Näytä/Avaa - Aaltodoc - Aalto-yliopisto

loivan elektrodin tavoin referenssielektrodi saattaa myös moduloida aivokuoren alueita ja
näin vaikuttaa stimulaation tehokkuuteen (Nitsche et al 2008). Ideaalisessa stimulaatios­
sa referenssielektrodin pitäisi olla toiminnallisesti tehoton. Tilannetta voidaan parantaa
suurentamalla referenssielektrodia, jolloin virrantiheys elektrodin alla pienenee. Stimu­
laation tehokkuuden ja tarkkuuden lisäämiseksi on tavallisten kahden pintaelektrodin si­
jasta testattu eri tyyppisiä elektrodikytkentöjä kuten 4+1 rengasmuotoista kytkentää mo­
torisella alueella (engl. 4+1 ring configuration) (Suh et al 2010) ja keilatyyppistä elektro­
dikytkentää engl. (array­type electrode configuration)(Park et al 2011). Molemmat kyt­
kennät ovat tehneet tDCS­stimulaatiosta tarkemman.
Stimulaatiosta aiheutuvat jälkivaikutukset kestävät noin tunnin tai yli riippuen siitä, mikä
on stimulaation kesto. Jälkivaikutusten voimakkuuteen voidaan vaikuttaa vaihtelemalla
stimulaatioiden välistä aikaa eli intervallia. Stimulaation tehokkuus on parantunut selväs­
ti, kun seuraava stimulaatio on suoritettu edellisen stimulaation jälkivaikutusten aikana.
Stimulaation jälkivaikutusten tehokkuuden parantamiseksi pitää määrittää selkeät inter­
valliajat eri stimulaatiokestoille.
Stimulaatioon vaikuttavat useat osatekijät eli parametrit, joita ovat elektrodien koot ja nii­
den paikannukset, virran voimakkuus, stimulaationkesto, stimulaatioiden määrä päivässä
ja stimulaatioiden välinen aika. Nämä tekijät voivat vaihdella suuresti, joten muuntele­
malla näitä tekijöitä saadaan aikaiseksi erilaisia stimulaatioita, jotka voivat myös aiheut­
taa lisää haittavaikutuksia. Näiden tekijöiden lukuarvot ja vaikutukset toisiinsa pitäisi
määrittää selkeästi. (Brunoni et al 2012) Stimulaatiolle pitää määrittää selkeät turvalliset
toimintatavat eli protokollat, joita voidaan käyttää huoletta stimuloitaessa sekä terveitä
että neurologisia tai psykologisia sairauksia potevia potilaita.
45