Näytä/Avaa - Aaltodoc - Aalto-yliopisto

tDCS ei ole yhtä tarkka kuin rTMS. TMS laitteilla pystytään rajaamaan stimulaatio jopa
25mm 2 alueelle. Suurien elektrodien ansiosta tDCS stimuloi laajenpaa aivokuoren aluetta
(Nitsche et al 2008). Monissa terapeuttisissa stimulaatioissa, joissa halutaan stimuloida
laajaa aivokuoren aluetta, toimenpiteen tarkkuus ei ole tärkein asia. Halvauksen hoidossa
voidaan stimuloida motorista aivokuorta ja masennuksen hoidossa dorsolateraalista
prefrontaalista aivokuorta (DLPFC). Elektrodien muotoa ja pinta­alaa vaihtamalla tDCS
stimulaatiota on myös helppo suunnitella yksittäisille henkilöille sopiviksi. Potilaan mu­
kavuutta lisää myös se, että stimulaation aikana päätä voi liikuttaa vapaasti. (Priori et al
2009)
3.5 tDCS:n haasteet ja vaikeudet
Monien hyvien ominaisuuksiensa lisäksi tDCS:lla on myös haittapuolensa. Suurimpana
teknisenä ongelmana on tDCS:n huono kohdistustarkkuus. Suurien elektrodien ansiosta
stimulaatio ei kohdistu tarkasti halutulle alueelle. Tutkimuksien mukaan stimulaatiota pi­
detään turvallisena, mutta turvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä ei ole tutkittu tarpeeksi.
Tässä luvussa esitetään tutkimuksien mukaan tDCS­stimulaatioon liittyviä haasteita ja
vaikeuksia. Luvussa kerrotaan teknisistä haasteista ja stimulaation turvallisuuteen liitty­
vistä havainnoista.
3.5.1 Tekniset haasteet
Verrattuna rTMS­stimulaatioon tDCS:n kohdennustarkkuus on huonompi. Stimulaation
tarkkuus vaikuttaa oleellisesti stimulaation tehokkuuteen stimuloida tiettyä aivokuoren
aluetta. tDCS suoritetaan yleensä käyttäen suurikokoisia elektrodeja, jolloin myöskin tar­
koitetun stimulaatioalueen ulkopuoleiset aivokuoren osat saattavat stimuloitua. Stimulaa­
tiossa käytetään kahta elektrodia, jotka molemmat asetetaan yleensä pään alueelle. Pola­
risaatio saattaa näin vaikuttaa laajojen alueiden yli (Priori et al 2009). Tällöin stimulaa­
tiosta aiheutuva sähkökenttä tai virrantiheys vaikuttaa laajaa aluetta aivokuorella. Stimu­
44