Ritva Karhunen - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus

More documents

Recommendations

Info

Suomen geologinen kartta 1 : 100 000, Kallioperäkarttojen selitykset, lehdet 1041 ja 1043 Ritva Karhunen Taulukko 2. Turun karttalehden alueen kiillegneissien mineraalikoostumuksia pistelaskimella määritettyinä. Tabell 2. Point counter analyser av glimmergnejser inom Åbo kartblad. Table 2. Point counter analyses of the modal compositions of the mica gneisses in the Turku map area. Kvartsi-maasälpägneissit ovat enimmäkseen pienirakeisia, vain paikoin keskirakeisia, vaalean harmahtavia tai punertavia, raitaisia gneissejä. Monilla alueilla, erityisesti Ahvenanmaan ja Turun saaristoissa, on niin hienorakeisia ja tiiviitä kvartsimaasälpägneissejä, että niitä voidaan kutsua kvartsi-maasälpäliuskeiksi. Lounais-Suomen saaristoalueilla kvartsi-maasälpägneisseiksi luokiteltuja kivilajeja on sekä rakenteellisten piirteittensä että koostumustensa perusteella pidetty pääasiassa sedimenttissyntyisinä (Härme 1960, Edelman 1985). Gneisseille ovat tyypillisiä biotiittiköyhät ja jonkin verran biotiittia sisältävät raidat. Tämä raitaisuus voidaan tulkita kerroksellisuudeksi (kuva 4), joka on syntynyt vuoroin hiekkaisen ja vuoroin grauvakkamaisen materiaalin kerrostuessa matalaan veteen. Päämineraaleina kvartsi-maasälpägneisseissä on kvartsia, plagioklaasia ja kalimaasälpää; plagioklaasin osuus on maasälvistä runsaampi. Biotiittia on keskimäärin 10 %, ja paikoin esiintyy runsaastikin kordieriittia. Aksessorisina mineraaleina on apatiittia, malmimineraaleja ja zirkonia. Erilaiset muunnokset voivat sisältää tremoliittia, kloriittia, granaattia ja grafiittia. Kvartsi-maasälpägneissien mineraalikoostumuksia on esitetty taulukoissa 3 ja 4. 14 9 10 11 12 13 14 Plagioklaasi – Plagioklas – Plagioclase 50,0 16,7 27,3 39,4 60,4 24,1 Kvartsi – Kvarts – Quartz 18,3 17,1 12,4 30,8 – 29,5 Biotiitti – Biotit – Biotite 21,0 18,0 10,6 25,1 24,5 16,4 Kordieriitti – Kordierit – Cordierite 3,1 6,4 6,3 – 9,5 8,0 Granaatti – Granat – Garnet 5,8 8,6 10,2 3,8 4,1 0,2 Kalimaasälpä – Kalifältspat – Potassium feldspar 1,0 32,0 32,2 – – 20,8 Kloriitti – Klorit – Chlorite – 0,2 – – – – Opaakit – Opaka – Opaques – 0,6 0,7 – – – Apatiitti – Apatit – Apatite 0,5 – – – – – Muut –Övriga – Others 0,3 0,4 0,3 0,9 1,5 1,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 9.Kariskulma, Kaarina, 1043 12C, x = 6701670, y = 1575210 (24/BOL/89; Långbacka 1991). 10.Kesämäki, Kaarina, 1043 12C, x = 6701120, y = 1575620 (29B/BOL/89; Långbacka 1991). 11.Sorro, Kaarina, 1043 12C, x = 6701780, y = 1575180 (29A/BOL/89; Långbacka 1991). 12.Lofsdal, Stortervo, Parainen, 1043 17C, x = 6681400, y = 1568500 (27/KEF/89; Fjäder 1991). 13.Lofsdal, Stortervo, Parainen, 1043 17C, x = 6681450, y = 1568700 (29/KEF/89; Fjäder 1991). 14.Lofsdal, Stortervo, Parainen, 1043 17C, x = 6681300, y = 1568600 (30/KEF/89; Fjäder 1991).
Suomen geologinen kartta 1 : 100 000, Kallioperäkarttojen selitykset, lehdet 1041 ja 1043 Iniön ja Turun kartta-alueiden kallioperä – Berggrunden inom Iniö och Åbo kartblad Kuva 4. Raitainen kvartsi-maasälpägneissi. Vuorottelevat vähäkiilteiset ja runsaskiilteiset raidat viittaavat alkuperäiseen kerroksellisuuteen. Fig. 4. Bandning i kvarts-fältspatgnejs där banden kan tolkas som ursprunglig skicktning. Fig. 4. Banded quartz feldspar gneiss. Layers poor in mica alternating with layers rich in mica indicate a bedding. Runko, Piikkiö, 1043 12C, x = 6703500, y = 1580200. Valokuva – Foto – Photo – B. Långbacka. Amfiboliitit, sarvivälkegneissit ja kiillesarvivälkegneissit Mafisia pintakiviä on useina kapeina vyöhykkeinä Iniön karttalehden alueella. Ne on merkitty kartalle vihreällä pohjavärillä. Valtaosa näistä on amfiboliitteja, ja sarvivälkegneissejä tavataan jonkin verran. Monin paikoin on amfiboliiteissa havaittu selvästi tunnistettavia vulkaanisia primäärirakenteita, kuten tyynylaava- ja tyynylaavabreksiarakenteita, mikä osoittaa, että osa vulkaanisista purkauksista on tapahtunut vedenalaisesti. Tyynylaavoja ja tyynylaavabreksioita käsitellään laajemmin seuraavasssa kappaleessa. Raitaisuus on amfiboliiteissa yleistä, ja raidat voidaan osin tulkita tulivuorenpurkausten heittelekerroksiksi (tuffeiksi ja agglomeraateiksi), laavapatjoiksi ja/tai kerrosjuoniksi. Åvan (1041 03) kaakkoisosassa esiintyy laajahko pohjois-eteläsuuntainen vyöhyke kiillesarvivälkegneissiä, jonka runsas biotiittipitoisuus viittaa merkittävään sedimenttiaineksen osuuteen. Runsaimmin amfiboliitteja ja sarvivälkegneissejä esiintyy Ahvenanmaan puolella, Torsholman (1041 02A), Baggholman (1041 02B) ja Asterholman (1041 01B) alueilla 15
Page 1 and 2: SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA - GEOLOGIC
Page 3 and 4: Karhunen, R. 2004. Iniön ja Turun
Page 5 and 6: SISÄLLYSLUETTELO - INNEHÅLL - CON
Page 7 and 8: Suomen geologinen kartta 1 : 100 00
Page 13: Suomen geologinen kartta 1 : 100 00
Page 27 and 28: Gabrot ja dioriitit Suomen geologin
Page 65 and 66:
Suomen geologinen kartta 1 : 100 00
Page 67 and 68:
Page 69 and 70:
Page 71 and 72:
Page 73 and 74:
Page 75 and 76:
show all

Ritva Karhunen - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?