Joka uittaa se voittaa - Metsäteho Oy
Joka uittaa se voittaa - Metsäteho Oy
Joka uittaa se voittaa - Metsäteho Oy
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
kuutiojalkaa. Näiden puiden uittami<strong>se</strong>n ylijohtaja laski<br />
maksavan vain 3…6 kopeekkaa tukkirungolta, parhaimmillaan<br />
tätäkin vähemmän ja totesi raportissaan: Puiden<br />
kuljetusta Pohjanlahden rannoille helpottavat suuressa määrin<br />
iso joukko jokia ja vesistöjä, joita on tässä läänissä, mutta<br />
erityi<strong>se</strong>sti voimakas kevättulva, mikä tarjoaa tähän vuodenaikaan<br />
tavattoman nopean ja vaivattoman lauttauk<strong>se</strong>n.<br />
Sellaisissa kuljetuksissa, pitkin <strong>se</strong>lviä vesistöjä, voidaan ylei<strong>se</strong>sti<br />
edetä kahdeksan peninkulmaa vuorokaudessa. - - Mutta<br />
tämä edullinen kuljetus rajoittuu ainoastaan kevättulvan<br />
aikaan ja suurempiin <strong>se</strong>lviin vesistöihin; sitävastoin lauttaus<br />
järvien yli ja puroissa, hankalien väänteiden ja kivisten koskien<br />
kiusaamana, tulee paljon kalliimmaksi.<br />
Ei uitto edes helpoissakaan virroissa aina käynyt näin<br />
yksinkertai<strong>se</strong>sti. Tämän totesi myös <strong>se</strong>naattori Fabian Langenskiöld<br />
kierrettyään vuotta myöhemmin Suomea. Raportissaan<br />
Langenskiöld käsitteli myös uittoa <strong>se</strong>kä Gyldénin<br />
kalkyyleja: Mitä taas tulee lauttausoloihin, ovat ne tosiaankin<br />
Suomessa edulli<strong>se</strong>mmat kuin kenties u<strong>se</strong>immissa<br />
muissa maissa <strong>se</strong>n johdosta, että puutavaran hankkimi<strong>se</strong>ksi<br />
kaukaisimmiltakin <strong>se</strong>uduilta, äärettömän harvoja poikkeuksia<br />
lukuun ottamatta, tarvitaan maakuljetusta enimmillään<br />
5 virstaa; <strong>se</strong>kä että vesistöt pystytään saattamaan lauttaamiskelpoisiksi<br />
kaikkialla verrattain vähin kustannuksin,<br />
etenkin sitten kun metsävirkakunta on ehtinyt harjoittamaan<br />
työhönsä tottuneen uittoväen. Mitä tulee erityi<strong>se</strong>sti suurimpiin<br />
jokiimme, niin uskoisin että lauttaus on jo nyt mahdollista<br />
kaikkialla, joskin sitä tosin voitaisiin eräin vaikeammissa<br />
koskissa tehtävin perkauksin merkittävästi helpottaa. Olen<br />
kumminkin sitä mieltä, että Valtioneuvos Gyldénin laskelma<br />
tukkien hankintakustannuksista rannikolle on liian alhainen<br />
mitä tulee niin aikaan kuin lauttauskustannuksiin. Niiden<br />
tietojen perusteella mitä minä onnistuin hankkimaan,<br />
voidaan, sortumatta aliarvioon, arvioida että lauttaus aivan<br />
kaukaisimmiltakin <strong>se</strong>uduilta voidaan toimittaa kahdessa<br />
vuodessa. Tilanne on nimittäin <strong>se</strong>llainen, että suurempien<br />
jokien alajuoksusta on mentävä läpi ainoastaan keväällä ennen<br />
kuin tulva alenee, jolloin kalastuslaitok<strong>se</strong>t pystytetään. –<br />
Langenskiöld arvioi, että uitto maksaisi 10 kopeekkaa tukkia<br />
ja vuotta kohden.<br />
Valtiovalta ryhtyikin tämän jälkeen eräiden uittoväylien,<br />
mm. Kymi- ja Kemijoen, perkaustöihin, tosin melko vähäisiin.<br />
Toki jo 1700-luvulta alkaen oli jokia yritetty perata osin<br />
myös uittoa varten; perkaustöitä oli tehty myös yksityisten<br />
10 UITON VAIHEITA SUOMESSA<br />
sahanomistajien toimesta. Väylätyöt lisääntyivät jonkin verran<br />
1800-luvun loppua kohden, ja myös Metsähallitus toimi<br />
uittoväylien rakentajana, eli kuten Martti Hertz toteaa viraston<br />
historiassaan: Tällaisten [yli-ikäisten metsien] hakkausten<br />
yhteyteen liittyivät myöskin uittoväylätyöt, joita kruununmailla<br />
suoritettiin osaksi metsähallinnon toimesta <strong>se</strong>naatin myöntämien<br />
vähäisten määrärahojen avulla tai kruunun metsätorpparien<br />
verotöinä, osaksi yksityisten sahanomistajien tai puutavarayhtiöiden<br />
kustannuk<strong>se</strong>lla.<br />
Höyrysahojen tulo merkitsi sahatavaran tuotannon määrän<br />
tuntuvaa kasvua. Tätä tapahtui erityi<strong>se</strong>sti 1870-luvulla,<br />
”suuren tukkihuimauk<strong>se</strong>n” myötä. Sahatavaran kysyntä<br />
Euroopassa kasvoi tuntuvasti ja Suomeen perustettiin<br />
1880-luvulle tultaessa pitkälti toista sataa uutta sahaa, joista<br />
valtaosa oli höyrysahoja. Myös sahojen koko oli huomattavasti<br />
suurempi kuin aiemmin. Suurimmat sahakeskittymät<br />
syntyivät Kymijoen ja Kokemäenjoen <strong>se</strong>kä pohjoisten<br />
jokien suualueille.<br />
Valtaosa sahojen tuotannosta meni vientiin, ja Suomesta<br />
tuli sahatavaran merkittävä vientimaa. Markku Kuisma<br />
toteaa kehityk<strong>se</strong>stä: Oli ehkä maita, jotka olivat yhtä yksipuoli<strong>se</strong>sti<br />
riippuvaisia yhdestä päätuotteestaan kuin Suomi<br />
puustaan. Mutta missään muualla juuri sahateollisuuden ja<br />
koko metsä<strong>se</strong>ktorin rooli maan kokonaisviennissä, tuotantorakenteessa<br />
ja kansantaloudessa ei ollut yhtä hallit<strong>se</strong>va kuin<br />
Suomessa. – 1800-luvun lopulla Suomessa tuotettiin sahatavaraa<br />
yli 2,5 milj. m 3 , josta noin 90 % meni vientiin; <strong>se</strong> oli<br />
lähes puolet koko viennin arvosta.<br />
Isot uitot alkavat<br />
Sahatavaran tuotannon kasvun myötä lisääntyi myös uiton<br />
ja uittajien määrä. Uittomatkat alkoivat pidetä ja ruuhkia<br />
ilmetä väylillä, mistä Ahvenainen toteaa: Tukkeja käytettiin<br />
nyt kymmeniä tuhansia siinä, missä ennen oli kulunut<br />
pari tuhatta [sahaa kohden]. Suuret höyrysahat olivat rannikoilla,<br />
mikä moninkertaisti kuljetusmatkan. Mitä enemmän<br />
tukkeja kului, sitä kauemmaksi hankinta ulottui. Uittomatkat<br />
venyivät sadoiksi kilometreiksi. Sellai<strong>se</strong>lle matkalle<br />
mahtui monia kapeikkoja, ja viimei<strong>se</strong>nä osana tiestä oli<br />
ahdas joki. <strong>Joka</strong>i<strong>se</strong>n lauttaajan puiden tulo perille sulan veden<br />
aikana ei ollut tukkimäärän kasvaessa enää it<strong>se</strong>stään <strong>se</strong>lvää.<br />
Siksi monella uittoväylällä oli siirryttävä yhteisuittoon,<br />
missä kaikkien uittajien puut uitettiin samanaikai<strong>se</strong>sti<br />
ja puut eroteltiin jokisuulla – tai jo ennenkin – puihin
Change language