Pekka Ervastin elämänymmärrykselle perustuva vuorisaarnajohtoinen

Enkelin näin
Enkelin näin.
Hän tuli luokseni yllättäin,
‒ niin kuin kaikki muukin hyvä.
Oli katseensa lempeä mutta pyhä.
Miten Hän saapui luokseni,
vaikka paljon oli saanut kestää vuokseni?
Puhui Hän mulle ilman sanoja,
joita olin jo odottanut kuin hengen anoja.
Näin kertoi katseensa mulle,
mitä puhun nyt tässä sulle:
”Ei hätää lapsi pieni,
luoksesi toi nyt tieni.
Tulin kertomaan neuvoja näitä
ja ohjeita mielekkäitä:
Mutkien kautta kulkee polkusi,
eikä ole aina helppoa kulkusi,
jos olet kuin vanha tammi mieleltäsi,
ja jos pahat sanat kerkeävät kieleltäsi.
Niinpä ole kuin paju ja tuulessa taivu,
silloin et alakuloon vaivu,
vaan voit silti kokea rauhaa,
vaikka myrskyt ympärilläsi pauhaa.
Kun sanot itsellesi että ’jousta!’,
niin on helpompi vaikeuksistakin nousta.
30