Pekka Ervastin elämänymmärrykselle perustuva vuorisaarnajohtoinen

koulu. Ulkopuoliset tutustujat ja omaa yhteisöä haaveilevat kävijät
usein arvelevat, että tällaista työtä pitää etukäteen suunnitella ja tehdä
laskelmia esimerkiksi siitä, millaisia tiloja tarvitaan, miten suuri
pääoma pitää olla ja millaista osaamista tarvitaan.
Meidän elämämme todellisuudessa on kaikki käynyt aivan päinvastoin.
Uusi on lähtenyt liikkeelle pienestä, mutta innostuneesta
alusta periaatteella työ tekijäänsä neuvoo. On aloitettu niistä vaatimattomista
lähtökohdista, joita Elämä on osoittanut ja niillä kyvyillä,
joita on ollut. Vuosien myötä resurssit ja taidot ovat karttuneet.
Moni on saattanut ajatella: onpa rohkea yritys, mitähän tuostakin
tulee. Sisältä koettuna on työssämme kuitenkin aina ollut luottavainen
ilmapiiri ja toisaalta myös ymmärrys, että elämässä ei sittenkään
voi mitään aivan varmasti turvata eikä etenkään aineellisesti.
Yhteisömme perustajan Martta Horjanderin omakohtaisiin kokemuksiin
perustuva voimakas luottamus henkeen on ollut esimerkkinä
ja opastajana. Sen avulla on itsekin saanut löytää oman suhteensa
ja luottamuksensa henkisiin periaatteisiin. Luottamus on avain myös
niihin hengen rikkauksiin, joita sisimpäämme on kätkettynä.
On totta, että itsekasvatustiellä nousee kyitä kynnökselle eli itsekkyyttä
voitettavaksi, mutta toinen puoli asiassa on se, että myös
hyvä pääsee esille, kun sitä kahlehtivaa itsekkyyttä voitetaan. Yhteisöjemme
koossa pysyminen on juuri todisteena kaikesta siitä hyvästäkin,
mitä ihminen voi sisältään löytää.
Esimerkiksi vapaaehtoinen yhteistalous kysyy siinä eläviltä luottamusta
toinen toisiinsa ja veljeyden henkeen. Tällaista luottamusta
on opittu löytämään. Löytö on itse asiassa aika mullistava verrattuna
vallitsevaan oman edun tavoitteluun ja kilpailuun.
Itsensä löytäminen, yhteys sisäiseen henkeen vie myös oman
luovuuden lähteille; tästä on osoituksena yhteisöissä vuosien varrella
syntynyt taide eri muodoissaan.
Kaiken ilmenneen kohdalla voi myös sanoa, että on kyse jostakin
itseä suuremmasta, jossa on saanut olla mukana. Kun sanoin, että
tätä työtä ei ole suunniteltu, lienee sekin vain puoliksi totta, sillä
malli ja ihanne on epäilemättä ollut olemassa näkymättömässä maailmassa
ja niiden veljien suunnitelmissa, jotka pyrkivät auttamaan
ihmiskunnan henkistä kehitystä. Martta on puolestaan osannut vastaanottaa
ja ilmentää tuota mallia käytäntöön.
Aloitamme huomenna esitelmäkirjana Pekka Ervastin Viidennen
kulttuurin tehtävä -sarjaa. Kirjan 24 loppuun on liitetty vuonna 1932