Pekka Ervastin elämänymmärrykselle perustuva vuorisaarnajohtoinen

aisti on taiteellinen kauneusaisti ja seitsemännen filosofinen intuitio.
Jossain ihmisessä nämä aistit voivat olla jo kehittymässä, koska voi
olla ihmisiä, jotka ovat edellä muuta ihmiskuntaa. He etsivät jo totuutta
ja ottavat vastaan haasteen, että meidän tulee etsiä Jumalan
valtakuntaa ja sen vanhurskautta, jolloin kaikki muu tulee vähemmällä
puuhalla.
Ihmiselle tulee eteen myös vannomattomuus, ettei hän rikkoisi
elämän lakia tekemällä sellaisia valoja, jotka sitovat häntä väärällä
tavalla ihmisenä. Kaikki tämä valmistaa häntä pahanvastustamattomuuteen.
Vuorisaarnan käytännöllinen seuraaminen alkaa miekan
kääntämisestä ristiksi, eli ihminen luopuu sodasta ja väkivallasta.
Uuden liiton vihkimyksissä lähdetään suoraan Marsista, sotakysymyksen
ratkaisusta ja pienemmät vihkimykset tulevat perästä päin
psykologisina järkytyksinä.
Henkisen elämän kulmakivi on pahanvastustamattomuus, hyvä
tahto, ja nyt voi siis lähteä suoraan tahdosta, jolloin kaikki käskyt
tulevat yhtä aikaa, samalla kun niiden kunkin perusta on omassa asteessaan
pahanvastustamattomuudessa.
Viisas ja oppinut puhuvat, mutta heidät vaiennetaan, jotta
nöyrä saisi tilaisuuden puhua. Jokaisen silmät katselevat
hänen suutaan, millainen lause sieltä tulee. Ja jokainen
odottaa hänen sanojaan niin kuin Jumalan sanoja.
Hänen harvojen sanojensa merkitystä tutkitaan kuin
filosofin puheita. Suloisia ovat hänen sanansa viisaiden
kuultavaksi, makeampia kuin hunaja nauttijansa kitalaella.
Hän on yksinkertainen puheissaan ja näyttää säälittävältä,
mutta kaikki pitävät häntä Jumalana. Joka puhuu
nöyrästä halveksivasti, sitä ei pidetä elävänä vaan
sellaisena, joka avaa suunsa Jumalaa vastaan. Ja mitä
halveksuttavampi nöyrä on omissa silmissään, sitä
enemmän kaikki luodut tyrkyttävät hänelle kunniaa.
Pyhä Iisak Niniveläinen
(Kootut teokset, s. 671–672)
10