Näytä/Avaa - Aaltodoc - Aalto-yliopisto

1700­luvulla sähkövirran vaikutusta tutkittiin systemaattisemmin. Muun muassa tiede­
miehet kuten Luigi Galvani (1791) ja Alessandro Volta (1792) tutkivat sähkön vaikutusta
eläinkokeiden avulla. Tällöin ymmärrettiin, että sähköinen stimulaatio aiheuttaa fysiolo­
gisia vaikutuksia. Galvani havaitsi sähköimpulssin vaikuttavan kuolleen sammakon li­
haksiin siten, että sammakon jalat alkoivat sätkiä. Volta kehitti sähköpariston, jota kut­
suttiin Voltan patsaaksi (engl. Voltaic pile). Voltan pariston avulla saatiin tasavirtaa ja
tätä käytettiin tulevissa kokeissa hyödyksi. Useat tutkijat tutkivat tasavirran vaikutuksia
erilaisiin mentaalisiin sairauksiin vaihtelevin tuloksin (Brunoni et al 2012). 1800­luvulla
Galvanin veljenpoika Giovanni Aldini käytti Voltan paristoa sähköhoidoissa juuri hirte­
tyille ihmisille. Hän ajatteli, että sähköinen stimulaatio elvyttäisi tukehtuneita ihmisiä
(Lindell 2009). Hän havaitsi tasavirran toimivan myös melankolian hoidossa. (Priori
2003)
Pieniampeerisen tasavirran avulla toteutettua stimulaatiota kutsuttiin nyt nimellä aivojen
tasavirtapolarisaatio (engl. brain DC polarization). Stimulaatio jäi kuitenkin 1930­luvulla
keksityn sähköshokkihoidon (engl. electroconvulsive therapy, ECT) varjoon. 1950­luvul­
la useat tutkijat vertasivat DC­polarisaation hyviä puolia suhteessa sähköshokkihoitoon.
DC­polarisaatio ei aiheuttanut kouristuskohtauksia toisin kuin sähköshokkihoito. Polari­
saatio aiheutti fysiologisia muutoksia vaikuttamalla aivojen toimintaan moduloimalla
hermosolujen spontaanista aktiivisuutta. Todettiin, että vaikka polarisaatiossa käytettävät
virrat ovat pieniä ärsyttääkseen yksittäistä solua, virrat ovat kuitenkin tehokkaita modu­
loimaan spontaania soluaktiivisuutta. Toisin kuin ECT:ssä, DC­polarisaatio ei aiheutta­
nut muistihäiriöitä, tajunnanmenetystä eikä toimenpide vaatinut potilaalta rauhallisuutta.
(Priori 2003) Nykyisin ECT suoritetaan anestesian eli nukutuksen aikana.
1960­luvulla useat tutkijat tutkivat tarkemmin aivojen tasavirtapolarisaation vaikutuksia
eläinkokeiden avulla ja tällöin todettiin, että menetelmä moduloi polarisaation avulla ai­
vokuoren herkkyyttä. (Bildman et al 1964) Tällöin raportoitiin myös heikon DC virran
vaikutuksesta ihmisten käyttäytymiseen. Anodinen polarisaatio kohensi virkeydentasoa,
mielialaa ja motorista toimintaa. Katodinen polarisaatio puolestaan aiheutti rauhallisuut­
21