Näytä/Avaa - Aaltodoc - Aalto-yliopisto

5 Tulokset
Työn tässä osassa käydään lävitse oleellisimpia tDCS­stimulaatioon kohdistuvia tuloksia,
joita työn pohjalta on noussut esiin.
Vaikkakin tDCS:n käyttämää stimolointitekniikkaa on käytetty jo vuosisatojen ajan,
tDCS on vielä nykyäänkin tutkijoiden keskuudessa varsin uusi käsite moduloida non­
invasiivisesti aivokuorten hermosolujen toimintaa. Varsinainen kiinnostus kyseistä stimu­
laatiota kohtaan alkoi vuosituhannen vaihteen aikoihin, jolloin tietämys aivojen toimin­
nasta kasvoi TMS­stimulaation avulla. Verrattuna muihin non­invasiivisiin stimulaatioi­
hin, joita ovat TMS, rTMS, TES tai ECT, tDCS­stimulaatiolla on useita hyviä ominai­
suuksia, kuten helppokäyttöisyys, edullisuus, turvallisuus ja ennen kaikkea stimulaatio
on miellyttävämpi stimuloivalle henkilölle.
tDCS­stimulaatio suoritetaan heikon tasavirran (0,5­2,0 mA) avulla. Virta syötetään pää­
nahkaan yleensä kahden päähän asetettavan sienipäällysteisen pintaelektrodin avulla. Sal­
litut elektrodien pinta­alat vaihdelevat välillä 25­35 cm 2 , mutta stimulaatioissa käytetään
myös pienempiä tai suurempia elektrodeja stimulaation tarkkuuden parantamiseksi. Ihon
ja elektrodin välisen resistanssin pienentämiseksi elektrodien sienipäällysteet tulee kos­
tuttaa mieluiten suolaliuoksessa. Pintaelektrodien paikat, jotka perustuvat EEG 10­20 jär­
jestelmään, määrittävät virranjakautumisen aivoissa ja muodostuvan sähkökentän suun­
nan. Elektrodien koko yhdessä virranvoimakkuuden kanssa määrittävät virrantiheyden
suuruuden, jonka suurin sallittu arvo on 0,08 mA/cm 2 . Kahden päähän asetetun elektro­
din avulla suoritettu stimulaatio aiheuttaa sen, että elektrodin aiheuttama polarisaatio vai­
kuttaa laajempaa aluetta aivokuorella. Stimulaation kohdennustarkkuus on siten epätark­
ka, koska muodostunut sähkökenttä vaikuttaa aivokuoren neuroneissa myös kohdennus­
alueen ulkopuolella.
74