Näytä/Avaa - Aaltodoc - Aalto-yliopisto

Anodinen tDCS saattaa aiheuttaa LTP:n kasvattamalla synapsissa presynaptisen kalvon
aktiivisuutta ja siten aiheuttaa postsynaptisen kalvon depolarisaation. Vastaavasti
katodinen tDCS saattaa aiheuttaa LTD:n vähentämällä presynaptista toimintaa ja aiheut­
tamalla postsynaptisen hyperpolarisaation (Arul­Anandam & Loo 2009). GABA­
välittäjäaineen moduloijana toimiva loratsepaami (engl. lorazepam) vaikuttaa anodisen
stimulaation vaikutuksiin ensin viivästyttäen niitä ja lopulta tehostaen ja pitkittäen näitä
vaikutuksia. Dopamiini­välittäjäaineen esiasteen L­dopan on todettu vaikuttavan kääntei­
sesti anodisen stimulaation vaikutuksiin. (Brunoni et al 2012)(Utz et al 2010)
Katodisen stimulaation aiheuttamia jälkivaikutuksia voidaan pitää tunteja yllä
dopamiinivaikutteisen (dopaminergisen) reseptorin D2 aktivoinnin avulla (Utz et al
2010). Ardolino et al (2005) olettavat, että pitkäaikaiset katodisen tDCS:n jälkivaikutuk­
set ovat non­synaptisen mekanismin aiheuttamia. Pitkäaikaiset vaikutukset aiheutuvat
neuronien solukalvon toiminnallisista vaihteluista, jotka johtuvat pH:n ja solukalvopro­
teiinien muutoksista. (Ardolino et al 2005)
3.4 tDCS:n hyödyt
tDCS on lisännyt kiinnostusta tutkijoiden keskuudessa monien hyvien ominaisuuksiensa
vuoksi. Tekniikka on non­invasiivinen ja useiden tutkimuksien mukaan turvallinen sti­
muloitavalle henkilölle. Yleisempiä stimulaatiossa aiheutuvia tuntemuksia ovat olleet
pieni kihelmöinti ja kutina elektrodien alla. Stimulaation toteuttaminen on vaivatonta ja
helppoa. Lisäksi laite on liikuteltavissa paikasta toiseen, joten stimulaatiolla onkin hyvät
edellytykset tulla käytetyksi myöskin kotihoitona. Tekniikka on halvempi verrattuna mui­
hin neurostimulaatio menetelmiin. Lisäksi stimulaatio voisi tulevaisuudessa korvata muut
hoitomuodot kuten lääkkeet.
40