Pekka Ervastin elämänymmärrykselle perustuva vuorisaarnajohtoinen

Recommendations

Info

<strong>Pekka</strong> Ervast Eversti Olcottin vierailu Tukholmassa (Teosofisk Tidskrift, Juni o. Sept. 1900) 1. Y leisesti ottaen eversti Olcottin nimi on vähemmän tunnettu länsimailla kuin muiden johtavien teosofien; se ei ole ollenkaan kaikkien huulilla kuten madame Blavatskyn ja Annie Besantin. Tapahtuu jopa, että Teosofisen Seuran jäsenet jättävät hänet mainitsematta, kun puhuvat suurella ylpeydellä teosofian huomattavimmista esitaistelijoista. Syy onkin helposti ymmärrettävissä. Eversti Olcottin yksilöllinen toiminta on tosin merkittävää luokkaa, mutta se tapahtuu tyystin itämailla, ja siitä huolimatta, että eversti T. S:n presidenttinä ja perustajana edustaa sen ruumiillista puolta niin sanoaksemme, hän ei ole koskaan ottanut itselleen henkisen opettajan tai johtajan asemaa seurassa kokonaisuudessaan. Minusta tuntui aivan kuin Tukholman teosofiset piirit eivät olisi odottaneet mitään erityistä menestystä everstin aiotusta vierailusta. Sitäpä suuremmaksi ja mieluisammaksi tuli yllätys, kun osoittautui, että eversti Olcott ei ole vain tietorikas ja rutinoitu teosofinen puhuja, vaan että hän sen ohella toi mukanaan korkeamman maailman tuulahduksen, että hän levitti ympärilleen sitä elävän ilon ilmapiiriä, joka kuuluu todelliselle edistyneelle elämäntaiteilijalle tai tosi okkultistille, niin kuin me teosofit asian ilmaisemme. Kaikki opettajat eivät opeta sanan välityksellä; on myös niitä, jotka opettavat läsnäolollaan. Yksi ja toinen, jonka usko Teosofisen Seuran herätystyöhön on järkkynyt, saattoi perustajan persoonallisuuden kosketuksesta saada takaisin kadonneen tasapainonsa. Ensimmäinen vaikutelmani 68-vuotiaasta presidentistä, kun sateisena maanantai-aamuna seisoimme häntä vastassa Tukholman Keskusasemalla, oli myös ratkaiseva. 4 Jo kookas, vähän pyylevä ole- 1
mus, sotilaallinen ryhti, kauniit, jalot aaltoilevien valkeiden kiehkuroiden reunustamat kasvot ja tuuhea valkea parta herättivät minussa arvostuksen hillitsemää ihastusta. Kun tähän vielä liittyi kohtelias ja ystävällinen käytös, yksinkertainen ja suorasukainen, usein humoristinen puhe, ymmärtää hyvin, että eversti tuota pikaa voitti sydämemme. Me seurasimme häntä ja hänen sisarentytärtään, neiti Michelliä, nuorta amerikkalaista kirjailijatarta, heidän majapaikkanaan olevaan hotelliin, ja siellä muodostui vaikutelmani everstistä vielä yksityiskohtaisemmaksi ja selväpiirteisemmäksi. Tämän ensimmäisen tapaamisemme jälkeen tiesin, että Henry S. Olcottissa oli T. S:lla arvokas edustaja, mies, jolla on taipumaton voima, voimakas tietoisuus ja määrättyyn maaliin suunnattu energia. ”I never get tired”, vastasi hän yksisukaisesti kysymykseen, oliko junamatka Kristianiasta ollut rasittava, sekä lisäsi siihen: ”Intiassa matkustan viisi päivää yhteen menoon tulematta väsyneeksi.” Hän oli juuri niin kuin olin aina kuvitellut, että sen miehen pitäisikin olla, jonka madame Blavatsky oli valinnut uskotukseen ja työtoverikseen. Muuten eversti Olcott sanoi, että madame Blavatskyn ennalta arvaamaton luonne olisi tehnyt mahdottomaksi elää yhdessä hänen kanssaan ”kuuttakaan kuukautta”, jollei hän tutustumisen ensi hetkestä alkaen olisi tuntenut ehdotonta luottamusta hänen persoonaansa kohtaan ja jälkikäteen muodostanut yhä selvempää näkemystä siitä suuresta tehtävästä, mikä heillä oli yhdessä tehtävänä. ”Tunsimme heti toisemme. Se oli ystävyyttä aiemmilta ajoilta. Samoin kuin vuosituhansien mittaan olemme työskennelleet toistemme rinnalla, niin tulemme tulevaisuudessakin tuhansia vuosia tekemään Mestarin työtä.” Minusta tuntui melkein siltä kuin eversti Olcottin mukana olisin saanut itseeni osan madame Blavatskyn persoonallisuutta ilmi elävänä. Astuin yhdellä kertaa monta askelta eteenpäin hänen arvoituksellisen olentonsa ymmärtämisessä. Eversti sanoi tosin puheessaan H. P. B:stä, että hän ei koskaan oppinut ymmärtämään häntä; mutta pitkä yhdessäolo niin omaperäisen ja voimakkaan persoonallisuuden kanssa kuin madame Blavatsky ei ole voinut mennä ohi jättämättä leimaansa häneen, niin paljon everstin käytöksessä ja esiintymisessä muistuttaa epäilemättä hänestä. 2 Etenkin pisti silmääni yhtä- 2.
Page 1 and 2: Pekka Ervastin elämänymmärryksel
Page 3: VÄINÄMÖINEN Julkaistu vuodesta 1
Page 7 and 8: J. R. Hannula Teosofis-ruusuristil
Page 9 and 10: me. Vähitellen laskeutuu murhe ihm
Page 11 and 12: Martta Horjanderin puheenvuoroja V
Page 13 and 14: aisti on taiteellinen kauneusaisti
Page 15 and 16: Pirjo Rautiainen Kierrätystä ierr
Page 17 and 18: vain se autettava vaan myös kasvaa
Page 19 and 20: teoistaan eikä langettaa syntejä
Page 21 and 22: yhteisössä jäsenten itsekasvatus
Page 23 and 24: Ihmisten suhtautuminen meihin vamma
Page 25 and 26: koisella mahtavuudellaan arvovallan
Page 27 and 28: koulu. Ulkopuoliset tutustujat ja o
Page 29 and 30: mässä kasvamaan ihmisyyteen Vuori
Page 31 and 32: Kokemukset joihin Elämä johdattaa
Page 33 and 34: Enkelin näin Enkelin näin. Hän t
Page 35 and 36: Marja-Liisa Siltanen Avoimet ovet V
Page 37 and 38: Tämän jälkeen seurasi ‘yhteis
Page 39 and 40: Riitta Pietilä Yhteisön syntyriim
Page 41 and 42: -83 tuli Anja Varkaudesta, pari vuo
Page 43 and 44: Nurmi ja Heimo Harmainen sekä nelj
Page 45 and 46: 1981 6.1.1981 muutti Paula Jaakkola
Page 47 and 48: Ringelreigen Zum Einstimmen: Weiß
Page 49 and 50: Outi Jaakkola KAAMOKSEN KOURISSA uu
Page 51 and 52: hen jokin salaisuus voisi ollakin k
Page 53 and 54: ja Teosofisen Seuran perustajan H.
Page 55 and 56:
Elsa Pajarinen ELÄMÄNARVOJA ätä
Page 57 and 58:
kukaan ei petä sisäistä Jumalaan
Page 59 and 60:
Kappaleet alkoivat elämään päiv
show all

Pekka Ervastin elämänymmärrykselle perustuva vuorisaarnajohtoinen

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?