Näytä/Avaa - Aaltodoc - Aalto-yliopisto

makkuus aivokuorella oli 0,33V/m ja valkoisessa aineessa 0,35 V/m kun parametrit oli­
vat I=1mA ja A=35cm 2 . tDCS stimulaatiolle tehdyt päämallitutkimukset osoittavat, että
stimulaation aikana sähkökenttä muodostuu laajalle aivokuoren alueelle. (Parazzini et al
2011)
3.3 Kliininen toiminta eli vaikutus solutasolla
tDCS­stimulaatiossa on kolme erilaista stimulaatiolajia. Nämä ovat anodinen, katodinen
ja sham­stimulaatio. Näistä kaksi ensimmäistä ovat vaikuttavia stimulaatioita eli ne
muuttavat aivokuoren hermosolujen toimintaa. Kolmas eli sham­stimulaatio on niin sa­
nottu ”sokkostimulaatio”, jossa stimuloitava henkilö luulee saavansa vaikuttavaa stimu­
laatiota vaikka hän ei todellisuudessa sitä saa. Anodinen ja katodinen stimulaatio aiheut­
tavat lyhyt­ tai pitkäaikaisia vaikutuksia sen mukaan miten kauan stimulaatio kestää.
tDCS:n toimintamekanismia ei tunneta vielä tarpeeksi (Utz et al 2010). Stimulaation ai­
kana solutasolla tapahtuu kuitenkin kemiallisia muutoksia. Stimulaation aikana tapahtu­
vaa solutoimintaa on pyritty tutkimaan käyttäen erilaisia lääkeaineita stimulaation aikana
ja katsottu miten ne vaikuttavat stimulaatioon.
3.3.1 Anodinen stimulaatio
Anodisella stimulaatiolla tarkoitetaan stimulaatiota, jossa stimuloivana elektrodina käyte­
tään positiivisesti varautunutta elektrodia eli anodia. Katodi toimii tällöin referenssielekt­
rodina. Useissa tDCS­stimulaatiota koskevissa tutkimuksissa on havaittu, että anodinen
stimulaatio lisää stimulaatiokohdassa aivokuoren hermosolujen spontaanista toimintaa,
aktiivisuutta ja herkkyyttä. Vaikutus aiheutuu anodisen stimulaation depolarisoivasta vai­
kutuksesta hermosolujen solukalvojännitteisiin (Utz et al 2010). Anodinen stimulaatio ei
kuitenkaan aiheuta hermosoluissa aktiopotentiaalia (Nitsche et al 2008). Stimulaatiossa
virran kulkusuunta on aina anodilta katodille, joten tässä stimulaatiossa virtaa syötetään
aivokuorelle.
36