteja. Osaa tonaliiteista voidaan IUGS-luokituksen mukaan (IUGS, Subcommission<br />
on the Systematics of Igneous Rocks 1973) nimittää trondhjemiiteiksi. Näillä<br />
tarkoitetaan tonaliitteja, joissa on alle 10 % tummia mineraaleja. Kuvaan 14 on koottu<br />
Iniön ja Turun kartta-alueiden syn- ja myöhäisorogeenisten syväkivien mineraalikoostumuksia.<br />
Iniön kartta-alueen keskiosassa (1041 05 ja 08) on runsaasti hyvin gneissimäistä<br />
granodioriittia, joka esiintyy rajoiltaan epämääräisinä vyöhykkeinä massiivisen granodioriitin<br />
ja tonaliitin seassa. Näissä gneissimäisissä kivissä on vaaleita ja tummia<br />
juovia, ja ne ovat usein enemmän täi vähemmän liuskeisia. Kivi on hieno- tai keskirakeista<br />
ja voi muistuttaa suuresti kiillegneissiä. Kontaktit ympäröiviin tonaliitteihin<br />
ja sivukivigneisseihin ovat paikoin vaikeasti määriteltävät. Iniön alueella vallitseva<br />
loiva-asentoinen liuskeisuus ja loiva poimutus lisäävät vielä kontaktien epätarkkuutta.<br />
Lisäksi kivissä on am<strong>fi</strong>boliittisia ja kiillegneissimäisiä jäänteitä, joissa<br />
29