Näytä/Avaa - Aaltodoc - Aalto-yliopisto

Useiden tutkimusten mukaan tDCS:n turvallisuutta pitäisi tutkia lisää (Utz et al 2010).
Turvallisuustutkimuksissa pitäisi keskittyä siihen, miten stimulaatiovälit ja suuremmat
virranvoimakkuudet vaikuttavat ihmiseen. Varsinkin silloin, kun yli 1,5 mA:n hoitomuo­
toista toistuvaa tDCS:ta tai yhdenkertaista tDCS:ta annetaan henkilöille, joilla on aivo­
vamman aiheuttamia sairauksia. Myöskin terapeuttisiin tarkoituksiin käytettävää yli 1,5
mA:n hoitomuotoista toistuvan tDCS:n vaikutuksia tulisi tutkia enemmän. (Utz et al
2010) Terveille ihmisille annettavia stimulaatiokestoja pitäisi harkita tarkkaan, jos stimu­
laatio aiheuttaa yli tunnin kestäviä jälkivaikutuksia. Suositeltujen stimulaatiovälien pi­
tuuksista on ristiriitaista tietoa. Pitkäaikaisia vaikutuksia aiheuttavaa stimulaatiota ei pi­
täisi käyttää useammin kuin kerran viikossa. (Nitsche et al 2003) Jos taas halutaan pitkit­
tää ja vakauttaa pitkäaikaisen vaikutuksen muutoksia kortikaalisessa toiminnassa, kerran
päivässä suoritettu tDCS on riittävä. Lisää tutkimusta tarvitaan määrittämään sellaiset
stimulaatiovälit, jotka aiheuttavat vakaita stimulaatiovaikutuksia. (Nitsche et al 2008)
Tutkimuksissa löytyi myös näyttöä siitä, että tDCS on aiheuttanut henkilöille ihokudos­
vammoja. Palmin et al (2008) tutkimuksessa havaittiin viisi ihokudosvammatapausta
tDCS hoidon jälkeen. 15 masennuksesta kärsivää henkilöä saivat tDCS stimulaatiota 2
viikon ajan, 5 kertaa viikossa ja 20 minuuttia kerralla. Anodi oli asetettu alueelle F3, joka
on esitetty kuvassa 8 ja katodi oli oikealla supraorbitaalisella alueella. 10 henkilöä saivat
1 mA stimulaatiota ja loput 2 mA stimulaatiota. Kokeessa käytettiin suolaliouksen sijasta
vain vedessä kasteltuja sienielektrodeja (35 cm 2 ). 1 mA:n ryhmässä stimulaatio aiheutti
kaikilla pientä ihon punoitusta nimenomaan katodisen elektrodin alla heti stimulaation
jälkeen. Toisessa 2 mA:n ryhmässä kaikilla havaittiin katodin alle muodostunut ihovam­
ma (kuva 18). Suurin vamma oli pinta­alaltaan 2 cm 2 . Ihon resistanssi oli kasvanut tällöin
huomattavan suureksi 50–55 k Ω, kun normaalisti se pidettiin kokeessa alle 20 k Ω :ssa.
Vammat ilmaantuivat yleisesti neljännen tai viidennen stimulaatiokerran jälkeen. Palm et
al (2008) uskovat, että elektrodin ja ihon väliseen impedanssin kasvuun saattoi vaikuttaa
elektrodien kuivuminen ja pelkän veden käyttö suolaliuoksen sijaan elektrodisienten kos­
47