Näytä/Avaa - Aaltodoc - Aalto-yliopisto

ta ja apatiaa. 1970­luvulla tehdyistä useista lupaavista tuloksista huolimatta tDCS hylät­
tiin jälleen kerran. Tehokkaat psykiatriassa käytetyt lääkkeet olivat vahva syy stimulaa­
tion hylkäämiseen. (Priori 2003)
Noninvasiivinen stimulaatiotekniikka transkraniaalinen magneettistimulaatio, TMS kek­
sittiin 1980­luvulla. Siinä tutkittavan aivokuorelle muodostetaan sähkökenttä liikuttele­
malla magneettikentän muodostamaa kelaa tutkittavan pään päällä. Kuitenkin tämän tek­
niikan käyttö kognitiivisessa neurotieteessä on vaikeutunut liittyen turvallisuuskysymyk­
siin, kalliiseen hintaan ja toimenpiteen vaikeuteen. (Wassermann & Grafman 2005) Vuo­
situhannen alusta asti toinen noninvasiivinen hoitomuoto tDCS on herättänyt kiinnostusta
tutkijoiden keskuudessa, koska sen tarvitsema tekniikka on halpa, turvallinen ja vaivaton.
Lisäksi stimulaatio aiheuttaa pitkäkestoisia muutoksia aivokuoren neuroneissa (Nitsche
& Paulus 2000). tDCS ei aiheuta stimoloitavalle niin paljon tuntemuksia kuin
noninvasiivinen transkraniaalinen sähköstimulaatio TES, jossa käytettävät virrat ovat
suurempia ja pulssittaisia (Paulus W. 2011). Transkraniaalisella tasavirtastimulaatiolla on
hyvät edellytykset olla tulevaisuuden hoitomuoto neurologisten ja psykologisten sairauk­
sien hoidossa (Utz et al 2010).
3.2 tDCS:n tieteellinen toiminta ja laitteisto
Transkraniaalisessa tasavirtastimulaatiossa pieni virta johdetaan elektrodien kautta pää­
nahalle. Jo yhdeksän voltin paristo tuottaa periaatteessa tarvittavan tasavirran elektrodien
välille. Käytännössä laitteisto tarvitsee toimintaa varten tasavirtalähteen, joka antaa mak­
simissaan kahden milliampeerin tasavirran. Virtalähde on kytketty kahteen elektrodiin,
anodiin ja katodiin. Anodi on positiivisesti varautunut elektrodi ja katodi on negatiivises­
ti varautunut elektrodi. Virta kulkee anodilta katodille.
22