Pekka Ervastin elämänymmärrykselle perustuva vuorisaarnajohtoinen

kukaan ei petä sisäistä Jumalaansa.” Ihminenhän kaipaa toisia ihmisiä
ja yleensä tahtoo kuulua johonkin ryhmään, joka vastaa hänen
sisimpään huutoonsa: joillekin se on urheiluseura, joillekin jokin uskonnollinen
ryhmittymä ja joillekin terroristinen järjestö, ja jokainen
kuitenkin ajattelee, että juuri hänen toimintansa on se oikea,
koska hän sisällään kokee sen oikeutetuksi.
Mikä sitten herättää meidät ihmiset etsimään totuutta ja tekemään
kysymyksiä itsellemme, että ajattelenko tuosta asiasta oikein,
sanonko oikein ja teenkö oikeita tekoja, ovatko nämä vuorisaarnassa
neuvottuja toimia? Se on omatunto, joka herättää ja sisäinen tuomari
tuomitsee vääriksi, ne jotka ovat moraalisesti ja eettisesti vääriä,
ja vapahtaja sisällämme iloitsee, kun ihminen herää mielenmuutokseen
ja parannukseen, nöyrtymään ja luopumaan vääriksi kokemistaan
teoista.
Ajatukset ja tunteet ovat olioita, sanoo Pekka Ervast kirjoissaan,
ja senpä takia onkin vuorisaarnan opetukset käytännöllistettyinä tärkeät,
etten vain väärillä ajatuksilla ja tunteillani aiheuttaisi terroritekoja.
Positiivinen ja myötätuntoinen suhtautuminen toisen ihmisen
heikkouksia kohtaan auttaa näkemään omatkin puutteellisuudet itsekasvatuksessa.
Vanhat suomalaiset sanonnat kuten vain ’auttamalla
muita tulet itse autetuksi’ ja ’antaen saa ja jakaen lisääntyy’ ovat
meille tuttuja ja auttavia käytännön neuvoja, jotka tekoina antavat
sisäisen voiman ja uskon hyvän voiman todellisuuteen.
Kun ihminen saa kokemuksen hyvän voiman auttavasta voimasta,
hänen uskonsa ja luottamuksensa Mestareiden tuomaan tietoon
vahvistuu, ja oman itsekkyyden voittaminen mahdollistuu, jos jaksaa
pyrkiä ja ponnistaa sisäisesti. Luopuminen ja nöyrtyminen kun
on itsekkyydelle niin vaikeata, mutta ilman henkistä tietoa nääntyy
aineen taakan alla. Sillä henki on enemmän kuin aine, jota kylläkin
täytyy kunnioittaa, kun elää täällä aineen maailmassa ja tietää olevansa
vastuussa niin taloudellisesti, siveellisesti kuin henkisestikin
omalle korkeammalle itselleen. Sanotaankin, että meidän tulisi elää
täällä maailmassa, mutta ei tästä maailmasta, vaan jokaisesta sanasta,
joka Jumalan suusta lähtee, eli Mestarit ovat niitä sanansaattajia,
ainakin ovat itselleni olleet. Tieto Jumaluuden korkeimmista tajunnoista
on niissä, mutta teko ystävän auttamiseksi on Martan ohjeita
kuunnellen se, jossa on voima eli veljeydessä ja ryhmässä, jossa eletään
hyvään ja rakkauteen luottaen, sillä silloin siinä on suoja alemman
maailman itsekkyyksiltä.
54